Ilmoittauduin HMC:lle keväällä sen jälkeen, kun tuli tieto, että Lahden triathlonkisa siirtyy ensi vuoteen. Samalla kisasta tuli vuoden päätavoite.

Ajattelin, että olisin Vierumäen kisan jälkeen ehtinyt vielä hyvin hioa maratonkunnon kohdilleen ennen HCM:ia. Jotenkin se aika vaan loppui jälleen kerran kesken ja tajusin viikkoa ennen maratonia, että olen koko vuonna juossut vain kaksi pidempää, noin 20 km lenkkiä, toisen keväällä ja toisen viikko sitten. 🙄

Olin kuitenkin ihan luottavainen siihen, että kunto kyllä kestää maratonin juoksemisen. Kesällä tuli vietettyä aikaa pyörän päällä pitkillä lenkeillä, eli vaikka juoksua oli alla vähemmän, oli kuntopohjaa tehty muiden lajien parissa. Tavoite oli alittaa 4 tunnin aikaraja maratonilla. Melko kunnianhimoinen tavoite näillä juoksumäärillä, mutta sitä läksin hakemaan 😅

Lähtö oli vasta iltapäivällä, joten läksimme miehekkeen kanssa matkalle kohti Helsinkiä vasta aamusta. Sovin jo aiemmin paikalle saapuneiden juoksukamujen kanssa, että he hakevat juoksunumeroni, niin ei tarvinnut senkään puoleen kiirehtiä.

Iltapäivälähtö ei kyllä ole lemppareitani. Olen sellainen vatsallajännittäjä, eli vessassa piti juosta koko aamupäivä ja päivän syömiset oli hankala ajoittaa ennen starttia. En saanut oikein tarpeeksi tankattua energiaa siinä päivän mittaan tai ainakin tuntui siltä, että kaikki vaan tuli suoraan läpi. 🙈 Otin matkalle 6 geeliä mukaan, ensimmäisen otin jo ennen starttia.

Sää oli tosi hyvä, pukeutuminen aiheutti vähän päänvaivaa. Oli luvattu poutaa, mutta kovaa tuulta. Siksi päätin laittaa vielä liivin pitkähihaisen paidan päälle. Se on kevyt ja helppo riisua vauhdissa, jos tulee liian kuuma. Lähdöt oli porrastettu ruuhkan välttämiseksi useampaan lähtöryhmään. Olin itse viimeisessä lähtöryhmässä, ei ollut tosiaan ruuhkaa lähtökarsinassa. Matkaan päästiin noin 14.40. Ensimmäinen kilometri olikin kyllä sitten yhtä pujottelua ja ohittelua, kun yritin löytää tilaa päästä omaan rytmiin. Ensimmäinen kilsa meni reiluun 6 minuuttiin. Sen jälkeen ruuhka onneksi helpotti ja pääsin juoksemaan omaa tavoitevauhtia.

Ensimmäiset kilsat sujuivat kuin itsestään ja jouduin vähän himmailemaankin vauhtia. Ensimmäinen kymppi meni 56:30. Sää oli lämmin ja mietin, että tuliko sittenkin laitettua liikaa päälle. Onneksi juomapisteitä oli usein. Päätin ottaa geelin aina n. 7 kilsan välein. Otin vettä joka juomapisteellä.

Toinenkin kymppi meni ihan hurmoksessa, jopa nopeammin, kuin ensimmäinen. Puolivälissä aika oli reilusti alle 2 tunnin. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja ilmeisesti näyttikin siltä, koska joku katsojakin huuteli, että hyvin rullaa juoksu Katrilla (hauskaa muuten, kun ihmiset katsovat nimen lapusta ja kannustavat juoksijoita nimeltä 😀).

Kolmenkympin kohdalla aikaa oli kulunut alle 2:50 ja edelleen olin alle 4 tunnin ajassa. Lauttasaaressa näin siskon ja muita tuttuja, fiilis oli katossa. Siihen saakka päästiin ilman minkäänlaisia ongelmia.

Lauttasaaressa oli muutama ylämäki, jossa huomasin, että vauhti hyytyy. Sain pidettyä vauhdin nippa nappa alle kuuden minuutin/km. Aloin jo laskeskella, että paljon on aikaa päästä maaliin tavoitteessa, eli paljonko on varaa tiputtaa vauhtia. Nyt jouduin jo kävelemään jyrkemmät nousut. Otin geelin yhdessä mäessä, jossa niitä oli tarjolla. Tuli huono olo, pelkäsin, että tulee oksu 🤢. Pohkeet menivät jumiin ja joka askel sattui. Vauhti tippui tippumistaan, vaikka kuinka yritin käskyttää jalkoja liikkeeseen.

34 km kohdalla mieheke oli kannustamassa. Tiesin jo siinä kohtaa, että alle neljän tunnin en pääse maaliin ja sanoinkin, että en pysty enää juoksemaan. Oli tosi vaikeat hetket, varmaan se kuuluisa seinä nousi siinä kohtaa vastaan. Taistelin pahaa oloa vastaan ja yritin pitää edes jonkunlaista juoksua yllä. En uskaltanut enää ottaa geeliä, se olisi varmaan tullut samantien ylös. Nappasin urkkajuomaa ja vettä juomapisteiltä, joita onneksi oli lopussa tiheästi. Tuuliliivillekin tuli käyttöä lopussa, kun vauhti hyytyi, niin ei ollut enää lämmin. Katselin kelloa ja laskeskelin vaan, että monta minuuttia menee pitkäksi siitä 4 tunnin tavoitteesta. Viimeiset kilometrit tuntuivat valovuosien pituiselta.

Stadionille saavuttaessa näin tätini ja hänen miehensä kannustamassa, samoin miehekkeen. Stadionin portista sisään valaistulle stadikalle, viimeiset pari sataa metriä maaliin. Vielä maalisuoralla katsoin kelloa, menee alle 4:10 😅 En jaksanut tehdä minkäänlaista loppukiriä, porukkaa juoksi ohi hurmoksessa. Maalissa ei tuntunut juuri miltään. Sammutin kellon ja otin mitalin (niitä ei tällä kertaa pujotettu kaulaan). Keräsin tarjolla olleet eväät kassiin ja kävelin pois paikalta. Vähän aikaa piti keräillä voimia portin ulkopuolella, ennen kuin edes sain ajatukset kasaan. Mieheke soitti jo, että missä olen, kun hän ei löytänyt minua stadikalta.

Sieltä se mies minut sitten löysi, ihmettelemästä, että mihis tässä nyt pitäisi mennä 😅 Otin vähän sipsejä ja energiaa, saatiin tuuletuskuvat otettua ja sitten alkoi jo ajatuskin vähän kulkea.

Näin jälkeenpäin ajatellen juoksu meni tosi hyvin. Luulen, että energiat vaan loppui siinä lopussa ja jalkaongelmat johtuivat siitä, että juoksukilsoja oli alla liian vähän. Juoksu meni just niin hyvin, kun se näillä harjoitusmäärillä pystyi menemään. Kuitenkin oma PB, parannusta edelliseen enkkaan lähes 10 minuuttia.

Nyt vedetään hetki happea ja sitten aletaan taas tositoimiin 🥳