Matkailu · triathlonkisat

Kisaraportti: Ironman Copenhagen 21.8.2022

Nyt en enää ole yksinkertainen Ironman! Urakka ei tälläkään kertaa ollut helppo, mutta selvisin maaliin ehjänä.

Kisamatka itsessään oli seikkailu, sillä matkasimme Tanskaan retkeilyautolla. Tämä mahdollisti pyörän kuljettamisen lähes yhtenä kappaleena perille, eikä muutenkaan tarvinnut niin tarkkaan miettiä mitä kaikkea pakkaa mukaan, sillä tavaraa mahtui hyvin kyytiin. Retkeilyauton saimme vuokralle Saimaa Caravanilta.

Katri retkeilyauton kyydissä
Kaikki kyydissä! Paitsi gravelit.

Läksimme matkaan torstaina aamupäivästä, vain noin tunnin alkuperäisestä suunnitelmasta jäljessä, koska meillä oli hiukan haasteita saada gravel-pyörät aseteltua pyörätelineeseen. Lopulta homma onnistui ja pääsimme lähtemään. Ajelimme Helsinkiin, josta matka jatkui kohti Tukholmaa vanhalla kunnon Gabriellalla. Kannustusjoukot Soile ja Jari tulivat myös samalla laivalla.

Matka sujui joutuisasti, kun oli mielekästä tekemistä 😀

Aamulla jatkoimme Tukholmasta kohti Tanskaa. Olimme varanneet paikan leirintäalueelta Nivåsta, joten ajoimme Helsinborgiin ja menimme lautalla yli Tanskan puolelle Helsingöriin. Perjantai menikin autossa istuessa, olimme perille leirintäalueella vasta vähän ennen yhdeksää illalla.

Aamiainen leirintäalueella.

Lauantaiaamuna suuntasimme ajoissa kohti Köpenhaminaa. Tarkoitus oli yrittää saada auto parkkiin Amager Strandparkiin, joka on aivan Ironman Villagen vieressä. Siellä pitäisi olla iso paikoitusalue.

Leirintäalueen työntekijä varoitteli, että kaupungissa voi olla hankala löytää parkkipaikkaa, koska siellä on Ironman-kisan lisäksi Pride-tapahtuma samaan aikaan. Niinpä meitä hiukan hirvitti, mitä tuleman pitää. Mitään varasuunnitelmaa ei tietenkään ollut.

Matka meni joutuisasti, ruuhkaa ei ollut ja paikoitusaluekin oli lähes tyhjä, kun saavuimme paikalle. Pääsimme valikoimaan mieluisan paikan ja sen jälkeen tutustumaan Ironman Villageen ja kisan lähtö- ja T1-alueeseen.

Autolle löytyi hyvä paikka, sopivasti tuollainen ”pyöräteline” ihan vieressä.

Kisavalmistelut

Olimme paikalla niin ajoissa, että jouduimme hetken odottelemaan, koska alue avautui vasta klo 10. Kävin hoitamassa ilmoittautumisen. Päädyin violettiin uimalakkiin, eli toiseksi hitaimpaan lähtöryhmään (uintiaika 1:18–1:24). Se tuntui hiukan optimistiselta, mutta en halunnut jäädä ihan viimeiseen ryhmään.

Ilmoittautumisen jälkeen kiertelimme Expossa. Tällä kertaa maltoin mieleni ja mukaan tarttui ainoastaan yksi huppari.

Nimmari tauluun!

Kävelimme takaisin autolle, jossa liimailin tarrat pyörään, kypärään ja vaihtopussukoihin ja pakkasin tavarat pusseihin. Tsekkasin, että pyörä on kunnossa, pumppasin kumit täyteen ja läksin viemään pyörää ja vaihtopusseja vaihtoalueelle.

Löysin pyörälle paikan telineestä ja yritin painaa sijainnin mieleen. Juoksukamat piti jättää kontteihin, jossa ne kuskattaisiin T2-vaihtoon keskustaan. Pyöräkamat jätettiin telineeseen oman numeron kohdalle.

Täällähän on tuttuja ladyja etsimässä omaa numeroa telineestä 😀

Kun kaikki oli valmista, otimme pyörät alle ja ajoimme n. 6 kilsan matkan keskustaan tsekkaamaan maalialueen. Köpiksessä on hyvä ajaa pyörällä, lähes joka paikassa menee pyöräteitä ja autoilijat antavat tilaa pyöräilijöille.

Maalialuetta ihmettelemässä.

Keskustassa treffasimme Soilen ja Jarin. Fiilistelimme hetken maalialuetta, joka sijaitsi upealla paikalla Christiansborg Castlen edessä. Sen jälkeen suuntasimme syömään ja ihastelemaan kaunista kaupunkia.

Kööpenhaminan
Värikkäät talot Nyhavnissa.

Illalla jaloiteltiin vielä Amager Strandparkissa ihastelemassa kauniita maisemia ja auringonlaskua. P-alueella oli majoittumassa muitakin kisaajia ja päivän mittaan se oli täyttynyt. Kannatti siis olla ajoissa paikalla.

Uinnin maaliintulo.

Kisa-aamu

Sain yllättävän hyvin nukuttua, vaikka alueella olikin jonkin verran porukkaa viettämässä iltaa. Musiikkia ja muuta hälinää kesti puolille öin, mutta sen jälkeen oli rauhallista.

Karavaanarielämää.

Nyt ei tarvinnut herätä ennen kukonlaulua, koska olimme valmiiksi jo lähtöalueen vieressä. Hiukan aiemmin olisi pitänyt laittaa kuitenkin kello soimaan, sillä kiirehän siinä lopulta tuli. Onneksi ei tarvinnut tuhlata aikaa bajamajoihin jonottamiseen, kun oli oma veski autossa 😀

Olin vaihtoalueella vähän ennen seitsemää. En enää nähnyt siskoa, enkä muita tuttuja, nopeammat uimarit olivat jo asettuneet lähtöalueelle. Jätin vaihtovaatteet konttiin, vein juomat pyörälle ja ähelsin itseni märkkäriin. Kävin nopeasti dippaamassa itseni meressä ja siirryin lähtöalueelle. En nähnyt missään juomavettä, mutta onneksi löysin Pekan ja sain sitä häneltä. Otin vielä geelin ennen lähtöä.

Ihan muina uimareina tässä, yhtään ei jännitä…

Starttiaika oli 7.40 ja aikataulu piti hyvin. Viimeiset minuutit ennen lähtöä kuluivat nopeasti ja yhtäkkiä olinkin jo menossa. Kello käyntiin ja veteen.

Uinti 3800 m

Uinti oli yhtenä lenkkinä suojaisassa merenlahdessa. Vesi oli lämmintä, varmaan yli 20 asteista. Paikoin oli todella matalaa ja kasvillisuutta oli jonkin verran. Vesi oli kuitenkin suht kirkasta ja uinti oli ihan miellyttävää. Uintireitti oli varsin katsojaystävällinen, se kulki kahden sillan ali edestakaisin. Sillalta oli kuulemma hyvä seurata uintia.

