Treeni

Astetta vahvempana kohti kesää 2022

Viimeinen vuosi on ollut täynnä muutosta ja sopeutumista uuteen. Työkuviot menivät yllättäen loppuvuodesta aivan uusiksi ja olen joutunut etsimään omaa paikkaani ja kyseenalaistamaan arvojani sekä ammatillista identiteettiä. Samaan aikaan valmistauduin ekalle täysmatkalle ja treenasin paljon enemmän kuin koskaan ennen.

Ennen Tallinnaa en ollut lainkaan varma haluanko siitä selvittyäni jatkaa enää niin säännöllistä ja säntillistä treenaamista mitä täysmatka vaatii. Toki siis odotin innolla Tallinnaa ja tein kaiken mitä pitikin ennen kisaa ja nautin siitä. Mutta en halunnut vielä ajatella mitä sen jälkeen tapahtuisi.

Lähinnä en ollut varma, haluanko enää käyttää niin paljon aikaa treenaamiseen, mitä täysmatka vaatii. On niin paljon muutakin, johon haluaisin keskittyä ja mitä haluaisin kehittää. Oma yritystoiminta, ammatillinen osaaminen… Muut harrastukset, kuten neulominen ja lukeminen. Puhumattakaan ihmissuhteista, puolison kanssa vietettävästä vapaa-ajasta, ystävistä, jota ei ehdi juurikaan tavata.

Ironman-aiheiset villasukat
Neuloin itselleni muistoksi ekasta täysmatkasta sukat 🙂

Toisaalta rakastan treenaamista ja itseni ylittämistä. Saan treenaamisesta energiaa muuhun elämään ja viihdyn erinomaisesti yksin omien ajatusteni kanssa. Olen saanut treenatessa paljon ideoita ja oivalluksia työhön liittyen ja usein monimutkaisiinkin ongelmiin löytyy ratkaisu lenkillä.

Olen pohjimmiltani melko introvertti, vaikka sitä ei välttämättä huomaa. Tykkään kyllä tehdä töitä muiden, tuttujen ihmisten kanssa ja viihdyn ystävien seurassa. Mutta, jos ”joudun” viettämään paljon aikaa vieraiden ihmisten kanssa tai tapaamaan tuntemattomia ihmisiä, olen sen jälkeen tosi väsynyt ja kaipaan omaa rauhaa.

Oikeastaan tämä on valjennut minulle vasta kuluneen vuoden aikana, jonka olen ollut yrittäjänä ja saanut työskennellä omaan tahtiin omassa rauhassa. Nyt vasta alan huomata miten paljon paremmin voin, kun saan viettää aikaa pienemmissä piireissä, sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa ei tarvitse pitää yllä mitään ”roolia” ja tehdä työtä, jonka aidosti koen merkitykselliseksi. En ole pitkään aikaan ollut näin energinen ja täynnä uusia ideoita.

Maastopyöräilijä katselee Saimaaseen laskevaa aurinkoa
Saimaan rannoilla on tilaa hengittää ja antaa mielen hengähtää.

Nyt, kun elämän palaset alkavat olla järjestyksessä, uskon, että minulla on energiaa paitsi tavoitteelliseen treenaamiseen, myös muuhun mielekkääseen tekemiseen.

Tähän auttaa tietysti myös se, että voin sovitella treenit päiväohjelmaan paljon vapaammin kuin aiemmin. Voin käydä lenkillä tai uimassa vaikka keskellä päivää.

Näin ollen tulin siihen lopputulokseen, että lähden treenaamaan kohti seuraavaa täysmatkaa vuonna 2022.

Tavoitteet kesälle 2022

Tämän pitkäksi venyneen alustuksen jälkeen pääsen vihdoin itse asiaan, eli ensi kesän tavoitteisiin. Ilmoittauduin Köpiksen Ironmanille heti, kun ilmoittautuminen avautui.

Tänä kesänä tavoitteena oli vain selviytyä läpi Ironmanista. Ensi kesänä tavoitteena on saada ainakin tunti pois loppuajasta. Eli maalissa pitäisi olla alle 12,5 tunnissa. Pitäähän joku tavoite olla, jotta säilyy motivaatio treenata ja hakeutua sinne kehittävälle epämukavuusalueelle.

