Yleinen

Kisaraportti Helsinki City Marathon 3.10.2020

Ilmoittauduin HMC:lle keväällä sen jälkeen, kun tuli tieto, että Lahden triathlonkisa siirtyy ensi vuoteen. Samalla kisasta tuli vuoden päätavoite.

Ajattelin, että olisin Vierumäen kisan jälkeen ehtinyt vielä hyvin hioa maratonkunnon kohdilleen ennen HCM:ia. Jotenkin se aika vaan loppui jälleen kerran kesken ja tajusin viikkoa ennen maratonia, että olen koko vuonna juossut vain kaksi pidempää, noin 20 km lenkkiä, toisen keväällä ja toisen viikko sitten. 🙄

Olin kuitenkin ihan luottavainen siihen, että kunto kyllä kestää maratonin juoksemisen. Kesällä tuli vietettyä aikaa pyörän päällä pitkillä lenkeillä, eli vaikka juoksua oli alla vähemmän, oli kuntopohjaa tehty muiden lajien parissa. Tavoite oli alittaa 4 tunnin aikaraja maratonilla. Melko kunnianhimoinen tavoite näillä juoksumäärillä, mutta sitä läksin hakemaan 😅

Lähtöä odotellessa.

Lähtö oli vasta iltapäivällä, joten läksimme miehekkeen kanssa matkalle kohti Helsinkiä vasta aamusta. Sovin jo aiemmin paikalle saapuneiden juoksukamujen kanssa, että he hakevat juoksunumeroni, niin ei tarvinnut senkään puoleen kiirehtiä.

Iltapäivälähtö ei kyllä ole lemppareitani. Olen sellainen vatsallajännittäjä, eli vessassa piti juosta koko aamupäivä ja päivän syömiset oli hankala ajoittaa ennen starttia. En saanut oikein tarpeeksi tankattua energiaa siinä päivän mittaan tai ainakin tuntui siltä, että kaikki vaan tuli suoraan läpi. 🙈 Otin matkalle 6 geeliä mukaan, ensimmäisen otin jo ennen starttia.

Lähtökarsinassa ei ollut ruuhkaa.

Sää oli tosi hyvä, pukeutuminen aiheutti vähän päänvaivaa. Oli luvattu poutaa, mutta kovaa tuulta. Siksi päätin laittaa vielä liivin pitkähihaisen paidan päälle. Se on kevyt ja helppo riisua vauhdissa, jos tulee liian kuuma. Lähdöt oli porrastettu ruuhkan välttämiseksi useampaan lähtöryhmään. Olin itse viimeisessä lähtöryhmässä, ei ollut tosiaan ruuhkaa lähtökarsinassa. Matkaan päästiin noin 14.40. Ensimmäinen kilometri olikin kyllä sitten yhtä pujottelua ja ohittelua, kun yritin löytää tilaa päästä omaan rytmiin. Ensimmäinen kilsa meni reiluun 6 minuuttiin. Sen jälkeen ruuhka onneksi helpotti ja pääsin juoksemaan omaa tavoitevauhtia.

Ensimmäiset kilsat sujuivat kuin itsestään ja jouduin vähän himmailemaankin vauhtia. Ensimmäinen kymppi meni 56:30. Sää oli lämmin ja mietin, että tuliko sittenkin laitettua liikaa päälle. Onneksi juomapisteitä oli usein. Päätin ottaa geelin aina n. 7 kilsan välein. Otin vettä joka juomapisteellä.

Puolivälin jälkeen kulki vielä hyvin.

Toinenkin kymppi meni ihan hurmoksessa, jopa nopeammin, kuin ensimmäinen. Puolivälissä aika oli reilusti alle 2 tunnin. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja ilmeisesti näyttikin siltä, koska joku katsojakin huuteli, että hyvin rullaa juoksu Katrilla (hauskaa muuten, kun ihmiset katsovat nimen lapusta ja kannustavat juoksijoita nimeltä 😀).

Kolmenkympin kohdalla aikaa oli kulunut alle 2:50 ja edelleen olin alle 4 tunnin ajassa. Lauttasaaressa näin siskon ja muita tuttuja, fiilis oli katossa. Siihen saakka päästiin ilman minkäänlaisia ongelmia.