Tuttuun tapaan en kertaakaan katsonut kelloa uinnin aikana. Yritin vain keskittyä pitämään uinnin rentona. Puolen välin jälkeen huomasin, että olin saanut kiinni edellisen lähtöryhmän uimareita, kun vihreitä uimalakkeja alkoi vilahdella sivuilla. Ajattelin, että onpa porukka lähtenyt optimistisina matkaan.

Kun maalisuora avautui, laitoin kaikki peliin. Nousin ylös ja vilkaisin kelloa. Ehdin nähdä vain 1.2xx jotain, kun kelloon tuli rattaan kuva (hän päätti siinä kohtaa alkaa tehdä jotain päivitystä….). Kuitenkin alle 1,30, ajattelin, meni paremmin kuin hyvin! Pekka oli odottelemassa aidan takana ja ehdittiin vaihtaa pari sanaa, kun vedin kenkiä jalkaan ja kypärää päähän. Uintiaika oli ollut 1.21:46. Siis tasan 20 minuutin parannus Tallinnan uintiaikaan!

Sitten etsimään omaa pyörää parin tuhannen muun joukosta.

Pyöräily 180 km

Löysin pyörän vaihtoalueelta nopeasti, laitoin ajotietokoneen päälle ja suuntasin reitille. Alkumatka kulki kaupungin halki ja reitillä oli paljon käännöksiä ja kapeita kohtia. Kun päästiin pois kaupungista, rentouduin vähän ja löysin hyvän rytmin pyörään. Reitti oli yllättävän mäkinen, sain kuitenkin pidettyä ekalla kierroksella keskarin päälle 30. Taktiikkana oli vetää geeli aina puolen tunnin välein ja se toimi hyvin. Vatsan kanssa ei ollut ongelmaa ja energia riitti.

Alkumatkasta vielä naamaa nauratti.

Hiukan ennen toista huoltopistettä olin täyttämässä toisesta pullosta lisää nestettä aerotankojen välissä olevaan pillipulloon, kun tuli jokin töyssy ja pillipullo putosi kyydistä. Näin sen vierivän tien toiselle puolelle (onneksi se ei tippunut kenenkään eteen). En voinut siinä kohdassa pysähtyä noukkimaan sitä kyytiin, joten sinne jäi se pullo…

Onneksi huoltopiste oli aivan kohdalla, joten sain siitä napattua uudet pullot matkaan. Pullo ei sitten sopinutkaan kunnolla tankojen välissä olevaan telineeseen, tai kyllä se sinne meni, mutta en saanut sitä enää pois. Loppumatka pitikin sitten pelata yhdellä vesipullolla.

Toisen kierroksen alussa tunsin tarvetta päästä pissille. Yritin sinnitellä huoltoon, mutta lopulta oli pakko etsiä sopiva puska, jonka kohdalle pysähtyä. En vain pysty laskemaan putkelle, niin kuin ammattilaiset tekee 😀

Biotauon jälkeen meno muuttui raskaammaksi ja mäet alkoivat tuntua ensimmäistä kierrosta jyrkemmiltä ja pidemmiltä. 120 kilsan jälkeen nousin yhdessä mäessä putkelle ja yhtäkkiä kumpikin etureisi kramppasi. Tajusin siinä kohtaa, että en ollut ottanut suolatabletteja mukaan, vaikka yleensä minulla on kisassa ollut niitä. Loppumatka olikin sitten melkoista taistelua. Mäet oli pakko vetää pienellä vaihteella ja rauhassa, jottei kramppeja tulisi lisää. Keskari tippui väkisin alle 30, vaikka yritin taistella.

Reitin varrella oli yllättävän paljon kannustajia ja yhdessä mäessä oli suorastaan bileet käynnissä. Se oli kyllä upeaa ja nosti fiilistä.

Viimeiset 5 kilsaa otin tarkoituksella vähän rauhallisemmin, jotta jalat ehtisivät hiukan palautua ennen juoksua. Tiesin, että järjestäjät huolehtivat pyörät telineisiin vaihtoon tullessa, mutta en muistanut sitä enää, kun tulin vaihtoon. Kaveri tarttui pyörään ja minä olin hetken aikaa hämilläni, ennen kuin muistin asian. Siinä hötäkässä jäi sitten ajotietokone päälle, enkä ehtinyt napata edes juomapulloa mukaan. En tiennyt aikaa, mutta se oli lopulta 6.14:23.

Juoksu 42,2 km

Vaihto meni suht joutuisasti, löysin oman pussukan telineestä nopeasti. Meinasin käydä bajamajassa, mutta siellä oli niin paljon jonoa, että päätin selvitä huoltopisteelle saakka.

Juoksureitti kulki keskellä kaupunkia neljänä kierroksena. Tietenkin siinä piti mennä neljä kertaa maalin ohi, joka on henkisesti todella raskasta. Paitsi siinä lopussa, kun saa kurvata maalisuoralle.

Eka kilsa meni reippaasti alle 6 minuutin, mutta sen jälkeen koko loppumatka olikin enemmän ja vähemmän tahtojen taistelua. Etureidet kramppailivat välillä. Yritin etsiä jotain suolaista huoltopisteiltä, mutta siellä ei ollut kuin TUC-keksejä. Otin keksin, mutta kuivaa keksiä on hiukka hankala yrittää saada alas samalla kun juoksee…

Otin taktiikaksi vain selviytyä huoltopisteeltä toiselle. Niitä olikin onneksi usein. Napsin huoltopisteiltä mitä sattuu, elektrolyyttipatukkaa, geeliä, cocista, energiajuomaa, vettä… Ihme kyllä vatsan kanssa ei ollut mitään ongelmaa missään kohtaa. Ekan kympin aikana kävin kerran bajamajasssa, sen jälkeen ei tarvinnut käydä.

Jossain kohtaa meno on jopa näyttänyt juoksulta.

Yleisöä ja kannustajia oli myös todella paljon. Ihan mahtava tunnelma! Kummasti sitä saa voimaa, kun kuulee oman nimen huudettavan. Paljon kuului myös ”hyvä Lappeenranta -huutoja”, Willtrin kisapuku on ilmeisen hyvin tunnistettava 😀

Näin Soilea ja Jaria sekä Pekkaa. Valitin kramppaavista jaloista ja seuraavalla kierroksella olikin mies suolapurkin kanssa odottamassa ❤

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!

Suola auttoi kramppeihin ja pystyin taas juoksemaan paremmin. Sää oli tosi lämmin ja joiltain huoltopisteiltä loppuivat juomiset. Onneksi siellä oli isoissa saaveissa vettä, josta sitä saattoi kauhoa päälle.

Yritin juosta, mutta kävelyksi se paikoin meni. Jotenkin se matka vain eteni ja lopulta sain käteen viimeisen, vihreän lenkin, eli olin viimeisellä kierroksella! Askel askeleelta maali lähestyi. Viimeinen kilsa. Yritin kiristää vauhtia. Kuulin kuulutukset ja hurrauksen. Ja siellä se vihdoin näkyi, maali!

Kurvasin viimeiset käännökset punaiselle matolle ja juoksin maaliin. Pekkakin oli onnistunut änkeämään itsensä melkein maalikaaren alle ja sai videolle maaliintulon.