Kolme erilaista uintitreeniä kuvattuna
En lähde uimahalliin ilman suunnitelmaa.

Uintiin meni Tallinnassa 1:40. Siitä voi 5–10 minuutta laittaa sään piikkiin. Tavoite ensi kesälle on saada ainakin 15 minuuttia tuosta ajasta pois. Eli uinnin pitäisi mennä alle 1:30. Se vaatii tekniikkatreeniä, jotta saan nopeutta lisää. Niinpä jokaisella harjoituksella täytyy olla jokin tavoite tai teema. Halliin ei siis mennä ”vain uimaan”. Kestävyyttä löytyy jo, sitä ei tarvitse enää erikseen painottaa.

Pyöräilyyn meni Tallinnassa melkein 7 tuntia. Siitä n. 20 minuuttia tuhrautui maastokätköjä tehdessä… Ja sää tietysti vaikutti myös. Pyöräilyajasta voisi helposti olla 45 minuuttia otettavissa pois kestävyyttä ja voimaa treenaamalla. Viime talvena välttelin voimatreeniä ja se kostautui pitkällä matkalla. Lahden puolimatkalla jaksoin polkea suht hyvin loppuun saakka ja sain keskarin pidettyä lähellä 3-kymppiä, mutta Tallinnassa hyydyin loppua kohden, kun jaloista loppui paukut.

Saliselfie
Jatkossa minun on löydettävä itseni täältä useammin.

Maratoniin meni Tallinnassa 4:37. Juoksua sain hyvin eteenpäin keväällä erilaisilla treeniärsykkeillä ja viettämällä aikaa radalla vetoja tehden. Juoksusta on mahdollisuus saada 10 minuuttia pois ajasta jatkamalla vaan samaan tyyliin. Voimaharjoittelu varmasti tekee hyvää myös juoksun kannalta.

Jos tuosta tekee laskutoimituksen, niin aika lähelle sitä tuntia päästään 😀

Tänään treeniaikaa on 49 viikkoa jäljellä. Siispä nyt on hyvä aika kääriä hihat ja alkaa tositoimiin.

triathlonkisat

Kisaraportti Lahden Ironman (70.3) 2021

Ristus mikä reissu, soijaa pukkas 😀 Viikonloppuna kisailtiin Lahdessa helteisissä tunnelmissa. Hikeä tosiaan pukkasi, helle helli niin meitä kisaajia kuin katsojiakin kisan aikana.

Itse selvisin kuumuudesta huolimatta ilman suurempia ongelmia, nesteytys ja tankkaus osuivat siis nappiin. Kisajärjestäjät tekivät kyllä kaiken voitavansa sen eteen, että kilpalijat pärjäisivät kuumuudessa. Huoltopisteitä oli riittävästi ja juoksuosuudelle oli tuotu vesiletkuja, joiden alla saattoi hetken viilentää itseään.

Vaihtoalue Sibeliustalon takana.

Me tulimme Lahteen jo perjantaina ja kävin rekisteröitymässä samantien. Rekisteröintiajat piti ilmoittaa ennakkoon, jotta ruuhkilta vältyttäisiin ja kisakeskuksessa olikin väljää, kun saavuin paikalle. Pyörän olisi voinut jättää jo perjantaina vaihtopaikalle, mutta päätin tuoda oman pyörän ja vaihtokamat varikolle lauantaina. Silloin olisi hyvin aikaa vielä valmistautua startin ollessa vasta iltapäivällä.

Kävimme vielä illalla satamassa syömässä ja pyörimässä kisaexpossa. Tulin ostaneeksi uuden märkkärin, vaikka tarkoitus oli vain käydä ihmettelemässä niitä. Olin varautunut siihen, että tarvitsen Tallinnaan uuden märkkärin nykyisen alkaessa jo repeillä monesta kohtaa. Lahdessa oli tarkoitus vetää vielä vanhalla. Mutta… löysinkin heti ekasta teltasta niin hyvän tuntuisen märkkärin sopuhintaan (Sailfish One), että se hyppäsi mukaan ihan puoliväkisin.

Yövyimme ystäväni asunnolla, jossa sain valmistautua rauhassa. Kiinnitin numerot pyörään, varustepusseihin ja kypärään. Ihmettelin hetken puuttuvaa ajanottochip’iä, mutta tiedustelun jälkeen kuulin, että se annettaisiinkin vasta silloin kuin pyörät ja varustepussit jätetään vaihtoalueelle.

