Yleinen

Vuosi 2020 – yhden tähden vuosi, ei voi suositella

Onneksi 2020 alkaa olla lopuillaan. Vuosi on kyllä ollut monella tapaa haastava, eikä pettymyksiltä ole voinut välttyä. Tietysti monesta asiasta pitää olla kiitollinenkin, kaikki elämän perusasiat ovat tosi hyvin. Työpaikka nyt sitten meni YT-prosessissa, mutta sekään ei ole maailmanloppu, vaan mahdollistaa sysäyksen kohti unelmia, joita ei vaan mukavuudenhaluisena ole tohtinut aiemmin toteuttaa.

Välillä olo on kyllä kuin heikoilla jäillä kävelisi, mutta onneksi avantouintiakin on tullut vähän treenattua, joten ei kai sekään ole katastrofi, vaikka välillä vähän joutuisikin veden varaan 😀

Joulukuun alussa Mellonlahti Imatralla oli saanut ohuen, kirkkaan jääpeitteen, jonka läpi saattoi ihailla lammen pohjaa.

Odotan jo kovasti ensi vuotta, se tuo tullessaan paljon uutta ammatillisesti, opiskelua sekä tietysti olisi kiva, että kaikki kisasuunnitelmatkin menisivät maaliin. Ainakin minulla on nyt parempi mahdollisuus vaikuttaa omiin aikatauluihin ja rytmittää elämää joustavammin. Pitkä työmatkakin jäi pois, joten ainakin teoriassa minulla pitäisi olla enemmän aikaa treenata ilman, että se olisi niin paljon pois muusta elämästä.

Ensi kesän ohjelmassa on siis Lahden IM 70.3 sekä Tallinnan IM täysmatka.

Sehän sujuu kuin tanssi

Hollow-pito, rintakehä auki, potkun rytmi kuin valssia, yks kaks kol, yks kaks kol… Pikkuhiljaa se siitä alkaa sujua, 25 metriä kerrassaan, vapaauinti nimittäin. On se vaan hämmästyttävän haastavaa.

Harjoittelu on tosiaan viime viikkoina painottunut uintitekniikkaan. Uintia on nyt ohjelmassa kolmesti viikossa. Onneksi täällä Etelä-Karjalassa uimahallit ovat olleet avoinna. Ohjatut treenit loppuivat tältä vuodelta, mutta ehdimme käydä valmentajan kanssa tekniikkaa läpi ennen uusia rajoituksia.

Matkaa en ole uinut nyt lainkaan, pisimmät yhtäjaksoiset uintipätkät tulevat lämmittelystä ja loppuverkasta. Muuten mennään erilaisilla potku- ja tekniikkadrilleillä sekä 25 tai 50 metrin pätkissä. Pidempää matkauintia on oletettavasti luvassa sitten keväällä.

Tässä yksi esimerkkiharjoitus:

  • Alkuverryttely 300 m
  • Potkut laudalla 4 x 50 m
  • Yhden käden uinti 4 x 50 m (vuorokäsin 25 m)
  • Sculling 25 m, paluu vapaauintia 25 m x 4
  • Käsivedon ajoitusta 4 x 50 m (optimirytmin hakemista)
  • Loppuun teknisesti hyvää uintia 25 m pätkissä, rentoa ja hyvin liukuvaa uintia

Tekniikan hiominen vaatii pitkää pinnaa, mutta pikkuhiljaa se alkaa tuottaa tulosta ja uintivauhti kasvaa.

Hyötyliikuntaa ja hauskanpitoa

Työpaikan mukana meni autokin, joten yleinen aktiivisuus on lisääntynyt myös arjessa. Kun ei ole autoa, täytyy ajella pyörällä treeneihin ja hoitamaan asioita.