I am an Iron(wo)man!

Maalissa ajassa 12.26:41, eli tunnin nopeammin kuin Tallinnassa! Vaikka maratonaika painui yli 4.40 (ja 30 sekuntia päälle).

Maalissa!

Tällä kertaa olin vain iloinen, että pääsin maaliin. Ei tullut ihan samanlaista tunnekuohua kuin Tallinnassa, vaan nyt saatoin tuuletella vähän rennommin. Ihan mahtava fiilis se kuitenkin on!

Mitali kaulaan, parit kuvat ja Finisher-paitaa hakemaan. Paitajonossa oli pari samankokoista naista, kun itse olen ja he pyysivät miesten paitaa, kun naisten malli näytti niin pieneltä, eikä enää ollut kuin pieniä kokoja jäljellä. Niinpä minäkin päädyin pyytämään miesten Finisher-paidan. Se osoittautui hyväksi ideaksi, sillä ihan varmasti naisten paita olisi jäänyt pitämättä, jos se olisi ollut makkarankuorimallia.

Maalialueella tarjottiin vegaanisia hamppareita ja jotain nuggetteja. Sain omasta hampparista vähän syötyä, mutta ei oikein ruoka maistunut, joten puolet jäi syömättä. Hyvää se kyllä oli.

Suihkut oli järjestetty kontteihin lähelle maalialuetta. Kävin suihkussa ja vaihdoin lämmintä vaatetta päälle. Sen jälkeen käveltiin hakemaan pyörä ja vaihtopussukat ja ajeltiin pyörillä takaisin Amager Strandparkiin.

Autolla vähän ruokaa ja sitten nukkumaan. Väsyneenä ja onnellisena.

Seuraavana päivänä jatkoimme roadtrippiä kohti Møns Klintiä.

Kisan jälkeen meillä oli muutama päivä lomaa. Kävimme Møns Klintillä, joka on aivan huikean hieno paikka.

Yhteenvetona:

Yllättäen uinti oli kisan helpoin osuus. Siihen minulla oli ehkä vähiten odotuksia, joten siinä reilu aikaparannus tuntui erityisen hyvältä.

Pyörän olisin toivonut menevät hiukan kovempaa, mutta ei se nyt huonosti mennyt. Pyörästä on mahdollista saada aikaa paremmaksi laadukkaalla treenillä. Ja ens kerralla suolatabletit ei unohdu.

Juoksuun lämmin sää vaikutti eniten. Se meni niin hyvin, kun niissä olosuhteissa saattoi odottaa.

Kisa oli tunnelmaltaan loistava, juomien loppuminen juoksun huoltopisteiltä oli outoa, mutta ehkä lämmin sää yllätti myös järjestäjät.

Kiitos kannustajille, onnittelut siskolle hienosta uudesta enkasta kisassa, onnittelut AE niin ikään enkasta ja upeasta sijoituksesta ikäsarjassa. Onnittelut myös kaikille muille maaliinpäässeille!

Kuvista kiitos Jarille, Soilelle ja Pekalle!

Erityiskiitos Pekalle, kiitos kun jaksat tukea joka käänteessä ❤

triathlonkisat

Kisaraportti: Challenge Turku 31.7.2022 puolimatka

Turun puolimatka heinäkuun lopussa oli kesän ensimmäinen kisa ja samalla valmistava harjoitus ja kuntotesti sopivasti kolme viikkoa ennen päätavoitetta, eli Ironman Köpistä

Ei mennyt ihan putkeen, vaikka oma puolikkaan enkka paranikin noin 8 minuutilla viime kesän Lahden puolikkaasta. Paljon jäi vielä parannettavaa monella osa-alueella.

Kisaan valmistautuminen

Kisaviikolla treenasin kevyesti. Torstaina tein siskon ohjeen mukaan tyhjennystreenin, eli 1,5 h pyöräilyn, jossa oli 2 x 5 minuuttia kovaa ja pyörän perään kävin vielä parinkymmenen minuutin juoksun, joka sisälsi 10 minuuttia kisavauhtia. Heti treenin perään tankkasin maltoa ja suolaa. Sen jälkeen söin loppuajan ihan normaalisti ja lepäsin.

Läksin kisareissulle tällä kertaa ihan itsekseni. Pääsin Turkuun seurakaverin kyydissä ja yösija järjestyi kummitädin luota. Sain jo matkalla Turkuun hyviä vinkkejä uintiin ja pyöräreitille kokeneemmalta kollegalta. Se oli tosi kiva, koska muuten pulahtaminen sameaan Aurajokeen olisi saattanut hirvittää paljon enemmän. 

Saavuimme kisapaikalle hyvissä ajoin lauantaina. Kävimme ilmoittautumassa ja saimme luvan jättää pyörät jo vaihtoalueelle, vaikka virallisesti ne olisi saanut jättää klo 18 jälkeen. 

Turku Challenge pyörä puomilla
Ekana puomilla! Noita laatikoita ei tarvittukaan, koska vaihtokamat vietiinkin läheiseen autohalliin.

Vietin sen jälkeen mukavan illan kummitädin luona, jossa sain kotitekoista pitsaa ja pullaa, sekä pääsin rapsuttelemaan Papu-koiraa sekä pässejä serkun tiluksille Pajulaan. Laittelin tavarat valmiiksi ja kiinnitin tarrat varustekasseihin ja kypärään.

pässipojat Pajulassa

Kisapäivä

Katri valmistautuu triathlonkisaan
Aamulla olo oli vielä suht freesi. 😀

Aamulla herätys kuudelta ja aamupalat nassuun. Sain kyydin ja kannustajat mukaan kisapaikalle, jossa treffattiin siskon kanssa. Vaikka olimme hyvissä ajoin liikenteessä, meinasi tulla vähän kiire ja paniikki kamojen kanssa. Olin ajatellut, että jätän ylimääräiset tavarat seurakaverin autoon, mutta se olikin pitänyt jättää aika kauas. Päädyin sitten survomaan kaikki ylimääräiset tavarat (mm. ison repun) mustaan kassiin. Pieni reppu ei millään mahtunut enää varustekassiin, joten päädyimme köyttämään repun kassiin kiinni. Toivoin, että tavarat olisivat vielä tallella päivän päätteeksi. 

Olin jo pukenut märkkärin puoliksi ja lähdössä kohti rantaa, kun muistin, että ajanottochippi on siellä kassihässäkässä. Ensimmäinen virhepiste. Ei ole vitsi, että se kannattaa laittaa jo edellisenä iltana nilkkaan, ettei se vain unohdu.

Ei muuta kuin penkomaan niitä kasseja taas. Onneksi chippi löytyi. Sykevyötä en missään vaiheessa muistanut laittaa, siitä toinen virhepiste. 

Ennen strattia Turku challenge
Pientä säätöä ennen lähtöä. Kuvan ehtii kuitenkin aina napata. 😀

Jotenkin siinä säheltäessä aika vain kului ja lopulta lämmittelyyn ei jäänyt aikaa. Kävin vain nopeasti dippaamassa itseni Aurajokeen, otin kolme uintivetoa ja sitten meidät käskettiinkin jo ylös vedestä. Vesi oli sameaa ja yllättävän suolaista, mutta ei onneksi haissut mitenkään pahalta.