Laitoin juomapullot puolillaan yöksi pakkaseen, jotta ne pysyisivät edes hieman pidempään kylminä vaihtoalueella. Olin pusertanut geelit valmiiksi jo pieneen pulloon ja laitoin senkin aamulla vielä hetkeksi pakkaseen.

Pyörän katsastus.

Lauantaina tulimme kisapaikalle hengailemaan jo hyvissä ajoin. Vein pyörän ja vaihtopussit vaihtoalueelle. Jätin juomapullot pyyhkeen sisään pussiin, jotta ne eivät kuumenisi liikaa. Kisajännitys alkoi nostaa päätään ja melkein unohdin ottaa kypärän pois päästä ja jättää pussiin.

Pikkaisen vaan jännittää… Pyörä ja vaihtokamat on jätetty karsinaan. Nyt ei voi enää perääntyä.

Siirryimme odottelemaan kisan alkua varjoon siskoni ja muiden tuttujen seuraan. Söin vielä vähän evästä, vaikka ei ollut yhtään nälkä. Piipahdin seuran yhteiskuvassa vielä noin tunti ennen lähtöä. Meitä olikin iso porukka lähdössä matkaan.

Go team Willtri ❤

Olin ilmoittanut uintiajaksi 45 minuuttia, joten olin viimeisessä lähtöryhmässä. Muut menivät aiemmissa ryhmissä, onneksi yksi tuttu jäi kanssani viimeiseen ryhmään, niin oli henkistä tukea ja apua märkkärin pukemisessa. Siirryimme uinnin lämmittelyyn oman ryhmämme ensimmäisinä ja se olikin oikea ratkaisu, sillä ehdimme lämmitellä vain hetken, kun meidät komennettiin pois vedestä kärkiuimarien lähestyessä jo rantaa. Teimme lämmittelyuinnin ilman märkkäriä, ei tehnyt mieli pukea sitä päälle yhtään minuuttia liian aikaisin.

Lähtö ja uinti

Lähtöalueella ei ollut lainkaan ruuhkaa ja pääsinkin starttaamaan samantien saatuani märkkärin päälle. Oman jännityksen uintiin toi uuden märkkärin lisäksi se, että uin nenäklipsin kanssa. Se oli pakko ottaa käyttöön, koska vedessä on nyt ollut paljon siitepölyä ja se aiheuttaa minulle tosi pahoja oireita. Olin testannut klipsin kanssa uimista vain pari kertaa ennen lauantaita.

Uinti käynnistyi tosi hyvin. Maltoin lähteä rauhallisesti ja löysin heti hyvän rytmin. Yhtäkkiä havahduin siihen, että olin yksin vedessä. Hetken ihmettely ja tajusin ajautuneeni pois radalta! En tajua miten se oli mahdollista, olin tehnyt jyrkän käännöksen vasempaan. Jostain syystä tilanne alkoi naurattaa minua aivan hillittömästi. Eihän tällaista voi tapahtua kuin minulle.

Uin takaisin radalle ja uin hetken parin muun uimarin peesissä. Lopulta löysin oman rauhallisen linjan, jossa pääsin etenemään omaa tahtia. Tähystelin nyt useammin oikeaan suuntaan ja pysähdyinkin muutaman kerran varmistamaan suuntaa. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Viimeisen käännöksen jälkeen alkoi maali näkyä. En uskaltanut vilkaista kelloa kertaakaan koko matkan aikana, joten uintiaika oli täysi arvoitus.

Noustessani vedestä kuulin selostajan sanovan nimeni ja uintiajan 44 jotain… Mitä?! Se oli todella iloinen yllätys kaiken sekoilun jälkeen. Fiilis nousi samantien kattoon ja kun vielä kuulin kannustushuutoja katsomosta, hölkkäsin vaihtoon todella hyvissä tunnelmissa.

Uinti sujui yli odotusten.

Pyöräily

Vaihdossa kaikki sujui ongelmitta. En unohtanut mitään oleellista 😀 Hyppäsin pyörän selkään ja 90 kilometrin matka saattoi alkaa.

Kohti maanteitä.

