Hupsista vaan, sehän on jo kesä pitkällä. Aika tuntuu kuluvan pikakelauksella. Ensimmäiset kisat ovat jo vajaan kolmen viikon kuluttua Lahdessa. Tänään tuli varmistus, että siellä tosiaan kisataan. Kiva päästä pitkästä aikaa kokemaan kisatapahtuman tunnelmaa ja nähdä millaiseen tulokseen talven aikana tehty työ kantaa.

Elämä on pyörinyt kyllä kokonaan oman treeniohjelman ehdoilla. Välillä se on tietysti raskastakin, varmaan myös muun perheen mielestä. Kaikki menot ja tekemiset pitää aika suunnitella niin, että saan treenit tehtyä. Onneksi ymmärrystä ja treeniseuraakin on ainakin toistaiseksi vielä löytynyt. 

Jossain välissä (eli kevyemmillä viikoilla) ollaan pyritty tekemään jotain muutakin, kun töitä tai urheilusuorituksia. Pari viikkoa sitten ajoimme Kolovedelle melomaan pariksi päiväksi. Se oli mukava ja tarpeellinen irtiotto arjesta, sääkin suosi.

Treenit ovat sujuneet koko kevään suunnitellusti ilman sairastelua tai loukkaantumisia (kop kop). Tosin uintiin tuli keväällä tauko, kun uimahallit suljettiin. Nyt on onneksi ollut niin lämmintä, että vedet ovat lämmenneet uintikuntoon järvissäkin.

Uinnin suhteen fiilis on nyt paljon varmempi kuin aikaisemmin avovedessä. Vauhdin hurmaa ei tosin ole löytynyt, mutta muuten uinti tuntuu rennommalta ja helpommalta.

Perheen kaksilahkeinenkin innostui talvella uimaan ja niinhän siinä kävi, että kun löytyi sopiva märkkäri käytettynä, niin sainkin kesäksi uintikaverin 😀 Seuraavaksi pitää varmaan alkaa katsella pyörää, jos löytyisi sopiva, niin ei muuta, kun ilmoa sisään jonnekin kisoihin. Juoksukengät ja juoksutaustaa jo löytyy valmiiksi.

Pyörä kulkee myös hieman reippaammin, kun viime kesänä. Ei tosin niin kovaa, kun toivoisin, mutta tärkeintä tässä kohtaa onkin se, että se kulkee riittävän pitkän matkan yhteen menoon. 

Hommasin keväällä gravelin ja ulkoilutin sitä ahkerasti sen jälkeen, kun ihastuin siihen niin kovasti. Gravelilla pääsee hiljaisemmille hiekkateille pois muun liikenteen seasta. Sillä voi hyvin ajella myös (tasaisilla) poluilla. Ajo-asentokin on hieman mukavampi kuin maantiepyörällä.

Toisaalta nyt sitten onkin ollut hankalampi totutella taas takaisin kisapyörään ja ajoasentoon. Tuppaa selkä ja niska väsymään pidemmillä lenkeillä… Pitää nyt ajeluttaa vaan sitä kisapyörää, jotta selkä ehtii tottua siihen ennen elokuun Tallinnan kisoja, jolloin luvassa olisi reilu kuuden tunnin huviajelu.

Pari viikkoa sitten ajoin Saimaan saaristokierroksen sähkögravelilla testimielessä. Se oli yllättävän hauska kokemus. Ajoimme alkumatkan gravelreittejä Imatralta Lappeenrantaan ja kyllähän se sähkö oli oiva apu mäkisessä maastossa ja säästi todella paljon voimia. Pyörällä pystyi hyvin ajamaan myös ilman sähköavustusta, tämäkin tuli testattua, kun emme saaneet pyöriä ladattua matkalla. 

Juoksun suhteenkin on tapahtunut kehitystä aivan viime viikkoina. Ainakin PK-alueella vauhdit ovat kasvaneet. En ole aiemmin pystynyt juoksemaan 15 kilsan pk-lenkkejä kutosella alkavilla kilometrivaihdeilla. Tänään juoksin radalla 20 minuutin VK2-vedon ja siinä tulikin oma PB, yli 4000 m. 

Näillä mennään nyt, parin viikon päästä nähdään mihin se riittää, niin kuin kliseinen sanonta kuuluu.