Yritän pärjätä jatkossa ilman omaa autoa, katsotaan miten se onnistuu. Vielä jaksaa hymyilyttää, saa nähdä miltä meno maistuu räntäsateessa tai paukkupakkasella…

On meillä onneksi yksi auto taloudessa, joten aivan kokonaan ei olla apostolinkyydin varassa 🙂 Mutta yritän hyödyntää hyötyliikuntaa arjessa niin paljon kuin se on mahdollista, siinä saa kerättyä hyvää peruskuntopohjaa kesää varten.

Sää on suosinut hyötyliikkujaa ainakin täällä meilläpäin viime aikoina. Olemme viettäneet paljon aikaa ulkona luonnossa. Viime viikolla paistoi aurinko melkein joka päivä ja kävimmekin ihastelemassa kaunista talven valoa lähiluonnossa.

Rauha-koira nauttii ulkoilusta vähintään yhtä paljon kuin omistajansa.

Olemme harjoitelleet koiran kanssa myös juoksemista juoksuvyön kanssa. Sekin alkaa pikkuhiljaa sujua ilman äkkipysähdyksiä tai suunnanvaihtoja.

Koira määrää vauhdin ja välillä myös suunnan 😀

Pisin lenkki taitaa olla jo reilu 12 kilsaa tällä yhdistelmällä. Rauhan tahtiin mentiin ja välillä pysähdyttiin hetkeksi huilaamaan. Koira näyttää nauttivan, joten mikäs sen kivempaa kuin yhdessä harrastaminen.

Tämä viikko porskutetaan vielä ihan täysillä treenit. Ensi viikolla taisi vielä olla ah niin ihana ftp-testi ja sitten voi hetkeksi rauhoittua joulun viettoon. Yritän saada aikaiseksi jonkinlaisen yhteenvedon vuoden 2020 treeneistä joulun jälkeen, katsotaan onnistuuko tämä kunnianhimoinen tavoite.

Oikein rauhallista joulun aikaa sinulle!

Treeni · Yleinen

Melkoinen marraskuu

Erikoinen vuosi näyttää huipentuvan erityisen matalapaineiseen syksyyn. Korona kuritti keväällä, onneksi kesä toi hieman toivoa ja saimme viettää lomat ja palata hetkeksi lähes normaaliin. Syksy on ollut töissä alavireinen ja viime viikolla se ”huipentui” sitten niihin kahteen kirjaimeen, joita kukaan ei halua kuulla, saati kokea konkreettisesti omalle kohdalleen.

YT – niin siinä kuitenkin kävi. Vieläpä todella laajana ja rajuna. Asia on minulle todella raskas, ei vain siksi, että oma työ on vaakalaudalla, vaan harmittaa ihan vietävästi muiden puolesta. Lopputulos tulee olemaan joka tapauksessa osalle läheisistä työkavereista lohduton ja sitä on vaikea hyväksyä.

Kovat paineet ja stressi vaikuttavat vireeseen ja palautumiseen. Uni on ollut huonoa jo pidemmän aikaa ja viime aikojen tapahtumat eivät tietenkään ole parantaneet asiaa.

Onneksi marraskuu ei ole ollut pelkästään harmaa. Luonnosta saa voimaa ja auringosta virtaa.

Olen kaikesta huolimatta jatkanut treeniä. Se on parasta terapiaa. Jätin viime viikolla ainoastaan yhden uintitreenin väliin, koska olin niin puhki. Siitäkin koin tietysti huonoa omatuntoa… (Koska suorittajaluonteeni ei suostu hyväksymään moista alisuoriutumista). Onneksi järki sentään välillä voittaa, ymmärrän, että parin tunnin yöunien jälkeen ei kannata lähteä myöhään illalla enää tekemään kovin intensiivistä ja rankkaa harjoitusta.