Uinti 1900 m

Uintiin lähdettiin niin, että meidän piti hypätä laiturilta veteen. Hyppäsin jalat edeltä ja pidin samalla kiinni laseista, etteivät ne vain tippuisi. Läksin siskon perään ja ajattelin kokeilla, pysyisinkö peesissä. Alku meni aivan sähellykseksi, vauhti oli minulle liian kova. Join varmaan puoli litraa Aurajokea siinä räpeltäessä. Sitten kadotin siskon ja päätin yrittää vain keskittyä löytämään sopivan, oman rytmin. Löysin suht rauhallisen linjan oikealta, mutta välillä jouduin silti ruuhkaan. Sameassa vedessä oli vaikea hahmottaa missä muut uivat ja se aiheutti hässäkkää.

Uinti tuntui jotenkin tosi raskaalta ja ensimmäinen suora pitkältä. Ajattelin, että olin unohtanut painaa kellon käyntiin, kun 500 m tärinää ei vain tuntunut, vaikka olin jo mielestäni uinut ikuisuuden. Ekalla poijulla tunsin vihdoin tärinän. En tiennyt yhtään siinä kohtaa kauanko olin kuluttanut aikaa, enkä uskaltanut katsoa. Käännöksen jälkeen uitiin jokea merta kohti. Siinä sain hetkeksi ihan hyvän rytmin ja hengitys vähän tasaantui. Mitä lähemmäs poijuja uitiin, sitä enemmän alkoi olla vasta-aaltoa ja uinti vaikeutui. 

Toisen käännöksen jälkeen helpotti ja selvästi vauhti kasvoi, kun virta vei oikeaan suuntaan. Olin tosi helpottunut, kun uinti oli ohi ja pääsin kipuamaan rantaan. Uintiaika oli 43:13, joka olikin yllättävän hyvä aika siihen nähden, miten hitaalta uinti tuntui. 

Turku Challenge
Uinnista juostiin vaihtoon nurmikkoa pitkin. Kuva on lauantailta.

Onnistuin uinnin jälkeen säheltämään kellon kanssa ja se aloitti jo pyöräilyosuuden kellottamisen. Päädyin sammuttamaan harjoituksen kokonaan, sillä minulla oli pyörässä ajotietokone, josta oli muutenkin tarkoitus seurata keskinopeutta.

T1 Vaihto

Köpöttelin uinnista vaihtoon. Tässä kisassa vaihtopussukat eivät olleetkaan pyörien luona, vaan ne oli jätetty autohalliin numerojärjestykseen. Löysin nopeasti oman pyöräpussin. Sain sukat ja kengät jalkaan, nappasin kypärän päähän ja juoksin ulos. Minulla kesti hetki löytää oikea väli ja oikea pyörä. Siinä paloi aikaa ihan mukavasti, T1 5:55.

Pyörä 90 km

Pyöräilyyn lähdettiin kaupungin läpi ja alku oli hiukan ahdas ja sokkeloinen. Onneksi reitti avartui pian ja kun päästiin moottoritielle, pääsin kunnolla vauhtiin. Reitti kulki Helsinkiin menevää moottoritietä edestakaisin ja siinä oli kolme kierrosta.

Tulin ekaan U-käännökseen vähän liian kovaa, jolloin tankojen välissä oleva juomapullo tipahti kyydistä. Ei auttanut, kun pysähtyä noukkimaan se takaisin kyytiin. Onneksi tilanteessa ei ollut ruuhkaa, enkä jäänyt kenenkään tielle.

Lämpö alkoi nousta pyöräilyn aikana. Minulla oli pari geeliä puristettuna tankojen välissä olevaan pulloon. Toisessa pullossa oli vettä. Jossain kohtaa mahaan alkoi sattua, enkä oikein uskaltanut juoda. Geelejä otin puolen tunnin välein. Energiat tuntuivat riittävän hyvin. Sykkeestä ei ollut mitään hajua, koska ei ollut sitä sykevyötä ja kellossa ei ollut harjoitus käynnissä, joten rannemittauksestakaan ei ollut iloa. Piti siis todellakin mennä fiiliksellä.

Reitti oli tasainen ja nopea. Pyöräily tuntui tosi hyvältä. Pääsin ajamaan hyvään saumaan, ei ollut liiemmälti ruuhkaa. Toisella kierroksella tuuli alkoi yltyä ja kaupunkiin päin tultaessa vauhti alkoi hidastua. Kolmannella kierroksella tuuli vaikutti jo selvästi ja hidasti keskivauhtia harmillisesti viimeisellä 25 kilsalla.

Kaupunkiin päin tullessa reitti oli hiukan epämääräisesti merkattu ja edellä ajanut pyöräilijä ajoi pitkän matkaa keilojen väärällä puolella autojen seassa. Liikenteenohjaajat yrittävät viittoilla häntä oikealle reitille tuloksetta. Onneksi hän lopulta havahtui ja pääsi takaisin reitille.

Pyöräilyn loppu oli melko kuumottava, kun autoja alkoi olla liikenteessä ruuhkaksi asti. Vaikka kisareitti oli hyvin erillään muusta liikenteestä, oli linja paikoin melko kapea ja mutkainen. Tarkkana piti olla. Tajusin vasta vaihtoon tullessa, että en ollut saanut juotua edes litraa nestettä koko pyöräilyn aikana. Olin ottanut huollosta pullon urheilujuomaa, jota en edes maistanut… Jälleen yksi virhepiste.

Vaihtoon ajassa 2.52:29.

T2 Vaihto

Sain pyörän paikalleen suht nopeasti (eli löysin oman paikan telineestä) ja tavarapussukkakin löytyi hallista. Jotenkin oli voipunut olo, eikä olisi yhtään huvittanut lähteä juoksemaan. Tein vaihdon rauhassa ja läksin matkaan. Tungin vielä viime hetkellä yhden geelin taskuun. T2 vaihtoon paloi aikaa 3.39, hups.

Juoksu 21,1 km

Juoksu oli neljänä kierroksena Aurajoen rannoilla. 

Oma meno tuntui heti alusta saakka tahmealta. 500 metrin jälkeen tuli kauhea jano. Onneksi juomapisteitä oli 5 kilsan lenkillä kolme. Join jokaisella pisteellä. Otin aluksi lasin vettä ja toisen urheilujuomaa. 

Ensimmäinen kierros meni yllättävän hyvää vauhtia tuntemukseen nähden. Kierros kierrokselta lämpö nousi ja jano yltyi. Mahaan alkoi taas koskea, enkä uskaltanut ottaa enää kuin vettä. Aloin kaataa sitä myös päähän. Puolivälissä ajattelin ottaa geelin, mutta en löytänyt sitä enää taskusta. Se oli siis tippunut varmaan jo siellä vaihdossa. 

