Matkailu · Treeni

Uinti Espanjassa, miten uimahalleissa toimitaan?


Saludos desde España! Me liityimme tuhansien muiden suomalaisten, Aurinkorannikolla etätöitä pakertavien joukkoon ja muutimme tänne marraskuun alkupuolella.

Olemme nyt reilu kolme viikkoa opetelleet uudenlaista arkea. Hetkeäkään ei ole ratkaisu kaduttanut. Valoisuus ja auringon lämpö, meri, kauniit vuoristomaisemat… Yhteydet toimivat mainiosti ja työt on saatu hoidettua ihan samalla tavalla kuin kotimaassakin.

Auringonnousun värit asunnon parvekkeelta kuvattuna.

Triathlonharrastajallehan Aurinkorannikko on varsinainen paratiisi. Uintia voisi harrastaa meressä hyvin vielä näin joulukuussakin, jos olisi märkkäri. Merivesi on ollut noin 15-asteista. Minulla ei ole märkkäriä mukana, koska läksin matkaan yhdellä matkalaukulla, eikä se mahtunut sinne… Onneksi uimapuku ei vie paljon tilaa laukussa ja täällä on uimahalleja, joissa kelpaa polskia 50 m altaassa lämpöisessä vedessä.

Ajattelin tässä postauksessa keskittyä kertomaan uimahallikokemuksista, jos satut kaipaamaan vinkkejä asiaan liittyen. Muutama vinkki olisi tullut itselle tarpeeseen ennen ensimmäistä kertaa paikallisessa uimahallissa 😀

Me asutaan nyt Benalmadenassa, joka sijaitsee Torremolinoksen ja Fuengirolan välissä. Täällä on myös pieni uimahalli, mutta se ei ole avoinna tällä hetkellä.

Lähin kunnallinen uimahalli (Piscina Municipal Virgen del Carmen) on Torremolinoksessa. Hallissa on 50 metrin allas. Aluksi kävimme siellä. Meillä ei ole autoa käytössä ja halliin on meidän asunnolta matkaa noin 7 kilometriä. Bussilla pääsee hieman lähemmäs, mutta kävelymatkaa bussipusäkiltä tulee vajaa pari kilsaa suuntaansa.

Löysimme sopivamman vaihtoehdon Fuengirolasta. Siellä on myös kunnallinen uimahalli (Piscina Municipal David Meca), jossa on 50 metrin allas. Sinne on paremmat yhteydet julkisilla ja lisäksi se on edullisempi. Lippu on vain 2 euroa. Torremolinoksen halliin lippu on ulkopuolisilta 6 euroa, kunnan asukkaille se on ilmeisesti halvempi.

Fuengirolan uimahalli

Muutama juttu kannattaa huomioda, kun menee uimaan:

  • Tarkasta aukioloajat. Fuengirolan halli on iltapäivisin kiinni pari tuntia (siesta) ja sitten se avautuu illalla uudelleen. Torremolinoksen halli on avoinna aamusta iltaan, mutta siellä on ainakin nyt käytössä ”vuorot”, eli sinne voi mennä klo 8, 9.30, 11 jne. eli aina 1,5 tunnin välein. Lisäksi siellä on ruuhkaisempaa ja varsinkin iltaisin saattaa tavallisille uimareille olla vain pari rataa käytössä. Siellä samoilla radoilla sitten tulee vastaan mitä omituisempia suorituksia vesijuoksusta jos jonkinmoiseen kilpikonnakelluntaan.
  • Räpylät, pollarit, plättärit ja muut lelut ovat sallittuja, mutta ota omat mukaan, hallissa olevia ei saa lainata (ainakaan Torremolinoksen hallissa)
  • Maskia pitää käyttää pukeutumistiloissa ja Torremolinoksen hallissa myös allasalueella
  • Uimalakki on pakollinen
  • Sandaaleja (släpärit) pitää käyttää
  • Fuengirolan hallissa pääsylippu esitetään allasvalvojalle
  • Pukukaapit toimivat joko omalla riippulukolla tai osa kaapeista toimii myös euron kolikolla
  • Pukeutumis- ja suihkutilat ovat melko koruttomat, Torremolinoksen hallissa oli föönejä, Fugen hallissa ei.
  • Fuengirolan halliin ostetaan lippu eri paikasta kuin missä uimahallin sisäänkäynti on. Lipun voi ostaa tiskiltä tai automaatista ja lippu esitetään tosiaan siellä allasalueella uimavalvojalle. Lipunmyyntipiste löytyy urheilukeskittymän toisestä päästä alimmalta tasolta. Henkilökunta neuvoo perille, jos et löydä 😀