Olen syksyn aikana yrittänyt löytää aikaa sellaisille asioille, joista nautin ja saan voimaa. Perustreenien lisäksi olen ulkoillut, viettänyt aikaa perheen ja ystävien kanssa, sekä käynyt rengastrapetsilla ja akrobatiassa. Jälkimmäisissä lajeissa ei vaan pysty ajattelemaan mitään muuta, kun käsillä olevaa suoritusta, jottei tapahdu vahinkoa. Siinä saa hetken hengähdystauon pään sisällä myllertävistä ajatuksista.

Maailma näyttää aina paremmalta pää alaspäin.
Sää on suosinut ja olemme viettäneet paljon aikaa lähiluonnossa. Olen tosi onnekas, että saan jakaa elämäni näitten tyyppien kanssa.
Tyhy-päivän ohjelmassa oli vaellusratsastusta. Edellisestä ratsastuskerrasta onkin jokunen vuosi(kymmen) ehtinyt vierähtää, mutta ihmeen kotoisalta siellä satulassa tuntui.

Tavoitteita ei jätetä

Olen jatkanut koko syksyn treenejä suunnitelman mukaan. Valmentaja tekee minulle perusrungon viikottain, maustan kokonaisuutta kehonhuollolla sekä niillä rengastreeneillä ajan ja voimavarojen puitteissa. Jos keho ja mieli kestävät treeniä, eikä Korona peru kisoja, niin ensi kesänä osallistun Ironmanille aivan suunnitelman mukaan.

Pari viikkoa sitten osallistuimme miehekkeen kanssa Discovery Saimaan maastopyöräretkelle. Kivassa porukassa ja uusiin polkuihin tutustuessa 50 km meni melkein huomaamatta.

Uskon, että vuosi 2021 tulee olemaan parempi, kun kuluva 2020. Tiedossa on jo monta kivaa ja uutta juttua. Olen mm. lupautunut vetämään pyöräretkiä ensi kesänä Saimaan kauniissa maisemissa (lue lisää retkistä täällä!).

Katsotaan mitä muuta elämä tuo tullessaan. Muutos on väistämätön, mutta olen päättänyt ottaa sen vastaan positiivisella mielellä, oli se sitten millainen tahansa. Kaikesta selviää, kunhan elämän peruspilarit ovat kunnossa. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee, kun leipää, lempee ja lämpöö 🙂

Yleinen

Kisaraportti Helsinki City Marathon 3.10.2020

Ilmoittauduin HMC:lle keväällä sen jälkeen, kun tuli tieto, että Lahden triathlonkisa siirtyy ensi vuoteen. Samalla kisasta tuli vuoden päätavoite.

Ajattelin, että olisin Vierumäen kisan jälkeen ehtinyt vielä hyvin hioa maratonkunnon kohdilleen ennen HCM:ia. Jotenkin se aika vaan loppui jälleen kerran kesken ja tajusin viikkoa ennen maratonia, että olen koko vuonna juossut vain kaksi pidempää, noin 20 km lenkkiä, toisen keväällä ja toisen viikko sitten. 🙄

Olin kuitenkin ihan luottavainen siihen, että kunto kyllä kestää maratonin juoksemisen. Kesällä tuli vietettyä aikaa pyörän päällä pitkillä lenkeillä, eli vaikka juoksua oli alla vähemmän, oli kuntopohjaa tehty muiden lajien parissa. Tavoite oli alittaa 4 tunnin aikaraja maratonilla. Melko kunnianhimoinen tavoite näillä juoksumäärillä, mutta sitä läksin hakemaan 😅

Lähtöä odotellessa.

Lähtö oli vasta iltapäivällä, joten läksimme miehekkeen kanssa matkalle kohti Helsinkiä vasta aamusta. Sovin jo aiemmin paikalle saapuneiden juoksukamujen kanssa, että he hakevat juoksunumeroni, niin ei tarvinnut senkään puoleen kiirehtiä.