Sain matkalla kannustusta muutamalta sometutulta ja seurakaverilta. Olipa kiva kuulla oma nimi. Siitä saa aina hurjasti voimaa. Reitin varrella oli muutenkin paljon porukkaa, mikä lisäsi tunnelmaa kivasti. Vapaaehtoisia oli paljon ja he kannustivat hienosti kaikkia samalla, kun pitivät reitin vapaana muulta liikenteeltä. 

Puolivälin jälkeen vauhti hyytyi lisää ja tajusin, että alle 2 tunnin ei juoksu tule maaliin. Jalat painoivat ja olo oli todella tukala. Taistelin vain huoltopisteeltä toiselle. Yleensä saan viimeisille kilometreille tsempattua vauhtia lisää, mutta nyt viimeinen kilometri tuntui jatkuvan ikuisuuden.

Kun maalisuora vihdoin aukeni, olo oli pelkästään helpottunut. Kummitäti oli kannustamassa, olipa mukava yllätys!

Maalissa

Köntystin maaliin, jossa sain mitalin kaulaan. Ainut ajatus päässä oli vain saada vettä. Hoipuin juomateltalle ja kumosin vettä kurkkuun. Tarjolla oli myös urheilujuomaa, mutta se ei enää maistunut. En edes jaksanut kauheasti iloita enkasta, tiesin kyllä, että se tuli, vaikkakaan kokonaisajasta ei ollut käryä, koska kokonaisuus ei ollut tallentunut kelloon.

Finisher-paidan sai vaihtoalueelta, nappasin sen ja läksin etsimään tuttuja. Minun piti kuitenkin palata takaisin maalialueelle juomaan lisää, sillä jano ei vain meinannut hellittää. Huomasin samalla, että olin onnistunut pudottamaan paidan, kädessä oli enää tyhjä pussi! Selitin tilanteen ja sain onneksi uuden paidan.

Marja ja Katri maalissa
Onnea meille! Sisko paineli menemään karkuun pyörällä ja juoksussa, uinnissa pääsin jo samaan loppuaikaan 😀

Heti sen jälkeen bongasin kannustusjoukot, kilpasiskot ja seurakaverin. Siinä kuulumisten vaihdon, kuvien ottamisen, loppuajan tarkastuksen ja onnittelujen (kaikki me tytöt teimme oman PB:n ja yksi nappasi oman ikäsarjansa hopeaa!) jälkeen hain kamat ja pyörän. Sitten aloimme miettiä missä peseytyisimme, kun kisaorganisaatiolla ei ollutkaan järkätty suihkutiloja kisaajille. 

Challenge Turku finisher
Tältä näyttää ihminen, joka on just uinut 1900 m, pyöräillyt 90 km ja juossut 21,1 km 😀

Eipä siinä sitten muu auttanut, kun hypätä jälleen kerran Aurajokeen kisapuvussa ja yrittää huudella pahimmat hiet pois. Vaatteiden vaihto-operaatio sen jälkeen oli varmaan huvittavaa katseltavaa, kun yritin saada alusvaatteita päälle pyyhkeen suojissa. 

Koko porukka maalissa Turku Challenge
Jengi koossa. Onnea meille kaikille!

Kun lopulta olimme saaneet itsemme siistittyä siihen kuntoon, että voisimme viettää samassa autossa aikaa seuraavat 5–6 tuntia pyörtymättä, pakkasimme kuskin kanssa pyörät ja kamat autoon, otimme nopeat eväät yhdestä kahvilasta jokirannasta, kiitimme, kuittasimme ja aloitimme matkan takaisin kohti Karjalaa.

Katri mitali kaulassa
Autossa oli aikaa fiilistellä mitalia ja enkkaa.

Itse kisa oli kiva ja hyvin järjestetty. Osallistujia oli sopivasti ja sää suosi. Ainut mitä toivoisin kehityslistalle, on jotain evästä maalissa (edes banaania ja/tai joku patukka) sekä kunnollisia peseytymistiloja. Kaikille vapaaehtoisille iso peukku, he tekivät aivan mahtavaa työtä. Kaikki kannustivat ja olivat hyvällä fiiliksellä. 

Ai niin, se kokonaisaika: 5.47:48. Parannusta viime kesän IM Lahdesta -8.22. Olen todella tyytyväinen, että aika oli noinkin hyvä kaikesta sähellyksestä huolimatta.

Parannettavaa seuraavaan kisaan:

  • laita ajanottochippi paikoilleen ensimmäisenä aamulla
  • laita sykevyö paikoilleen toiseksi aamulla
  • ole ajoissa paikalla ja tsekkaa rauhassa kaikki tavarat
  • paina mieleen oma kisanumero ja pyörän/vaihtokamojen sijainti
  • lähde uintiin rauhassa ja omaan tahtiin, vältä ruuhkaa
  • toimi vaihdoissa ripeästi
  • muista nesteytys pyörän aikana!
  • ole huolellinen geelien kanssa ja pidä pari ylimääräistä mukana
  • nauti riittävästi energiaa myös juoksun aikana

Nyt katse kohti parin viikon päästä koittavaa IM Copenhagenia!

Treeni

Astetta vahvempana kohti kesää 2022

Viimeinen vuosi on ollut täynnä muutosta ja sopeutumista uuteen. Työkuviot menivät yllättäen loppuvuodesta aivan uusiksi ja olen joutunut etsimään omaa paikkaani ja kyseenalaistamaan arvojani sekä ammatillista identiteettiä. Samaan aikaan valmistauduin ekalle täysmatkalle ja treenasin paljon enemmän kuin koskaan ennen.

Ennen Tallinnaa en ollut lainkaan varma haluanko siitä selvittyäni jatkaa enää niin säännöllistä ja säntillistä treenaamista mitä täysmatka vaatii. Toki siis odotin innolla Tallinnaa ja tein kaiken mitä pitikin ennen kisaa ja nautin siitä. Mutta en halunnut vielä ajatella mitä sen jälkeen tapahtuisi.

Lähinnä en ollut varma, haluanko enää käyttää niin paljon aikaa treenaamiseen, mitä täysmatka vaatii. On niin paljon muutakin, johon haluaisin keskittyä ja mitä haluaisin kehittää. Oma yritystoiminta, ammatillinen osaaminen… Muut harrastukset, kuten neulominen ja lukeminen. Puhumattakaan ihmissuhteista, puolison kanssa vietettävästä vapaa-ajasta, ystävistä, jota ei ehdi juurikaan tavata.

Ironman-aiheiset villasukat
Neuloin itselleni muistoksi ekasta täysmatkasta sukat 🙂

Toisaalta rakastan treenaamista ja itseni ylittämistä. Saan treenaamisesta energiaa muuhun elämään ja viihdyn erinomaisesti yksin omien ajatusteni kanssa. Olen saanut treenatessa paljon ideoita ja oivalluksia työhön liittyen ja usein monimutkaisiinkin ongelmiin löytyy ratkaisu lenkillä.

Olen pohjimmiltani melko introvertti, vaikka sitä ei välttämättä huomaa. Tykkään kyllä tehdä töitä muiden, tuttujen ihmisten kanssa ja viihdyn ystävien seurassa. Mutta, jos ”joudun” viettämään paljon aikaa vieraiden ihmisten kanssa tai tapaamaan tuntemattomia ihmisiä, olen sen jälkeen tosi väsynyt ja kaipaan omaa rauhaa.