Fuengirolan hallissa oli tosi väljää arkipäivänä juuri ennen siestaa, silloin saimme yhden radan kokonaan omaan käyttöön. Tänään kävimme siellä aamupäivällä, hyvin mahtui silloinkin uimaan. Luulisin, että iltaisin sielläkin on ruuhkaisempaa.

Oma 50 metrin rata! Melkoista luxusta 2 euron sisäänpääsymaksulla.

Olen käynyt uimassa nyt kerran-pari viikossa. Ensi viikolla me muutetaan reiluksi kuukaudeksi Los Canos de meca -nimiseen kylään Atlantin puolelle. Siellä lähin uimahalli näyttäisi olevan Barbatessa, joten eiköhän uinti onnistu sielläkin. Tammikuussa palataan sitten taas Imatralle jatkamaan uinteja.

Seuraavassa postauksessa keskityn pyöräilykokemuksiin täällä Espanjan auringon alla 🙂

tilastot · Treeni

Sata lasissa kohti triathlonkesää 2021

Toukokuu on jo puolessa, luonto alkaa vihertää ja valoisat illat houkuttelevat ulos liikkumaan. Harmi, että kesäinen lämpö ei ole vielä ehtinyt näille leveyspiireille. Koleus ei ole kiva pyöräilyn kannalta, eikä tämä viileys ainakaan vauhdita uimavesien lämpenemistä. Osa seuran rohkelikoista on jo avannut avovesikauden, mutta itse en alle 10-asteiseen veteen halua vielä mennä räpiköimään.

Muuten kevät on mennyt mukavasti. Kisojen, leirien ja muiden tapahtumien peruuntumisista on päästy yli. Vierumäen kisasta ei ole vielä tullut tietoa, elättelen toiveita, että siellä pääsisi elokuun lopulla starttaamaan.

Viime viikot on treenien kanssa menty enemmän ja vähemmän fiilispohjalla. Olen saanut vihdoin maantiepyöräilykaudenkin startattua ja pari vähän pidempää polkaisua on jo alla. Vappuna kävin parin seurakaverin kanssa ajelemassa elämäni ensimmäisen satasen, eli 100 km. Pyöräily tuntuu tosi hyvältä. Toki vauhtia pitää saada lisää, mutta luotan, että maisema alkaa vilistä jossain kohtaa, kun saan tarpeeksi kilsoja alle.

Ilmeesi, kun olet juuri ajanut elämäsi ensimmäisen satasen 🙂

Tilastot tammi–huhtikuu

Uintikilsoja alkoi heti alkuvuodesta kertyä mukavasti. Huhtikuussa niitä ei sattuneesta syystä tullut, mutta saldo huhtikuun lopussa kuitenkin 54 km. Juoksua on tullut yhteensä 223 km. Se tekee vain reilu 50 km/kk. Pyörää on tullut poljettua sisällä 17 tuntia ja ulkona ajallisesti hieman enemmän (20 tuntia /272 km) Pyöräilystä suurin osa on kulunut maastossa polkuja kolutessa, joten kilometrisaldo on jäänyt hieman vaatimattomaksi. Maastossa keskivauhti jää helposti alle 15 km/h. Mutta pyöräilyä yhtä kaikki. Pisin lenkki huhtikuun loppuun mennessä on ollut 50 km.