Iltapäivälähtö ei kyllä ole lemppareitani. Olen sellainen vatsallajännittäjä, eli vessassa piti juosta koko aamupäivä ja päivän syömiset oli hankala ajoittaa ennen starttia. En saanut oikein tarpeeksi tankattua energiaa siinä päivän mittaan tai ainakin tuntui siltä, että kaikki vaan tuli suoraan läpi. 🙈 Otin matkalle 6 geeliä mukaan, ensimmäisen otin jo ennen starttia.

Lähtökarsinassa ei ollut ruuhkaa.

Sää oli tosi hyvä, pukeutuminen aiheutti vähän päänvaivaa. Oli luvattu poutaa, mutta kovaa tuulta. Siksi päätin laittaa vielä liivin pitkähihaisen paidan päälle. Se on kevyt ja helppo riisua vauhdissa, jos tulee liian kuuma. Lähdöt oli porrastettu ruuhkan välttämiseksi useampaan lähtöryhmään. Olin itse viimeisessä lähtöryhmässä, ei ollut tosiaan ruuhkaa lähtökarsinassa. Matkaan päästiin noin 14.40. Ensimmäinen kilometri olikin kyllä sitten yhtä pujottelua ja ohittelua, kun yritin löytää tilaa päästä omaan rytmiin. Ensimmäinen kilsa meni reiluun 6 minuuttiin. Sen jälkeen ruuhka onneksi helpotti ja pääsin juoksemaan omaa tavoitevauhtia.

Ensimmäiset kilsat sujuivat kuin itsestään ja jouduin vähän himmailemaankin vauhtia. Ensimmäinen kymppi meni 56:30. Sää oli lämmin ja mietin, että tuliko sittenkin laitettua liikaa päälle. Onneksi juomapisteitä oli usein. Päätin ottaa geelin aina n. 7 kilsan välein. Otin vettä joka juomapisteellä.

Puolivälin jälkeen kulki vielä hyvin.

Toinenkin kymppi meni ihan hurmoksessa, jopa nopeammin, kuin ensimmäinen. Puolivälissä aika oli reilusti alle 2 tunnin. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja ilmeisesti näyttikin siltä, koska joku katsojakin huuteli, että hyvin rullaa juoksu Katrilla (hauskaa muuten, kun ihmiset katsovat nimen lapusta ja kannustavat juoksijoita nimeltä 😀).

Kolmenkympin kohdalla aikaa oli kulunut alle 2:50 ja edelleen olin alle 4 tunnin ajassa. Lauttasaaressa näin siskon ja muita tuttuja, fiilis oli katossa. Siihen saakka päästiin ilman minkäänlaisia ongelmia.

Lauttasaaressa oli muutama ylämäki, jossa huomasin, että vauhti hyytyy. Sain pidettyä vauhdin nippa nappa alle kuuden minuutin/km. Aloin jo laskeskella, että paljon on aikaa päästä maaliin tavoitteessa, eli paljonko on varaa tiputtaa vauhtia. Nyt jouduin jo kävelemään jyrkemmät nousut. Otin geelin yhdessä mäessä, jossa niitä oli tarjolla. Tuli huono olo, pelkäsin, että tulee oksu 🤢. Pohkeet menivät jumiin ja joka askel sattui. Vauhti tippui tippumistaan, vaikka kuinka yritin käskyttää jalkoja liikkeeseen.

30-42 km ei nouse jalka enää…

34 km kohdalla mieheke oli kannustamassa. Tiesin jo siinä kohtaa, että alle neljän tunnin en pääse maaliin ja sanoinkin, että en pysty enää juoksemaan. Oli tosi vaikeat hetket, varmaan se kuuluisa seinä nousi siinä kohtaa vastaan. Taistelin pahaa oloa vastaan ja yritin pitää edes jonkunlaista juoksua yllä. En uskaltanut enää ottaa geeliä, se olisi varmaan tullut samantien ylös. Nappasin urkkajuomaa ja vettä juomapisteiltä, joita onneksi oli lopussa tiheästi. Tuuliliivillekin tuli käyttöä lopussa, kun vauhti hyytyi, niin ei ollut enää lämmin. Katselin kelloa ja laskeskelin vaan, että monta minuuttia menee pitkäksi siitä 4 tunnin tavoitteesta. Viimeiset kilometrit tuntuivat valovuosien pituiselta.

