Haaveiletko pyöräilylomasta Espanjassa? Kokosin tähän muutamia vinkkejä asiasta kiinnostuneille.
En tuonut omaa pyörää mukanani. Se olisi ollut mahdollista lentolaukussa tai rahtina. Päätin kuitenkin jättää pyörän kotiin odottelemaan, koska sen kuskaaminen täällä eri paikkojen välillä olisi vaatinut liikaa järjestelyjä. Niinpä vaihtoehdoksi jäi pyörän vuokraaminen paikan päältä.
Asuimme ensin kuukauden Aurinkorannikolla Benalmadenassa. Kaupungissa on useampikin pyörävuokraamo ja Malagassa sekä Fuengirolassa niitä on lisää. Hinnat olivat samat joka vuokraamossa. Maantiepyörän saa noin 30 € päiväksi. Olisin itse halunnut pyörän koko kuukaudeksi, mutta paras tarjous oli 350 euroa/kk, joten en raaskinut ottaa sitä.
Lopulta vuokrasin pyörän Fast Monkeysta kahdeksi viikoksi. Hinta oli 250 €. Siihen kuului polkimet, ajotietokone, valot ja lukko. Vuokrapyörään tuli vikaa vaihteisiin jo parin ekan lenkin jälkeen, mutta sain samantien uuden (astetta paremman) pyörän tilalle, kun menin mainitsemaan asiasta.
Aurinkorannikon pyöräilyreitit
Aurinkorannikolla riittää toinen toistaan upeampia reittejä. Nousumetrejä niillä kyllä kertyy kaikilla, ellei halua polkea vain rannikkoa pitkin. Sekään ei tosin onnistu Fuengirolan ja Marbellan välillä, koska rantaa mukaileva tie on vilkas päätie, jonne ei ole pyörällä mitään asiaa. Muutenkin ainakin itse koin rannikkotiet kaikkein stressaavimmiksi polkea, vilkkaan liikenteen ja tien laitaan jonoksi pysäköityjen autojen vuoksi.
Vuorilla sen sijaan oli tilaa ja lisäksi autoilijat kunnioittavat pyöräilijöitä ja ohittavat kaukaa. Ilmeisesti siitä saa mojovat sakot, jos jättää vähemmän kuin 1,5 metriä tilaa pyöräilijään ohitustilanteessa, joten ehkä se motivoi kiertämään riittävän kaukaa. Suosituimpien pyöräilyreittien varsilla on jopa ohjetauluja autoilijoille, joissa ”varoitetaan” pyöräilijöistä.
Reittejä voi katsella pyörävuokraamojen sivuilta, Stravasta tai Wikilocista. Googlea en suosittele, se on nyt pari kertaa ohjannut minut hiekkateille ja yksisuuntaisia katuja väärään suuntaan. Mutta ilmeisesti sen saisi toimimaan paremmin, jos ei ota sitä pyöräreittivaihtoehtoa, vaan valitsee autoilun, mutta moottoriteitä vältellen. Joka tapauksessa suosittelen ennemmin noita ensiksi mainittuja vaihtoehtoja.
Mijas ja antennivuori tarjoilevat nousumetrejä sekä upeita maisemia
Omiksi suosikeiksi muodostuivat parin viikon aikana Mijaksen kylän yläpuolella kulkeva vuoristotie A-387 sekä samaiselta tieltä alkava nousu Cerro del Morolle, eli antennivuorelle.
Rannalta antennivuoren huipulle tulee noin 1000 nousumetriä. Huipulle menee kapea, hyväkuntoinen asfalttitie. Tiellä menee myös autoja, mutta ainakin marraskuussa liikenne oli olematonta.
Huipulla on paljon kylmempi kuin alhaalla rannan tuntumassa, eli varaa mukaan lisävaatetta. Ylöspäin kivutessa viileyttä ei huomaa, mutta heti kun pysähtyy ylhäällä, tulee helposti kylmä. Eka kerralla en tajunnut ottaa tarpeeksi lämmikettä päälle, joten alaspäin tullessa palelin koko matkan.