Heti pyöräilyn alussa yritin juoda paljon ja tankata geeliä. Ekat viisi kilsaa menivät reiluun 11 minuuttiin. Tahtia pitäisi kiristää, mutta alussa oli melko paljon nousua. Toka vitonen meni hieman nopeammin.

Ensimmäinen huoltopiste oli 19 kilometrin kohdilla. Se tuli hieman yllättäen eteen, en ollut vielä ehtinyt edes koskea varapulloon. Otin urheilujuomaa ja kaadoin sen pyörän juomasäiliöön.

Geeliä, juomaa, kilometrit taittuivat. Keskityin pitämään kadenssin korkealla ja jalat rentoina. Ei saa runtata liian kovaa mäkiin, toistelin mantraa itselleni. Välillä oli huonoa asfalttia, välillä aivan uutta sileää pintaa. Vitoset menivät alle kymmeneen minuuttiin. Toivo kolmen tunnin alituksesta heräsi. Tsemppasin itseäni mielessäni. Hyvä Katri, pystyt siihen, anna mennä. Ohittelin porukkaa ja välillä joku kiisi minun ohitseni.

50 kilsaa täynnä. 70 kilsaa täynnä. Huoltopisteiltä uutta juomaa. Loputtoman pitkiltä tuntuvia ylämäkiä, jännitti kestääkö renkaat ehjänä tai tippuuko ketjut, keskari laskee. Vielä iso mäki Messilässä. Vitoseen meni yli 12 minuuttia. Voihan kakka, sinne meni 3 h aikaraja.

Vaihtoon tullessa olo oli hyvä, ei pahoinvointia tai mahakipua. 3 h 3 minuuttia ja sekunteja päälle. Se on kuitenkin uusi enkka, nyt ei masennuta, hoin itselleni. Vielä on mahdollisuus alle kuuden tunnin kokonaisaikaan.

Juoksukengät jalkaan ja matkaan!

Juoksu

Juoksu oli tuskaisen kuuma, mutta vältyin krampeilta.

Heti juoksuun lähtiessä iski kova jano ja kirosin itseäni, että en muistanut juoda vaihdossa mitään. Odotin ensimmäistä huoltopistettä kuin kuuta nousevaa. Eka kilsa 5:30. Ohoh, vauhti oli kovempi kuin mitä olin suunnitellut. Päätin antaa mennä niin kauan kuin kulkee.

Huoltopisteellä vettä, osan join, osan kaadoin päähän. Seuraavalta pöydältä urheilujuomaa ja suolaa. Vielä vikalta pöydältä vettä. Kävelin kaikki huoltopisteet läpi, jotta ehdin nauttia pöytien antimista. Mies ja muut tutut ja ystävät kannustavat matkalla. Tuntemattomat ihmiset kannustavat. Siitä saa voimaa.

Eka vitonen reilusti alle puoleen tuntiin. Geeli naamaan.

Ensimmäinen kierros alle tuntiin. Jalkaa vaan toisen eteen. Huoltopisteeltä toiselle. Geeliä 5 kilsan välein. 20 kilsaa täynnä, vielä on mahdollisuus 2 h aikaan. Maali näkyy! Loppukiri!

Se on siinä! 5:56:10. Itkettää ja naurattaa. En saa sanaa suusta. Mies on vastassa maalissa, pusu maistuu kuulemma suolaiselta.

Väsynyt mutta onnellinen.

Mitali kaulaan ja Finisher-paita matkaan. Hetki fiilistelyä. Ystävät, valmentaja ja seurakaverit onnittelevat. Tätä fiilistä ei voita mikään. Tämän takia on lähdetty ajamaan vesisateeseen ja juoksemaan pakkaseen. Tämän takia on tahkottu altaassa ja kyykätty salilla. Tämän takia. Vaikka tulos ei monelle muulle ole kummoinen, minulle se on iso harppaus oikeaan suuntaan. Se on melko lailla tasan puolen tunnin parannus edelliseen puolimatkaan Joroisilla.

Kiitos valmentaja Jukka!

Kisan jälkeen miehen kanssa terassille, yksi olut ja kisan läpikäynti. Yö on trooppinen ja tuntuu kuin olisimme jossain ulkomailla. Uskomattoman hieno fiilis.

Yöpalalla.