Mitali kaulassa, nyt jo hymyilyttää.

Stadionille saavuttaessa näin tätini ja hänen miehensä kannustamassa, samoin miehekkeen. Stadionin portista sisään valaistulle stadikalle, viimeiset pari sataa metriä maaliin. Vielä maalisuoralla katsoin kelloa, menee alle 4:10 😅 En jaksanut tehdä minkäänlaista loppukiriä, porukkaa juoksi ohi hurmoksessa. Maalissa ei tuntunut juuri miltään. Sammutin kellon ja otin mitalin (niitä ei tällä kertaa pujotettu kaulaan). Keräsin tarjolla olleet eväät kassiin ja kävelin pois paikalta. Vähän aikaa piti keräillä voimia portin ulkopuolella, ennen kuin edes sain ajatukset kasaan. Mieheke soitti jo, että missä olen, kun hän ei löytänyt minua stadikalta.

Sieltä se mies minut sitten löysi, ihmettelemästä, että mihis tässä nyt pitäisi mennä 😅 Otin vähän sipsejä ja energiaa, saatiin tuuletuskuvat otettua ja sitten alkoi jo ajatuskin vähän kulkea.

Näin jälkeenpäin ajatellen juoksu meni tosi hyvin. Luulen, että energiat vaan loppui siinä lopussa ja jalkaongelmat johtuivat siitä, että juoksukilsoja oli alla liian vähän. Juoksu meni just niin hyvin, kun se näillä harjoitusmäärillä pystyi menemään. Kuitenkin oma PB, parannusta edelliseen enkkaan lähes 10 minuuttia.

Nyt vedetään hetki happea ja sitten aletaan taas tositoimiin 🥳

Treeni · Yleinen

Kaikki on peruttu, miten tästä eteenpäin?

Kaikki on tänä keväänä käsikirjoitettu uudelleen. Jos kaikki olisi normaalisti, olisimme nyt miehekkeen kanssa minilomalla Pietarissa ja parin viikon päästä olisin Mallorcalla triathlonleirillä. Nyt olen kotona ja mietin, että miten kauan tätä vielä jatkuu ja mitä kaikkea vielä perutaan ja miten tämä kaikki vaikuttaa lopulta kaikkeen.

Viime viikolla tuli tieto, että kesän päätavoitteeni, eli Lahden IM 70.3 -kisa perutaan/siirretään. Ilmoittauduin samantien Vierumäen kisaan, jotta olisi edes joku motivaattori harjoitteluun. Sitähän ei tietenkään kukaan tiedä, päästäänkö sielläkään starttaamaan.

Näkymä Hukkavuorelta Ruokolahdelta 12.4.2020

Mieliala on ollut yhtä vaihteleva, kun sää tänä keväänä. Välillä aurinko lämmittää mieltä ja välillä harmaus kietoo syleilyynsä. Liikunta, erityisesti luonnossa liikkuminen on kuitenkin auttanut pitämään mielialaa korkeammalla. Täällä meilläpäin mahtuukin hyvin vielä ulkoilemaan, ei tarvita liikenteenohjausta suosituimmillekaan kohteille, kuten Uudellamaalla kuulemma on lähipäivinä tarvittu.

Pari viikkoa sitten jaksoin vielä polkea olkkarin nurkassa.

Aluksi – siis silloin, kun tämä painajainen oli vasta alkanut – treenasin vielä säntillisesti ohjelman mukaan (paitsi uinti tietysti loppui). Mutta nyt, kun tieto Lahden perumisesta tuli, tippuivat hanskat melko lailla samantien. En lopettanut siis treenaamasta, mutta aloin tehdä enemmän sitä mitä milloinkin huvittaa.