Oikeastaan tämä on valjennut minulle vasta kuluneen vuoden aikana, jonka olen ollut yrittäjänä ja saanut työskennellä omaan tahtiin omassa rauhassa. Nyt vasta alan huomata miten paljon paremmin voin, kun saan viettää aikaa pienemmissä piireissä, sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa ei tarvitse pitää yllä mitään ”roolia” ja tehdä työtä, jonka aidosti koen merkitykselliseksi. En ole pitkään aikaan ollut näin energinen ja täynnä uusia ideoita.

Maastopyöräilijä katselee Saimaaseen laskevaa aurinkoa
Saimaan rannoilla on tilaa hengittää ja antaa mielen hengähtää.

Nyt, kun elämän palaset alkavat olla järjestyksessä, uskon, että minulla on energiaa paitsi tavoitteelliseen treenaamiseen, myös muuhun mielekkääseen tekemiseen.

Tähän auttaa tietysti myös se, että voin sovitella treenit päiväohjelmaan paljon vapaammin kuin aiemmin. Voin käydä lenkillä tai uimassa vaikka keskellä päivää.

Näin ollen tulin siihen lopputulokseen, että lähden treenaamaan kohti seuraavaa täysmatkaa vuonna 2022.

Tavoitteet kesälle 2022

Tämän pitkäksi venyneen alustuksen jälkeen pääsen vihdoin itse asiaan, eli ensi kesän tavoitteisiin. Ilmoittauduin Köpiksen Ironmanille heti, kun ilmoittautuminen avautui.

Tänä kesänä tavoitteena oli vain selviytyä läpi Ironmanista. Ensi kesänä tavoitteena on saada ainakin tunti pois loppuajasta. Eli maalissa pitäisi olla alle 12,5 tunnissa. Pitäähän joku tavoite olla, jotta säilyy motivaatio treenata ja hakeutua sinne kehittävälle epämukavuusalueelle.

Kolme erilaista uintitreeniä kuvattuna
En lähde uimahalliin ilman suunnitelmaa.

Uintiin meni Tallinnassa 1:40. Siitä voi 5–10 minuutta laittaa sään piikkiin. Tavoite ensi kesälle on saada ainakin 15 minuuttia tuosta ajasta pois. Eli uinnin pitäisi mennä alle 1:30. Se vaatii tekniikkatreeniä, jotta saan nopeutta lisää. Niinpä jokaisella harjoituksella täytyy olla jokin tavoite tai teema. Halliin ei siis mennä ”vain uimaan”. Kestävyyttä löytyy jo, sitä ei tarvitse enää erikseen painottaa.

Pyöräilyyn meni Tallinnassa melkein 7 tuntia. Siitä n. 20 minuuttia tuhrautui maastokätköjä tehdessä… Ja sää tietysti vaikutti myös. Pyöräilyajasta voisi helposti olla 45 minuuttia otettavissa pois kestävyyttä ja voimaa treenaamalla. Viime talvena välttelin voimatreeniä ja se kostautui pitkällä matkalla. Lahden puolimatkalla jaksoin polkea suht hyvin loppuun saakka ja sain keskarin pidettyä lähellä 3-kymppiä, mutta Tallinnassa hyydyin loppua kohden, kun jaloista loppui paukut.

Saliselfie
Jatkossa minun on löydettävä itseni täältä useammin.

Maratoniin meni Tallinnassa 4:37. Juoksua sain hyvin eteenpäin keväällä erilaisilla treeniärsykkeillä ja viettämällä aikaa radalla vetoja tehden. Juoksusta on mahdollisuus saada 10 minuuttia pois ajasta jatkamalla vaan samaan tyyliin. Voimaharjoittelu varmasti tekee hyvää myös juoksun kannalta.

Jos tuosta tekee laskutoimituksen, niin aika lähelle sitä tuntia päästään 😀

Tänään treeniaikaa on 49 viikkoa jäljellä. Siispä nyt on hyvä aika kääriä hihat ja alkaa tositoimiin.

triathlonkisat

Kisaraportti Lahden Ironman (70.3) 2021

Ristus mikä reissu, soijaa pukkas 😀 Viikonloppuna kisailtiin Lahdessa helteisissä tunnelmissa. Hikeä tosiaan pukkasi, helle helli niin meitä kisaajia kuin katsojiakin kisan aikana.

Itse selvisin kuumuudesta huolimatta ilman suurempia ongelmia, nesteytys ja tankkaus osuivat siis nappiin. Kisajärjestäjät tekivät kyllä kaiken voitavansa sen eteen, että kilpalijat pärjäisivät kuumuudessa. Huoltopisteitä oli riittävästi ja juoksuosuudelle oli tuotu vesiletkuja, joiden alla saattoi hetken viilentää itseään.

Vaihtoalue Sibeliustalon takana.

Me tulimme Lahteen jo perjantaina ja kävin rekisteröitymässä samantien. Rekisteröintiajat piti ilmoittaa ennakkoon, jotta ruuhkilta vältyttäisiin ja kisakeskuksessa olikin väljää, kun saavuin paikalle. Pyörän olisi voinut jättää jo perjantaina vaihtopaikalle, mutta päätin tuoda oman pyörän ja vaihtokamat varikolle lauantaina. Silloin olisi hyvin aikaa vielä valmistautua startin ollessa vasta iltapäivällä.

Kävimme vielä illalla satamassa syömässä ja pyörimässä kisaexpossa. Tulin ostaneeksi uuden märkkärin, vaikka tarkoitus oli vain käydä ihmettelemässä niitä. Olin varautunut siihen, että tarvitsen Tallinnaan uuden märkkärin nykyisen alkaessa jo repeillä monesta kohtaa. Lahdessa oli tarkoitus vetää vielä vanhalla. Mutta… löysinkin heti ekasta teltasta niin hyvän tuntuisen märkkärin sopuhintaan (Sailfish One), että se hyppäsi mukaan ihan puoliväkisin.

Yövyimme ystäväni asunnolla, jossa sain valmistautua rauhassa. Kiinnitin numerot pyörään, varustepusseihin ja kypärään. Ihmettelin hetken puuttuvaa ajanottochip’iä, mutta tiedustelun jälkeen kuulin, että se annettaisiinkin vasta silloin kuin pyörät ja varustepussit jätetään vaihtoalueelle.

Laitoin juomapullot puolillaan yöksi pakkaseen, jotta ne pysyisivät edes hieman pidempään kylminä vaihtoalueella. Olin pusertanut geelit valmiiksi jo pieneen pulloon ja laitoin senkin aamulla vielä hetkeksi pakkaseen.

Pyörän katsastus.

Lauantaina tulimme kisapaikalle hengailemaan jo hyvissä ajoin. Vein pyörän ja vaihtopussit vaihtoalueelle. Jätin juomapullot pyyhkeen sisään pussiin, jotta ne eivät kuumenisi liikaa. Kisajännitys alkoi nostaa päätään ja melkein unohdin ottaa kypärän pois päästä ja jättää pussiin.