Lauttasaaressa oli muutama ylämäki, jossa huomasin, että vauhti hyytyy. Sain pidettyä vauhdin nippa nappa alle kuuden minuutin/km. Aloin jo laskeskella, että paljon on aikaa päästä maaliin tavoitteessa, eli paljonko on varaa tiputtaa vauhtia. Nyt jouduin jo kävelemään jyrkemmät nousut. Otin geelin yhdessä mäessä, jossa niitä oli tarjolla. Tuli huono olo, pelkäsin, että tulee oksu 🤢. Pohkeet menivät jumiin ja joka askel sattui. Vauhti tippui tippumistaan, vaikka kuinka yritin käskyttää jalkoja liikkeeseen.

30-42 km ei nouse jalka enää…

34 km kohdalla mieheke oli kannustamassa. Tiesin jo siinä kohtaa, että alle neljän tunnin en pääse maaliin ja sanoinkin, että en pysty enää juoksemaan. Oli tosi vaikeat hetket, varmaan se kuuluisa seinä nousi siinä kohtaa vastaan. Taistelin pahaa oloa vastaan ja yritin pitää edes jonkunlaista juoksua yllä. En uskaltanut enää ottaa geeliä, se olisi varmaan tullut samantien ylös. Nappasin urkkajuomaa ja vettä juomapisteiltä, joita onneksi oli lopussa tiheästi. Tuuliliivillekin tuli käyttöä lopussa, kun vauhti hyytyi, niin ei ollut enää lämmin. Katselin kelloa ja laskeskelin vaan, että monta minuuttia menee pitkäksi siitä 4 tunnin tavoitteesta. Viimeiset kilometrit tuntuivat valovuosien pituiselta.

Mitali kaulassa, nyt jo hymyilyttää.

Stadionille saavuttaessa näin tätini ja hänen miehensä kannustamassa, samoin miehekkeen. Stadionin portista sisään valaistulle stadikalle, viimeiset pari sataa metriä maaliin. Vielä maalisuoralla katsoin kelloa, menee alle 4:10 😅 En jaksanut tehdä minkäänlaista loppukiriä, porukkaa juoksi ohi hurmoksessa. Maalissa ei tuntunut juuri miltään. Sammutin kellon ja otin mitalin (niitä ei tällä kertaa pujotettu kaulaan). Keräsin tarjolla olleet eväät kassiin ja kävelin pois paikalta. Vähän aikaa piti keräillä voimia portin ulkopuolella, ennen kuin edes sain ajatukset kasaan. Mieheke soitti jo, että missä olen, kun hän ei löytänyt minua stadikalta.

Sieltä se mies minut sitten löysi, ihmettelemästä, että mihis tässä nyt pitäisi mennä 😅 Otin vähän sipsejä ja energiaa, saatiin tuuletuskuvat otettua ja sitten alkoi jo ajatuskin vähän kulkea.

Näin jälkeenpäin ajatellen juoksu meni tosi hyvin. Luulen, että energiat vaan loppui siinä lopussa ja jalkaongelmat johtuivat siitä, että juoksukilsoja oli alla liian vähän. Juoksu meni just niin hyvin, kun se näillä harjoitusmäärillä pystyi menemään. Kuitenkin oma PB, parannusta edelliseen enkkaan lähes 10 minuuttia.

Nyt vedetään hetki happea ja sitten aletaan taas tositoimiin 🥳

tilastot · Treeni

Sata lasissa kohti triathlonkesää 2021

Toukokuu on jo puolessa, luonto alkaa vihertää ja valoisat illat houkuttelevat ulos liikkumaan. Harmi, että kesäinen lämpö ei ole vielä ehtinyt näille leveyspiireille. Koleus ei ole kiva pyöräilyn kannalta, eikä tämä viileys ainakaan vauhdita uimavesien lämpenemistä. Osa seuran rohkelikoista on jo avannut avovesikauden, mutta itse en alle 10-asteiseen veteen halua vielä mennä räpiköimään.

Muuten kevät on mennyt mukavasti. Kisojen, leirien ja muiden tapahtumien peruuntumisista on päästy yli. Vierumäen kisasta ei ole vielä tullut tietoa, elättelen toiveita, että siellä pääsisi elokuun lopulla starttaamaan.