Hain pyörän ja muut kamat vaihtoalueelta ja suuntasimme majapaikkaan. Matkalla iski kova nälkä, joten piti kurvata kebabbilan kautta 🙂

Vaikka kello oli jo paljon, ei uni meinannut tulla, kroppa kävi vielä niin kierroksilla. Onneksi aamulla ei ollut kiire mihinkään ja saimme nukkua pitkään.

Kiitos Mies, kiitos valmentaja, kiitos kaikki kannustajat ❤

Nyt hetken hengähdys ja sitten katseet kohti Tallinnaa.

Matkailu · tilastot · Yleinen

Lapin taikaa ja vuoden 2020 tilastot

Terveisiä pohjoisen lumisista maisemista! Päätimme melko lyhyellä varoitusajalla tulla tänne Leville joulun ja uudenvuoden ajaksi. Onneksemme löysimme vielä sopivan (eli kohtuuhintaisen, riittävän rauhallisen ja koiraystävällisen) majoituksen läheltä Levin keskustaa.

Muutama päivä sitten kävimme huiputtamassa Särkitunturin.

Täälläkään ei ole lunta vielä aivan metritolkulla, mutta riittävästi, jotta pääsee hiihtämään ja näkymä on ihanan talvinen. Hiihtämisen lisäksi olemme käyneet uimassa, maastopyöräilemässä ja yhtenä päivänä vaelsimme Särkitunturin huipulle ja takaisin.

Aivan pelkkää lomailua tämä reissu ei ole ollut. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, jouduin miettimään elämän rahoituskuviot uusiksi, kun yhtäkkiä ei olekaan sitä paikkaa, johon mennä aamuisin ”torjumaan puutetta”. En ole vielä koskaan ollut vastaavassa tilanteessa, joten asian omaksuminen otti hieman aikaa.

Samalla tilanne oli kuitenkin mahdollisuus vihdoinkin toteuttaa pinnan alla kuplinut haave työllistää itse itsensä. Siis ryhtyä yrittäjäksi. Itseasiassa koko juttu tuntuu nyt suorastaan kohtalon johdatukselta.

Sähkömaastureilla pääsee kevyesti liikkumaan lumisillakin poluilla. Taustalla Ounasjoki.

Pian olemme miehekkeen kanssa paitsi pariskunta, myös liikekumppaneita. Siitä lisää myöhemmin, kunhan kaikki paperiasiat on saatu kuntoon. Mutta siis uutta, jännittävää ja kivaa on odotettavissa vuodelle 2021!

Vuosi 2020 lukuina

En ole jaksanut enää pitää tarkkaa kirjaa kaikista urheilusuorituksista Excelissä, joten ihan kaikkia suorituksia ei ole tilastoissa, mutta nämä tiedot on kaivettu Garmin Connectista:

Uinti:

Uintimetrejä on kertynyt todellisuudessa hieman enemmän, koska en osaa lisätä harjoituksiin tekniikkadrillejä, kuten potkuja.

  • Tammikuu: 13350 m
  • Helmikuu: 17650 m
  • Maaliskuu: 13025 m
  • Huhtikuu: 4500 m (Onneksi kylpylä oli avoinna myös keväällä, kun uimahallit suljettiin…)
  • Toukokuu: 2300 m
  • Kesäkuu: 3692 m
  • Heinäkuu: 3351 m
  • Elokuu: 5547 m
  • Syyskuu: 3900 m
  • Lokakuu: 5675 m
  • Marraskuu: 12925 m
  • Joulukuu: 11925 m

Yhteensä: 97840 m (Nyt vähän harmittaa, että jäi niin vähän tasaluvusta, mutta siinäpä tavoitetta ensi vuodelle)

Pyöräily (ulkona):

  • Tammikuu: 18,4 km
  • Helmikuu: —
  • Maaliskuu: 60,9 km
  • Huhtikuu: 194,3 km
  • Toukokuu: 511,8 km
  • Kesäkuu: 291,9 km
  • Heinäkuu: 466,0 km
  • Elokuu: 206,7 km
  • Syyskuu: 64,00 km
  • Lokakuu: 67,00 km
  • Marraskuu: —
  • Joulukuu: 67,8 km

Yhteensä: 1948,9 km (Tämä luku jäi myös lähelle tasalukua :D) Talvikuukausina tuli tietenkin poljettua lisäksi trainerilla ja salilla Wattbikellä, mutta ne suoritukset ovat mitattavissa vain aikana