Väsymätön lenkkikaveri pitää huolen, että tulee ulkoiltua.

Näköjään juoksu on minulle se luontaisin valinta. Juoksulenkille on helppo lähteä. Olen viime aikoina hölkkäillyt paljon koiran kanssa. Se onnistuu, jos ei tarvitse pitää mitään tiettyä keskivauhtia tai tehdä kovin pitkää lenkkiä, mennään siis täysin koiran ehdoilla 🙂

Saimaan rannalla pari viikkoa sitten.

Maastopyörää on tullut myös ulkoilutettua. Maasturilla pääsee hyvin karkuun tuulta ja kauniit rantamaisemat ovat helposti saavutettavissa.

Pitkän perjantaina pitkät vedot.

Perjantaina kävimme pienellä porukalla tekemässä 800 metrin vetoja urheilukentällä. Se oli kivaa vaihtelua perustekemiseen. Yllättävän hyvin kulki, vaikka nämä olivat ensimmäiset nopeat vedot talven jälkeen.

Jossain juoksulenkin varrella.

Pari kertaa ollaan käyty pidemmät lenkit myös juoksemassa porukassa. Onneksi ei ole ihan kaikista sosiaalisista kontakteista tarvinnut luopua, ulkoilla saa (vielä ainakin) kaverin kanssa.

Pyöräilyn ja juoksun lisäksi olen yrittänyt vähän jumppailla kotona. Normaalisti käyn kerran viikossa rengastrapetsitunnilla, jossa tulee samalla venyteltyä. Nyt kun ei pääse sinne, pitää yrittää itsekseen pitää edes vähän huolta lihaskunnosta ja liikkuvuudesta.

Hukkavuorella ei onneksi näkynyt oikeita susi-hukkasia.

Ollaan nyt parina viikonloppuna käyty tutkimassa lähiseudun ulkoilureittejä ja luontokohteita. Metsässä huolet ja murheet unohtuu parhaiten. Meillä on tässä lähellä monta kivaa retkeilykohdetta, ainakin nyt on ollut aikaa niitä kierrellä.

En tiedä, miten jatkan harjoittelua nyt tässä keväällä. Onneksi seura on aktiivinen ja järkkäilee virtuaalitapaamisia, jossa voidaan tsempata toinen toisiamme ja jakaa treenivinkkejä. Pitää vaan nyt päivittää ohjelma tähtäämään siihen Vierumäen kisaan. Se on vasta elokuun lopulla, joten ainakin on aikaa saada itsensä kuntoon.

Tärkeintä on tietysti se, että itse ja kaikki läheiset pysyvät terveenä.

Fuck Korona.

Yleinen

Uintia huippuvalmentajien johdolla Vierumäellä

Voi vitsit, mikä endorfiinipilvi leijuu vieläkin pään sisällä! Pitää kirjata ajatuksia ylös, ennen kuin uintikamat kuivuvat ja opit unohtuvat, koska todennäköisesti osa tiedosta katoaa korvien välistä samaan tahtiin pyykkien kuivumisen kanssa.

Vietin siis viikonlopun Finntriathlonin järjestämällä uintipainotteisella leirillä Vierumäellä. Läksin sinne perjantaina hieman pelonsekaisin tuntein, koska en tuntenut ennestään leirikavereita, enkä ollut lainkaan varma, että pysyisinkö muiden tahdissa. Onneksi tuli lähdettyä, leiri oli todella hyödyllinen ja leirikaverit aivan supermukavaa porukkaa.

Leirin ohjelma oli melko napakka. Perjantaina oli vain yksi uintitreeni, mutta lauantaina urheiltiinkin sitten jo ihan koko rahalla.