En ole muistanut/jaksanut pitää kirjaa kaikesta oheisharjoittelusta. Jouduin ”vetämään hatusta” lukuja ajankäyttötaulukkoon niiden osalta. Koronajumppaa on kuitenkin tullut tehtyä, vessapaperirullahaasteista korttipakkajumppaan ja sellaista. Muutaman kerran innostuin joogaamaankin, kun alkoi tuntua, että kroppa tarvitsee vähän lempeämpää harjoittelua. Laitoin melko varovaiset arviot taulukkoon, vain muutamia tunteja/kk, koska en tosiaan kirjannut harjoituksia ylös.

Treenit vuoden alusta huhtikuun loppuun.

Harjoittelutunteja on kertynyt huhtikuun loppuun mennessä noin 120 tuntia, eli keskimäärin 30 h/kk. Helmikuussa on näköjään tullut treenattua eniten, vaikka se on kuukausista lyhin. Yllättäen huhtikuu jäi treenimäärältään vaatimattomimmaksi. Tosin se saattaa selittyä sillä, että en tosiaan muistanut kirjata kaikkia suorituksia.

Tavoitteiden kirkastelua

Tulevan kesän kisakalenteri tyhjeni, mutta toisaalta se mahdollistaa harjoittelun rytmittämisen uudelleen kesää 2021 ajatellen. Kesällä 2021 kisataan ainakin Lahdessa se tältä kesältä siirtynyt puolimatka ja jos… kaikki menisi nappiin, niin mahdollisesti myös täysmatka Tallinnassa.

Tuon täysmatkan osalta teen lopullisen päätöksen vasta syksyllä. Virittelen parhaillaan valmennusyhteistyötä Willtrin Jukka Kupiaisen kanssa. Koronakevään vuoksi emme ole vielä ehtineet tehdä tarkempia suunnitelmia tai treeniohjelmaa, mutta ajatuksesta täysmatkalle osallistumisesta on alustavasti keskusteltu ja Jukka lupasi lähteä auttamaan minua tässä tavoitteessa.

Tuleva kesä näyttää onko minusta vielä täysmatkalle vai jätetäänkö asia hautumaan tuleville vuosille. Jokainen osa-alue vaatisi melkoisen tasoharppauksen, joten voi olla, että tämä reilu vuosi ei ihan riitä.

Juoksukuntoa ajattelin lähteä testaamaan lokakuun alkuun siirretylle Helsinki City Maratonille. Se olisi sopiva välietappi tsekata, missä mennään juoksun kanssa. Jos siellä saisi vihdoin 4 tunnin haamurajan rikottua, voisi talvella sitten keskittyä hiomaan uintitekniikkaa ja hankkia pyöräilyvoimaa jalkoihin.

Peikkometsässä maastopyörällä
Maastopyöräilystä on tullut lempparilaji, metsässä ei tuuli haittaa ja meillä on tosi hienot maastopyöräilyreitit ihan lähellä. Poluilla viihtyy myös muu perhe, joten se on samalla kivaa yhdessä tekemistä.

Yleinen

Uintia huippuvalmentajien johdolla Vierumäellä

Voi vitsit, mikä endorfiinipilvi leijuu vieläkin pään sisällä! Pitää kirjata ajatuksia ylös, ennen kuin uintikamat kuivuvat ja opit unohtuvat, koska todennäköisesti osa tiedosta katoaa korvien välistä samaan tahtiin pyykkien kuivumisen kanssa.

Vietin siis viikonlopun Finntriathlonin järjestämällä uintipainotteisella leirillä Vierumäellä. Läksin sinne perjantaina hieman pelonsekaisin tuntein, koska en tuntenut ennestään leirikavereita, enkä ollut lainkaan varma, että pysyisinkö muiden tahdissa. Onneksi tuli lähdettyä, leiri oli todella hyödyllinen ja leirikaverit aivan supermukavaa porukkaa.

Leirin ohjelma oli melko napakka. Perjantaina oli vain yksi uintitreeni, mutta lauantaina urheiltiinkin sitten jo ihan koko rahalla.