Juoksu:

  • Tammikuu: 30,0 km
  • Helmikuu: 53,0 km
  • Maaliskuu: 77,1 km
  • Huhtikuu: 84,8 km
  • Toukokuu: 77,3 km
  • Kesäkuu: 111,0 km
  • Heinäkuu: 61,7 km
  • Elokuu: 100,2 km
  • Syyskuu: 93,5 km
  • Lokakuu: 98,3 km
  • Marraskuu: 94,5 km
  • Joulukuu: 41,0 km

Yhteensä: 922,4 km (tästä puuttuu muutamat juoksumatolla tehdyt suoritukset)

Muut lajit:

Hiihtoa kertyi vain tammikuussa 10 km, nämä viime päivien reilu 40 km + ne mitä huomenna ehtii vielä. Toivottavasti tänä talvena riittäisi lunta, jotta saisi kerättyä hiihtokilsoja kotimaisemissakin. Kerran kävimme retkiluistelemassakin, siitä tuli matkaa 16 km 🙂

Renkaalla on tullut killuttua noin kerran viikossa, eli 50 h. Salia, akroa ja satunnaista joogaa on varmaan yhteensä suunnilleen saman verran, eli n. 50 h.

Rauha Särkitunturin laella.

Kävelyä on tietenkin kertynyt paljon. Osittain koiran ansiosta ja osittain kaikkien niiden upeiden luontopolkujen ja -kohteiden vuoksi, joita olemme ehtineet käydä ihmettelemässä.

Tehominuutteja on Garminin mukaan kertynyt:

  • Tammi-kesäkuu: keskimäärin 100.2 minuuttia viikossa kohtalaisella teholla ja 214.8 minuuttia viikossa suurella teholla
  • Heinä-joulukuu: keskimäärin 69.8 minuuttia viikossa kohtalaisella teholla ja 239.5 minuuttia suurella teholla
Elämä tarjoilee välillä myös yllätyksiä ja eksyttää turvalliselta polulta 😉

Tästä on hyvä lähteä kohti vuotta 2021. Toivon, että pysyn terveenä ja vältyn suuremmilta takaiskuilta harjoittelun suhteen, jotta pääsisi ensi kesänä nauttimaan työn tuloksista 🙂

Särkitunturin laavulla tauolla.

Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta ja parasta uutta vuotta 2021!

tilastot · Treeni

Sata lasissa kohti triathlonkesää 2021

Toukokuu on jo puolessa, luonto alkaa vihertää ja valoisat illat houkuttelevat ulos liikkumaan. Harmi, että kesäinen lämpö ei ole vielä ehtinyt näille leveyspiireille. Koleus ei ole kiva pyöräilyn kannalta, eikä tämä viileys ainakaan vauhdita uimavesien lämpenemistä. Osa seuran rohkelikoista on jo avannut avovesikauden, mutta itse en alle 10-asteiseen veteen halua vielä mennä räpiköimään.

Muuten kevät on mennyt mukavasti. Kisojen, leirien ja muiden tapahtumien peruuntumisista on päästy yli. Vierumäen kisasta ei ole vielä tullut tietoa, elättelen toiveita, että siellä pääsisi elokuun lopulla starttaamaan.

Viime viikot on treenien kanssa menty enemmän ja vähemmän fiilispohjalla. Olen saanut vihdoin maantiepyöräilykaudenkin startattua ja pari vähän pidempää polkaisua on jo alla. Vappuna kävin parin seurakaverin kanssa ajelemassa elämäni ensimmäisen satasen, eli 100 km. Pyöräily tuntuu tosi hyvältä. Toki vauhtia pitää saada lisää, mutta luotan, että maisema alkaa vilistä jossain kohtaa, kun saan tarpeeksi kilsoja alle.

Ilmeesi, kun olet juuri ajanut elämäsi ensimmäisen satasen 🙂

Tilastot tammi–huhtikuu

Uintikilsoja alkoi heti alkuvuodesta kertyä mukavasti. Huhtikuussa niitä ei sattuneesta syystä tullut, mutta saldo huhtikuun lopussa kuitenkin 54 km. Juoksua on tullut yhteensä 223 km. Se tekee vain reilu 50 km/kk. Pyörää on tullut poljettua sisällä 17 tuntia ja ulkona ajallisesti hieman enemmän (20 tuntia /272 km) Pyöräilystä suurin osa on kulunut maastossa polkuja kolutessa, joten kilometrisaldo on jäänyt hieman vaatimattomaksi. Maastossa keskivauhti jää helposti alle 15 km/h. Mutta pyöräilyä yhtä kaikki. Pisin lenkki huhtikuun loppuun mennessä on ollut 50 km.