Aamu aloitettiin lenkillä kello 7. Sen jälkeen syötiin, jumpattiin, uitiin, syötiin, kuunneltiin luento, uitiin ja vielä vähän jumpattiin. Illalla ei tarvinnut unta kauaa odotella 😀

Valmiina oppimaan! Kuvia en muistanut kaikessa tohinassa ottaa, eikä tietysti ollut puhelinta altaalla mukanakaan. Tämän laadukkaampaa kuvatarjontaa ei siis valitettavasti ole nyt tarjolla 😀

Sunnuntai aloitettiin jälleen aamulenkillä ja aamiaisen jälkeen otettiin taas alkulämmöt urheilusalissa ennen altaaseen hyppäämistä. Alkoi takki olla jo niin tyhjä, että vähän hirvitti. Mutta yllättävän hyvin jaksoin vielä viimeisenkin harjoituksen vetää, lopussa piti vaan mennä ”50 metriä kerrassaan” -mantraa päässä hokien.

Leirin tärkeimmät opit

Altaassa tehtiin paljon erilaisia tekniikkatreenejä ja vauhtileikittelyä. Olen omissa harjoituksissa uinut aina sitä samaa (hyvältä tuntuvaa matkavauhtia). Nyt huomasin, että uintivauhtia todentotta pystyy säätelemään ja sitä kannattaa säädellä. Joskus on hyvä poistua sieltä omalta mukavuusalueelta ja ottaa niitä kovempia vetoja. Rauhallisemmassa vauhdissa taas voi paremmin keskittyä siihen, että tekniikka pysyy kasassa ja sykkeet kurissa. Noiden tehoalueiden välissä on sitten jossain se ”reipas” kisavauhti.

Vartalon kiertoon kiinnitettiin myös paljon huomiota. Uintiliike pitäisi tehdä selkä- ja keskivartalon lihaksilla. Kädet on vaan ne roottorit, joita pyöritetään. Ne itsessään eivät tee muuta, kun pyörivät mukana 😀 Jos siis uinnissa kädet tai olkapäät ainoastaan väsyvät, uit väärin.

Keskivartalon hallintaa ja voimaa tarvitaan tietysti kaikissa lajeissa, mutta erityisesti uinnissa. Myös nilkkojen, lantion ja yläkropan liikkuvuudesta pitää huolehtia. Minulle keskivartalo- ja liikkuvuustreeniä tuleekin rengastrapetsiharrastuksen myötä, mutta pitää jatkossa kiinnittää vielä erityistä huomiota siihen, että yläkroppa ei mene tukkoon.

Lauantai-illan kehonhuoltotunti pidettiin jumppasalissa, enkä tietenkään malttanut olla tunnin lopuksi vähän leikkimättä renkailla, kun ne sinne oli jätetty roikkumaan.

Lihaskuntoharjoittelua pitää jatkossa ujuttaa lisää treeniohjelmaan. Erityisesti alavartalon voimaa pitää kasvattaa, jotta saadaan pyöräilyyn lisää watteja. Yläkropan voimaa tulee siellä renkaalla kiipeillessä huomaamatta, mutta ”jalkapäivät” ovat kyllä jääneet vähiin.

Hauskoja ja hyödyllisiä olivat myös peesausharjoitukset. En tiennytkään, että uinnissakin voi peesata 😀 Samalla sai vähän fiilistä siitä, miltä tuntuu uida ryhmässä ja ruuhkassa. Sitäkin olisi kisoja ajatellen hyvä harjoitella, ettei tule paniikkia sitten vedessä, kun ympärillä loiskii porukkaa.

Leiri oli kaikinpuolin kiva ja hyödyllinen kokemus. Valmennus oli ammattitaitoista ja kuten jo mainittu, porukka mukavaa. Ihanasti otettiin tällainen kokematon keltanokka mukaan porukkaan ja altaasta löytyi omalle vauhdille sopiva rata.

Nyt pitää kyllä muutama päivä malttaa ottaa vähän rauhallisemmin, jotta kroppa ja pää saa palautua. Maaliskuulle onkin jo buukattu seuraava leiriviikonloppu 😅.