Antennivuoren ympäristössä kulkee myös paljon vaelluspolkuja. Kävimme kerran myös kävellen huiputtamassa Cerro del Moron. Ehdottomasti kannattaa sekin kokea, jos alueella liikkuu. Polut ovat suht helppokulkuisia ja hyvin merkattuja.
Mieheke vuokrasi yhdeksi viikonlopuksi itselleen sähköistetyn maantiepyörän. Sille kuulemma lämmin suositus, jos haluaa nauttia pyöräilystä, eikä tuhlata kaikkia voimia mäkien kapuamiseen. Itse en pysty samaistumaan, koska ne mäethän on just se nautinto 😀 Fast Monkeyn valikoimassa ei ollut sähköistettyjä maantiepyöriä, mutta sellainen löytyi Fuengirolasta Terral Bike -vuokraamosta.
Kävimme sen viikonlopun aikana Coinissa, joka on myös yksi Andalucian kauniista valkoisista vuoristokylistä.
Samana viikonloppuna oli tarkoitus polkea Marbellaan, mutta sinne olisi pitänyt pyöräillä vuoriston kautta kiertoreittiä. Matkaa olisi tullut hiukan liikaa, joten kävimme tuolloin Alhaurin el Grandessa kääntymässä.
Fuengirolasta lähtevä tie A-7053 tarjoili paitsi henkeä salpaavan upeita maisemia, myös hengästyttäviä 12 asteen nousuja sekä takaisin tullessa jännittäviä laskuja.
Ajamiani reittejä voi käydä katsomassa Stravasta. Ne on ajettu siis marraskuussa -21.
Miten varustautua pyörälenkeille Espanjassa?
Marraskuussa päivälämpötilat ovat usein päälle 15 astetta ja aurinko lämmittää. Välillä tuuli kovaa ja se hiukan viilensi ilmaa.
Useimmat lenkeistä tarkeni hyvin lyhyissä lahkeissa, irtohihat ovat kätevä lisälämmike käsivarsille. Tuuliliivi on hyvä olla, varsinkin vuorenrinteitä alaspäin lasketellessa. Jollain lenkeillä irtolahkeet olivat tarpeen ja varsinkin ylhäällä vuoristossa oli sormikkaille käyttöä.
Sadetakkia en onneksi tarvinnut kertaakaan, säät siis suosivat. Tämä syksy on kylläkin ollut harvinaisen kuiva, muutamaa pientä kuuroa lukuunottamatta marraskuussa ei satanut lainkaan.
Juomista on hyvä varata mukaan riittävästi, täydennystä saa toki ostettua matkan varrelle sattuvista kylistä. Yksi asia, joka kannattaa huomioda, on siesta. Monet ravintolat ja kaupat sulkevat iltapäivisin ovensa pariksi tunniksi, osa avautuu uudelleen vasta myöhään illalla. Sunnuntaisin kaupat saattavat olla kokonaan kiinni. Varaa siis myös jotain energiaa mukaan ainakin pisimmille lenkeille.
Isommat huoltoasemat ja express-myymälät ovat avoinna varmimmin joka päivä, myös sunnuntaisin ja juhlapyhinä.
Ajoita lenkit aamuyhdeksän ja iltaseitsemän väliin, jottet joudu ajamaan pilkkopimeässä. Maanteillä ei ole katuvaloja ja pimeys laskeutuu auringon laskettua todella nopeasti.
Joulukuun alussa muutimme Cadizin maakuntaan Los Canos de Mecan lähelle. Teen oman postauksen pyöräilystä siellä ihan lähiaikoina. Tällä kokemuksella Atlantin puoleinen rannikko on jopa vieläkin kivempi paikka pyöräillä kuin Aurinkorannikko 🙂
Harjoituspäiväkirja 