En ole muistanut/jaksanut pitää kirjaa kaikesta oheisharjoittelusta. Jouduin ”vetämään hatusta” lukuja ajankäyttötaulukkoon niiden osalta. Koronajumppaa on kuitenkin tullut tehtyä, vessapaperirullahaasteista korttipakkajumppaan ja sellaista. Muutaman kerran innostuin joogaamaankin, kun alkoi tuntua, että kroppa tarvitsee vähän lempeämpää harjoittelua. Laitoin melko varovaiset arviot taulukkoon, vain muutamia tunteja/kk, koska en tosiaan kirjannut harjoituksia ylös.

Treenit vuoden alusta huhtikuun loppuun.

Harjoittelutunteja on kertynyt huhtikuun loppuun mennessä noin 120 tuntia, eli keskimäärin 30 h/kk. Helmikuussa on näköjään tullut treenattua eniten, vaikka se on kuukausista lyhin. Yllättäen huhtikuu jäi treenimäärältään vaatimattomimmaksi. Tosin se saattaa selittyä sillä, että en tosiaan muistanut kirjata kaikkia suorituksia.

Tavoitteiden kirkastelua

Tulevan kesän kisakalenteri tyhjeni, mutta toisaalta se mahdollistaa harjoittelun rytmittämisen uudelleen kesää 2021 ajatellen. Kesällä 2021 kisataan ainakin Lahdessa se tältä kesältä siirtynyt puolimatka ja jos… kaikki menisi nappiin, niin mahdollisesti myös täysmatka Tallinnassa.

Tuon täysmatkan osalta teen lopullisen päätöksen vasta syksyllä. Virittelen parhaillaan valmennusyhteistyötä Willtrin Jukka Kupiaisen kanssa. Koronakevään vuoksi emme ole vielä ehtineet tehdä tarkempia suunnitelmia tai treeniohjelmaa, mutta ajatuksesta täysmatkalle osallistumisesta on alustavasti keskusteltu ja Jukka lupasi lähteä auttamaan minua tässä tavoitteessa.

Tuleva kesä näyttää onko minusta vielä täysmatkalle vai jätetäänkö asia hautumaan tuleville vuosille. Jokainen osa-alue vaatisi melkoisen tasoharppauksen, joten voi olla, että tämä reilu vuosi ei ihan riitä.

Juoksukuntoa ajattelin lähteä testaamaan lokakuun alkuun siirretylle Helsinki City Maratonille. Se olisi sopiva välietappi tsekata, missä mennään juoksun kanssa. Jos siellä saisi vihdoin 4 tunnin haamurajan rikottua, voisi talvella sitten keskittyä hiomaan uintitekniikkaa ja hankkia pyöräilyvoimaa jalkoihin.

Peikkometsässä maastopyörällä
Maastopyöräilystä on tullut lempparilaji, metsässä ei tuuli haittaa ja meillä on tosi hienot maastopyöräilyreitit ihan lähellä. Poluilla viihtyy myös muu perhe, joten se on samalla kivaa yhdessä tekemistä.

Yleinen

Uintia huippuvalmentajien johdolla Vierumäellä

Voi vitsit, mikä endorfiinipilvi leijuu vieläkin pään sisällä! Pitää kirjata ajatuksia ylös, ennen kuin uintikamat kuivuvat ja opit unohtuvat, koska todennäköisesti osa tiedosta katoaa korvien välistä samaan tahtiin pyykkien kuivumisen kanssa.

Vietin siis viikonlopun Finntriathlonin järjestämällä uintipainotteisella leirillä Vierumäellä. Läksin sinne perjantaina hieman pelonsekaisin tuntein, koska en tuntenut ennestään leirikavereita, enkä ollut lainkaan varma, että pysyisinkö muiden tahdissa. Onneksi tuli lähdettyä, leiri oli todella hyödyllinen ja leirikaverit aivan supermukavaa porukkaa.