Pikkaisen vaan jännittää… Pyörä ja vaihtokamat on jätetty karsinaan. Nyt ei voi enää perääntyä.

Siirryimme odottelemaan kisan alkua varjoon siskoni ja muiden tuttujen seuraan. Söin vielä vähän evästä, vaikka ei ollut yhtään nälkä. Piipahdin seuran yhteiskuvassa vielä noin tunti ennen lähtöä. Meitä olikin iso porukka lähdössä matkaan.

Go team Willtri ❤

Olin ilmoittanut uintiajaksi 45 minuuttia, joten olin viimeisessä lähtöryhmässä. Muut menivät aiemmissa ryhmissä, onneksi yksi tuttu jäi kanssani viimeiseen ryhmään, niin oli henkistä tukea ja apua märkkärin pukemisessa. Siirryimme uinnin lämmittelyyn oman ryhmämme ensimmäisinä ja se olikin oikea ratkaisu, sillä ehdimme lämmitellä vain hetken, kun meidät komennettiin pois vedestä kärkiuimarien lähestyessä jo rantaa. Teimme lämmittelyuinnin ilman märkkäriä, ei tehnyt mieli pukea sitä päälle yhtään minuuttia liian aikaisin.

Lähtö ja uinti

Lähtöalueella ei ollut lainkaan ruuhkaa ja pääsinkin starttaamaan samantien saatuani märkkärin päälle. Oman jännityksen uintiin toi uuden märkkärin lisäksi se, että uin nenäklipsin kanssa. Se oli pakko ottaa käyttöön, koska vedessä on nyt ollut paljon siitepölyä ja se aiheuttaa minulle tosi pahoja oireita. Olin testannut klipsin kanssa uimista vain pari kertaa ennen lauantaita.

Uinti käynnistyi tosi hyvin. Maltoin lähteä rauhallisesti ja löysin heti hyvän rytmin. Yhtäkkiä havahduin siihen, että olin yksin vedessä. Hetken ihmettely ja tajusin ajautuneeni pois radalta! En tajua miten se oli mahdollista, olin tehnyt jyrkän käännöksen vasempaan. Jostain syystä tilanne alkoi naurattaa minua aivan hillittömästi. Eihän tällaista voi tapahtua kuin minulle.

Uin takaisin radalle ja uin hetken parin muun uimarin peesissä. Lopulta löysin oman rauhallisen linjan, jossa pääsin etenemään omaa tahtia. Tähystelin nyt useammin oikeaan suuntaan ja pysähdyinkin muutaman kerran varmistamaan suuntaa. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Viimeisen käännöksen jälkeen alkoi maali näkyä. En uskaltanut vilkaista kelloa kertaakaan koko matkan aikana, joten uintiaika oli täysi arvoitus.

Noustessani vedestä kuulin selostajan sanovan nimeni ja uintiajan 44 jotain… Mitä?! Se oli todella iloinen yllätys kaiken sekoilun jälkeen. Fiilis nousi samantien kattoon ja kun vielä kuulin kannustushuutoja katsomosta, hölkkäsin vaihtoon todella hyvissä tunnelmissa.

Uinti sujui yli odotusten.

Pyöräily

Vaihdossa kaikki sujui ongelmitta. En unohtanut mitään oleellista 😀 Hyppäsin pyörän selkään ja 90 kilometrin matka saattoi alkaa.

Kohti maanteitä.

Heti pyöräilyn alussa yritin juoda paljon ja tankata geeliä. Ekat viisi kilsaa menivät reiluun 11 minuuttiin. Tahtia pitäisi kiristää, mutta alussa oli melko paljon nousua. Toka vitonen meni hieman nopeammin.

Ensimmäinen huoltopiste oli 19 kilometrin kohdilla. Se tuli hieman yllättäen eteen, en ollut vielä ehtinyt edes koskea varapulloon. Otin urheilujuomaa ja kaadoin sen pyörän juomasäiliöön.

Geeliä, juomaa, kilometrit taittuivat. Keskityin pitämään kadenssin korkealla ja jalat rentoina. Ei saa runtata liian kovaa mäkiin, toistelin mantraa itselleni. Välillä oli huonoa asfalttia, välillä aivan uutta sileää pintaa. Vitoset menivät alle kymmeneen minuuttiin. Toivo kolmen tunnin alituksesta heräsi. Tsemppasin itseäni mielessäni. Hyvä Katri, pystyt siihen, anna mennä. Ohittelin porukkaa ja välillä joku kiisi minun ohitseni.

50 kilsaa täynnä. 70 kilsaa täynnä. Huoltopisteiltä uutta juomaa. Loputtoman pitkiltä tuntuvia ylämäkiä, jännitti kestääkö renkaat ehjänä tai tippuuko ketjut, keskari laskee. Vielä iso mäki Messilässä. Vitoseen meni yli 12 minuuttia. Voihan kakka, sinne meni 3 h aikaraja.

Vaihtoon tullessa olo oli hyvä, ei pahoinvointia tai mahakipua. 3 h 3 minuuttia ja sekunteja päälle. Se on kuitenkin uusi enkka, nyt ei masennuta, hoin itselleni. Vielä on mahdollisuus alle kuuden tunnin kokonaisaikaan.

Juoksukengät jalkaan ja matkaan!

Juoksu

Juoksu oli tuskaisen kuuma, mutta vältyin krampeilta.

Heti juoksuun lähtiessä iski kova jano ja kirosin itseäni, että en muistanut juoda vaihdossa mitään. Odotin ensimmäistä huoltopistettä kuin kuuta nousevaa. Eka kilsa 5:30. Ohoh, vauhti oli kovempi kuin mitä olin suunnitellut. Päätin antaa mennä niin kauan kuin kulkee.

Huoltopisteellä vettä, osan join, osan kaadoin päähän. Seuraavalta pöydältä urheilujuomaa ja suolaa. Vielä vikalta pöydältä vettä. Kävelin kaikki huoltopisteet läpi, jotta ehdin nauttia pöytien antimista. Mies ja muut tutut ja ystävät kannustavat matkalla. Tuntemattomat ihmiset kannustavat. Siitä saa voimaa.

Eka vitonen reilusti alle puoleen tuntiin. Geeli naamaan.

Ensimmäinen kierros alle tuntiin. Jalkaa vaan toisen eteen. Huoltopisteeltä toiselle. Geeliä 5 kilsan välein. 20 kilsaa täynnä, vielä on mahdollisuus 2 h aikaan. Maali näkyy! Loppukiri!

Se on siinä! 5:56:10. Itkettää ja naurattaa. En saa sanaa suusta. Mies on vastassa maalissa, pusu maistuu kuulemma suolaiselta.

Väsynyt mutta onnellinen.

Mitali kaulaan ja Finisher-paita matkaan. Hetki fiilistelyä. Ystävät, valmentaja ja seurakaverit onnittelevat. Tätä fiilistä ei voita mikään. Tämän takia on lähdetty ajamaan vesisateeseen ja juoksemaan pakkaseen. Tämän takia on tahkottu altaassa ja kyykätty salilla. Tämän takia. Vaikka tulos ei monelle muulle ole kummoinen, minulle se on iso harppaus oikeaan suuntaan. Se on melko lailla tasan puolen tunnin parannus edelliseen puolimatkaan Joroisilla.