Aamu aloitettiin lenkillä kello 7. Sen jälkeen syötiin, jumpattiin, uitiin, syötiin, kuunneltiin luento, uitiin ja vielä vähän jumpattiin. Illalla ei tarvinnut unta kauaa odotella 😀

Valmiina oppimaan! Kuvia en muistanut kaikessa tohinassa ottaa, eikä tietysti ollut puhelinta altaalla mukanakaan. Tämän laadukkaampaa kuvatarjontaa ei siis valitettavasti ole nyt tarjolla 😀

Sunnuntai aloitettiin jälleen aamulenkillä ja aamiaisen jälkeen otettiin taas alkulämmöt urheilusalissa ennen altaaseen hyppäämistä. Alkoi takki olla jo niin tyhjä, että vähän hirvitti. Mutta yllättävän hyvin jaksoin vielä viimeisenkin harjoituksen vetää, lopussa piti vaan mennä ”50 metriä kerrassaan” -mantraa päässä hokien.

Leirin tärkeimmät opit

Altaassa tehtiin paljon erilaisia tekniikkatreenejä ja vauhtileikittelyä. Olen omissa harjoituksissa uinut aina sitä samaa (hyvältä tuntuvaa matkavauhtia). Nyt huomasin, että uintivauhtia todentotta pystyy säätelemään ja sitä kannattaa säädellä. Joskus on hyvä poistua sieltä omalta mukavuusalueelta ja ottaa niitä kovempia vetoja. Rauhallisemmassa vauhdissa taas voi paremmin keskittyä siihen, että tekniikka pysyy kasassa ja sykkeet kurissa. Noiden tehoalueiden välissä on sitten jossain se ”reipas” kisavauhti.

Vartalon kiertoon kiinnitettiin myös paljon huomiota. Uintiliike pitäisi tehdä selkä- ja keskivartalon lihaksilla. Kädet on vaan ne roottorit, joita pyöritetään. Ne itsessään eivät tee muuta, kun pyörivät mukana 😀 Jos siis uinnissa kädet tai olkapäät ainoastaan väsyvät, uit väärin.

Keskivartalon hallintaa ja voimaa tarvitaan tietysti kaikissa lajeissa, mutta erityisesti uinnissa. Myös nilkkojen, lantion ja yläkropan liikkuvuudesta pitää huolehtia. Minulle keskivartalo- ja liikkuvuustreeniä tuleekin rengastrapetsiharrastuksen myötä, mutta pitää jatkossa kiinnittää vielä erityistä huomiota siihen, että yläkroppa ei mene tukkoon.

Lauantai-illan kehonhuoltotunti pidettiin jumppasalissa, enkä tietenkään malttanut olla tunnin lopuksi vähän leikkimättä renkailla, kun ne sinne oli jätetty roikkumaan.

Lihaskuntoharjoittelua pitää jatkossa ujuttaa lisää treeniohjelmaan. Erityisesti alavartalon voimaa pitää kasvattaa, jotta saadaan pyöräilyyn lisää watteja. Yläkropan voimaa tulee siellä renkaalla kiipeillessä huomaamatta, mutta ”jalkapäivät” ovat kyllä jääneet vähiin.

Hauskoja ja hyödyllisiä olivat myös peesausharjoitukset. En tiennytkään, että uinnissakin voi peesata 😀 Samalla sai vähän fiilistä siitä, miltä tuntuu uida ryhmässä ja ruuhkassa. Sitäkin olisi kisoja ajatellen hyvä harjoitella, ettei tule paniikkia sitten vedessä, kun ympärillä loiskii porukkaa.

Leiri oli kaikinpuolin kiva ja hyödyllinen kokemus. Valmennus oli ammattitaitoista ja kuten jo mainittu, porukka mukavaa. Ihanasti otettiin tällainen kokematon keltanokka mukaan porukkaan ja altaasta löytyi omalle vauhdille sopiva rata.

Nyt pitää kyllä muutama päivä malttaa ottaa vähän rauhallisemmin, jotta kroppa ja pää saa palautua. Maaliskuulle onkin jo buukattu seuraava leiriviikonloppu 😅.