Viime viikot on treenien kanssa menty enemmän ja vähemmän fiilispohjalla. Olen saanut vihdoin maantiepyöräilykaudenkin startattua ja pari vähän pidempää polkaisua on jo alla. Vappuna kävin parin seurakaverin kanssa ajelemassa elämäni ensimmäisen satasen, eli 100 km. Pyöräily tuntuu tosi hyvältä. Toki vauhtia pitää saada lisää, mutta luotan, että maisema alkaa vilistä jossain kohtaa, kun saan tarpeeksi kilsoja alle.

Ilmeesi, kun olet juuri ajanut elämäsi ensimmäisen satasen 🙂

Tilastot tammi–huhtikuu

Uintikilsoja alkoi heti alkuvuodesta kertyä mukavasti. Huhtikuussa niitä ei sattuneesta syystä tullut, mutta saldo huhtikuun lopussa kuitenkin 54 km. Juoksua on tullut yhteensä 223 km. Se tekee vain reilu 50 km/kk. Pyörää on tullut poljettua sisällä 17 tuntia ja ulkona ajallisesti hieman enemmän (20 tuntia /272 km) Pyöräilystä suurin osa on kulunut maastossa polkuja kolutessa, joten kilometrisaldo on jäänyt hieman vaatimattomaksi. Maastossa keskivauhti jää helposti alle 15 km/h. Mutta pyöräilyä yhtä kaikki. Pisin lenkki huhtikuun loppuun mennessä on ollut 50 km.

En ole muistanut/jaksanut pitää kirjaa kaikesta oheisharjoittelusta. Jouduin ”vetämään hatusta” lukuja ajankäyttötaulukkoon niiden osalta. Koronajumppaa on kuitenkin tullut tehtyä, vessapaperirullahaasteista korttipakkajumppaan ja sellaista. Muutaman kerran innostuin joogaamaankin, kun alkoi tuntua, että kroppa tarvitsee vähän lempeämpää harjoittelua. Laitoin melko varovaiset arviot taulukkoon, vain muutamia tunteja/kk, koska en tosiaan kirjannut harjoituksia ylös.

Treenit vuoden alusta huhtikuun loppuun.

Harjoittelutunteja on kertynyt huhtikuun loppuun mennessä noin 120 tuntia, eli keskimäärin 30 h/kk. Helmikuussa on näköjään tullut treenattua eniten, vaikka se on kuukausista lyhin. Yllättäen huhtikuu jäi treenimäärältään vaatimattomimmaksi. Tosin se saattaa selittyä sillä, että en tosiaan muistanut kirjata kaikkia suorituksia.

Tavoitteiden kirkastelua

Tulevan kesän kisakalenteri tyhjeni, mutta toisaalta se mahdollistaa harjoittelun rytmittämisen uudelleen kesää 2021 ajatellen. Kesällä 2021 kisataan ainakin Lahdessa se tältä kesältä siirtynyt puolimatka ja jos… kaikki menisi nappiin, niin mahdollisesti myös täysmatka Tallinnassa.

Tuon täysmatkan osalta teen lopullisen päätöksen vasta syksyllä. Virittelen parhaillaan valmennusyhteistyötä Willtrin Jukka Kupiaisen kanssa. Koronakevään vuoksi emme ole vielä ehtineet tehdä tarkempia suunnitelmia tai treeniohjelmaa, mutta ajatuksesta täysmatkalle osallistumisesta on alustavasti keskusteltu ja Jukka lupasi lähteä auttamaan minua tässä tavoitteessa.

Tuleva kesä näyttää onko minusta vielä täysmatkalle vai jätetäänkö asia hautumaan tuleville vuosille. Jokainen osa-alue vaatisi melkoisen tasoharppauksen, joten voi olla, että tämä reilu vuosi ei ihan riitä.

Juoksukuntoa ajattelin lähteä testaamaan lokakuun alkuun siirretylle Helsinki City Maratonille. Se olisi sopiva välietappi tsekata, missä mennään juoksun kanssa. Jos siellä saisi vihdoin 4 tunnin haamurajan rikottua, voisi talvella sitten keskittyä hiomaan uintitekniikkaa ja hankkia pyöräilyvoimaa jalkoihin.

Peikkometsässä maastopyörällä
Maastopyöräilystä on tullut lempparilaji, metsässä ei tuuli haittaa ja meillä on tosi hienot maastopyöräilyreitit ihan lähellä. Poluilla viihtyy myös muu perhe, joten se on samalla kivaa yhdessä tekemistä.