Kiitos valmentaja Jukka!

Kisan jälkeen miehen kanssa terassille, yksi olut ja kisan läpikäynti. Yö on trooppinen ja tuntuu kuin olisimme jossain ulkomailla. Uskomattoman hieno fiilis.

Yöpalalla.

Hain pyörän ja muut kamat vaihtoalueelta ja suuntasimme majapaikkaan. Matkalla iski kova nälkä, joten piti kurvata kebabbilan kautta 🙂

Vaikka kello oli jo paljon, ei uni meinannut tulla, kroppa kävi vielä niin kierroksilla. Onneksi aamulla ei ollut kiire mihinkään ja saimme nukkua pitkään.

Kiitos Mies, kiitos valmentaja, kiitos kaikki kannustajat ❤

Nyt hetken hengähdys ja sitten katseet kohti Tallinnaa.

Matkailu · tilastot · Yleinen

Lapin taikaa ja vuoden 2020 tilastot

Terveisiä pohjoisen lumisista maisemista! Päätimme melko lyhyellä varoitusajalla tulla tänne Leville joulun ja uudenvuoden ajaksi. Onneksemme löysimme vielä sopivan (eli kohtuuhintaisen, riittävän rauhallisen ja koiraystävällisen) majoituksen läheltä Levin keskustaa.

Muutama päivä sitten kävimme huiputtamassa Särkitunturin.

Täälläkään ei ole lunta vielä aivan metritolkulla, mutta riittävästi, jotta pääsee hiihtämään ja näkymä on ihanan talvinen. Hiihtämisen lisäksi olemme käyneet uimassa, maastopyöräilemässä ja yhtenä päivänä vaelsimme Särkitunturin huipulle ja takaisin.

Aivan pelkkää lomailua tämä reissu ei ole ollut. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, jouduin miettimään elämän rahoituskuviot uusiksi, kun yhtäkkiä ei olekaan sitä paikkaa, johon mennä aamuisin ”torjumaan puutetta”. En ole vielä koskaan ollut vastaavassa tilanteessa, joten asian omaksuminen otti hieman aikaa.

Samalla tilanne oli kuitenkin mahdollisuus vihdoinkin toteuttaa pinnan alla kuplinut haave työllistää itse itsensä. Siis ryhtyä yrittäjäksi. Itseasiassa koko juttu tuntuu nyt suorastaan kohtalon johdatukselta.

Sähkömaastureilla pääsee kevyesti liikkumaan lumisillakin poluilla. Taustalla Ounasjoki.

Pian olemme miehekkeen kanssa paitsi pariskunta, myös liikekumppaneita. Siitä lisää myöhemmin, kunhan kaikki paperiasiat on saatu kuntoon. Mutta siis uutta, jännittävää ja kivaa on odotettavissa vuodelle 2021!

Vuosi 2020 lukuina

En ole jaksanut enää pitää tarkkaa kirjaa kaikista urheilusuorituksista Excelissä, joten ihan kaikkia suorituksia ei ole tilastoissa, mutta nämä tiedot on kaivettu Garmin Connectista:

Uinti:

Uintimetrejä on kertynyt todellisuudessa hieman enemmän, koska en osaa lisätä harjoituksiin tekniikkadrillejä, kuten potkuja.

  • Tammikuu: 13350 m
  • Helmikuu: 17650 m
  • Maaliskuu: 13025 m
  • Huhtikuu: 4500 m (Onneksi kylpylä oli avoinna myös keväällä, kun uimahallit suljettiin…)
  • Toukokuu: 2300 m
  • Kesäkuu: 3692 m
  • Heinäkuu: 3351 m
  • Elokuu: 5547 m
  • Syyskuu: 3900 m
  • Lokakuu: 5675 m
  • Marraskuu: 12925 m
  • Joulukuu: 11925 m

Yhteensä: 97840 m (Nyt vähän harmittaa, että jäi niin vähän tasaluvusta, mutta siinäpä tavoitetta ensi vuodelle)

Pyöräily (ulkona):

  • Tammikuu: 18,4 km
  • Helmikuu: —
  • Maaliskuu: 60,9 km
  • Huhtikuu: 194,3 km
  • Toukokuu: 511,8 km
  • Kesäkuu: 291,9 km
  • Heinäkuu: 466,0 km
  • Elokuu: 206,7 km
  • Syyskuu: 64,00 km
  • Lokakuu: 67,00 km
  • Marraskuu: —
  • Joulukuu: 67,8 km

Yhteensä: 1948,9 km (Tämä luku jäi myös lähelle tasalukua :D) Talvikuukausina tuli tietenkin poljettua lisäksi trainerilla ja salilla Wattbikellä, mutta ne suoritukset ovat mitattavissa vain aikana

Juoksu:

  • Tammikuu: 30,0 km
  • Helmikuu: 53,0 km
  • Maaliskuu: 77,1 km
  • Huhtikuu: 84,8 km
  • Toukokuu: 77,3 km
  • Kesäkuu: 111,0 km
  • Heinäkuu: 61,7 km
  • Elokuu: 100,2 km
  • Syyskuu: 93,5 km
  • Lokakuu: 98,3 km
  • Marraskuu: 94,5 km
  • Joulukuu: 41,0 km

Yhteensä: 922,4 km (tästä puuttuu muutamat juoksumatolla tehdyt suoritukset)

Muut lajit:

Hiihtoa kertyi vain tammikuussa 10 km, nämä viime päivien reilu 40 km + ne mitä huomenna ehtii vielä. Toivottavasti tänä talvena riittäisi lunta, jotta saisi kerättyä hiihtokilsoja kotimaisemissakin. Kerran kävimme retkiluistelemassakin, siitä tuli matkaa 16 km 🙂

Renkaalla on tullut killuttua noin kerran viikossa, eli 50 h. Salia, akroa ja satunnaista joogaa on varmaan yhteensä suunnilleen saman verran, eli n. 50 h.

Rauha Särkitunturin laella.

Kävelyä on tietenkin kertynyt paljon. Osittain koiran ansiosta ja osittain kaikkien niiden upeiden luontopolkujen ja -kohteiden vuoksi, joita olemme ehtineet käydä ihmettelemässä.

Tehominuutteja on Garminin mukaan kertynyt:

  • Tammi-kesäkuu: keskimäärin 100.2 minuuttia viikossa kohtalaisella teholla ja 214.8 minuuttia viikossa suurella teholla
  • Heinä-joulukuu: keskimäärin 69.8 minuuttia viikossa kohtalaisella teholla ja 239.5 minuuttia suurella teholla
Elämä tarjoilee välillä myös yllätyksiä ja eksyttää turvalliselta polulta 😉

Tästä on hyvä lähteä kohti vuotta 2021. Toivon, että pysyn terveenä ja vältyn suuremmilta takaiskuilta harjoittelun suhteen, jotta pääsisi ensi kesänä nauttimaan työn tuloksista 🙂

Särkitunturin laavulla tauolla.

Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta ja parasta uutta vuotta 2021!