Leirin ohjelma oli melko napakka. Perjantaina oli vain yksi uintitreeni, mutta lauantaina urheiltiinkin sitten jo ihan koko rahalla.

Aamu aloitettiin lenkillä kello 7. Sen jälkeen syötiin, jumpattiin, uitiin, syötiin, kuunneltiin luento, uitiin ja vielä vähän jumpattiin. Illalla ei tarvinnut unta kauaa odotella 😀

Valmiina oppimaan! Kuvia en muistanut kaikessa tohinassa ottaa, eikä tietysti ollut puhelinta altaalla mukanakaan. Tämän laadukkaampaa kuvatarjontaa ei siis valitettavasti ole nyt tarjolla 😀

Sunnuntai aloitettiin jälleen aamulenkillä ja aamiaisen jälkeen otettiin taas alkulämmöt urheilusalissa ennen altaaseen hyppäämistä. Alkoi takki olla jo niin tyhjä, että vähän hirvitti. Mutta yllättävän hyvin jaksoin vielä viimeisenkin harjoituksen vetää, lopussa piti vaan mennä ”50 metriä kerrassaan” -mantraa päässä hokien.

Leirin tärkeimmät opit

Altaassa tehtiin paljon erilaisia tekniikkatreenejä ja vauhtileikittelyä. Olen omissa harjoituksissa uinut aina sitä samaa (hyvältä tuntuvaa matkavauhtia). Nyt huomasin, että uintivauhtia todentotta pystyy säätelemään ja sitä kannattaa säädellä. Joskus on hyvä poistua sieltä omalta mukavuusalueelta ja ottaa niitä kovempia vetoja. Rauhallisemmassa vauhdissa taas voi paremmin keskittyä siihen, että tekniikka pysyy kasassa ja sykkeet kurissa. Noiden tehoalueiden välissä on sitten jossain se ”reipas” kisavauhti.

Vartalon kiertoon kiinnitettiin myös paljon huomiota. Uintiliike pitäisi tehdä selkä- ja keskivartalon lihaksilla. Kädet on vaan ne roottorit, joita pyöritetään. Ne itsessään eivät tee muuta, kun pyörivät mukana 😀 Jos siis uinnissa kädet tai olkapäät ainoastaan väsyvät, uit väärin.

Keskivartalon hallintaa ja voimaa tarvitaan tietysti kaikissa lajeissa, mutta erityisesti uinnissa. Myös nilkkojen, lantion ja yläkropan liikkuvuudesta pitää huolehtia. Minulle keskivartalo- ja liikkuvuustreeniä tuleekin rengastrapetsiharrastuksen myötä, mutta pitää jatkossa kiinnittää vielä erityistä huomiota siihen, että yläkroppa ei mene tukkoon.

Lauantai-illan kehonhuoltotunti pidettiin jumppasalissa, enkä tietenkään malttanut olla tunnin lopuksi vähän leikkimättä renkailla, kun ne sinne oli jätetty roikkumaan.

Lihaskuntoharjoittelua pitää jatkossa ujuttaa lisää treeniohjelmaan. Erityisesti alavartalon voimaa pitää kasvattaa, jotta saadaan pyöräilyyn lisää watteja. Yläkropan voimaa tulee siellä renkaalla kiipeillessä huomaamatta, mutta ”jalkapäivät” ovat kyllä jääneet vähiin.

Hauskoja ja hyödyllisiä olivat myös peesausharjoitukset. En tiennytkään, että uinnissakin voi peesata 😀 Samalla sai vähän fiilistä siitä, miltä tuntuu uida ryhmässä ja ruuhkassa. Sitäkin olisi kisoja ajatellen hyvä harjoitella, ettei tule paniikkia sitten vedessä, kun ympärillä loiskii porukkaa.

Leiri oli kaikinpuolin kiva ja hyödyllinen kokemus. Valmennus oli ammattitaitoista ja kuten jo mainittu, porukka mukavaa. Ihanasti otettiin tällainen kokematon keltanokka mukaan porukkaan ja altaasta löytyi omalle vauhdille sopiva rata.

Nyt pitää kyllä muutama päivä malttaa ottaa vähän rauhallisemmin, jotta kroppa ja pää saa palautua. Maaliskuulle onkin jo buukattu seuraava leiriviikonloppu 😅.