triathlonkisat

Kisaraportti Lahden Ironman (70.3) 2021

Ristus mikä reissu, soijaa pukkas 😀 Viikonloppuna kisailtiin Lahdessa helteisissä tunnelmissa. Hikeä tosiaan pukkasi, helle helli niin meitä kisaajia kuin katsojiakin kisan aikana.

Itse selvisin kuumuudesta huolimatta ilman suurempia ongelmia, nesteytys ja tankkaus osuivat siis nappiin. Kisajärjestäjät tekivät kyllä kaiken voitavansa sen eteen, että kilpalijat pärjäisivät kuumuudessa. Huoltopisteitä oli riittävästi ja juoksuosuudelle oli tuotu vesiletkuja, joiden alla saattoi hetken viilentää itseään.

Vaihtoalue Sibeliustalon takana.

Me tulimme Lahteen jo perjantaina ja kävin rekisteröitymässä samantien. Rekisteröintiajat piti ilmoittaa ennakkoon, jotta ruuhkilta vältyttäisiin ja kisakeskuksessa olikin väljää, kun saavuin paikalle. Pyörän olisi voinut jättää jo perjantaina vaihtopaikalle, mutta päätin tuoda oman pyörän ja vaihtokamat varikolle lauantaina. Silloin olisi hyvin aikaa vielä valmistautua startin ollessa vasta iltapäivällä.

Kävimme vielä illalla satamassa syömässä ja pyörimässä kisaexpossa. Tulin ostaneeksi uuden märkkärin, vaikka tarkoitus oli vain käydä ihmettelemässä niitä. Olin varautunut siihen, että tarvitsen Tallinnaan uuden märkkärin nykyisen alkaessa jo repeillä monesta kohtaa. Lahdessa oli tarkoitus vetää vielä vanhalla. Mutta… löysinkin heti ekasta teltasta niin hyvän tuntuisen märkkärin sopuhintaan (Sailfish One), että se hyppäsi mukaan ihan puoliväkisin.

Yövyimme ystäväni asunnolla, jossa sain valmistautua rauhassa. Kiinnitin numerot pyörään, varustepusseihin ja kypärään. Ihmettelin hetken puuttuvaa ajanottochip’iä, mutta tiedustelun jälkeen kuulin, että se annettaisiinkin vasta silloin kuin pyörät ja varustepussit jätetään vaihtoalueelle.

Laitoin juomapullot puolillaan yöksi pakkaseen, jotta ne pysyisivät edes hieman pidempään kylminä vaihtoalueella. Olin pusertanut geelit valmiiksi jo pieneen pulloon ja laitoin senkin aamulla vielä hetkeksi pakkaseen.

Pyörän katsastus.

Lauantaina tulimme kisapaikalle hengailemaan jo hyvissä ajoin. Vein pyörän ja vaihtopussit vaihtoalueelle. Jätin juomapullot pyyhkeen sisään pussiin, jotta ne eivät kuumenisi liikaa. Kisajännitys alkoi nostaa päätään ja melkein unohdin ottaa kypärän pois päästä ja jättää pussiin.

Pikkaisen vaan jännittää… Pyörä ja vaihtokamat on jätetty karsinaan. Nyt ei voi enää perääntyä.

Siirryimme odottelemaan kisan alkua varjoon siskoni ja muiden tuttujen seuraan. Söin vielä vähän evästä, vaikka ei ollut yhtään nälkä. Piipahdin seuran yhteiskuvassa vielä noin tunti ennen lähtöä. Meitä olikin iso porukka lähdössä matkaan.

Go team Willtri ❤

Olin ilmoittanut uintiajaksi 45 minuuttia, joten olin viimeisessä lähtöryhmässä. Muut menivät aiemmissa ryhmissä, onneksi yksi tuttu jäi kanssani viimeiseen ryhmään, niin oli henkistä tukea ja apua märkkärin pukemisessa. Siirryimme uinnin lämmittelyyn oman ryhmämme ensimmäisinä ja se olikin oikea ratkaisu, sillä ehdimme lämmitellä vain hetken, kun meidät komennettiin pois vedestä kärkiuimarien lähestyessä jo rantaa. Teimme lämmittelyuinnin ilman märkkäriä, ei tehnyt mieli pukea sitä päälle yhtään minuuttia liian aikaisin.

Lähtö ja uinti

Lähtöalueella ei ollut lainkaan ruuhkaa ja pääsinkin starttaamaan samantien saatuani märkkärin päälle. Oman jännityksen uintiin toi uuden märkkärin lisäksi se, että uin nenäklipsin kanssa. Se oli pakko ottaa käyttöön, koska vedessä on nyt ollut paljon siitepölyä ja se aiheuttaa minulle tosi pahoja oireita. Olin testannut klipsin kanssa uimista vain pari kertaa ennen lauantaita.

Uinti käynnistyi tosi hyvin. Maltoin lähteä rauhallisesti ja löysin heti hyvän rytmin. Yhtäkkiä havahduin siihen, että olin yksin vedessä. Hetken ihmettely ja tajusin ajautuneeni pois radalta! En tajua miten se oli mahdollista, olin tehnyt jyrkän käännöksen vasempaan. Jostain syystä tilanne alkoi naurattaa minua aivan hillittömästi. Eihän tällaista voi tapahtua kuin minulle.

Uin takaisin radalle ja uin hetken parin muun uimarin peesissä. Lopulta löysin oman rauhallisen linjan, jossa pääsin etenemään omaa tahtia. Tähystelin nyt useammin oikeaan suuntaan ja pysähdyinkin muutaman kerran varmistamaan suuntaa. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Viimeisen käännöksen jälkeen alkoi maali näkyä. En uskaltanut vilkaista kelloa kertaakaan koko matkan aikana, joten uintiaika oli täysi arvoitus.

Noustessani vedestä kuulin selostajan sanovan nimeni ja uintiajan 44 jotain… Mitä?! Se oli todella iloinen yllätys kaiken sekoilun jälkeen. Fiilis nousi samantien kattoon ja kun vielä kuulin kannustushuutoja katsomosta, hölkkäsin vaihtoon todella hyvissä tunnelmissa.

Uinti sujui yli odotusten.

Pyöräily

Vaihdossa kaikki sujui ongelmitta. En unohtanut mitään oleellista 😀 Hyppäsin pyörän selkään ja 90 kilometrin matka saattoi alkaa.

Kohti maanteitä.

Heti pyöräilyn alussa yritin juoda paljon ja tankata geeliä. Ekat viisi kilsaa menivät reiluun 11 minuuttiin. Tahtia pitäisi kiristää, mutta alussa oli melko paljon nousua. Toka vitonen meni hieman nopeammin.

Ensimmäinen huoltopiste oli 19 kilometrin kohdilla. Se tuli hieman yllättäen eteen, en ollut vielä ehtinyt edes koskea varapulloon. Otin urheilujuomaa ja kaadoin sen pyörän juomasäiliöön.

Geeliä, juomaa, kilometrit taittuivat. Keskityin pitämään kadenssin korkealla ja jalat rentoina. Ei saa runtata liian kovaa mäkiin, toistelin mantraa itselleni. Välillä oli huonoa asfalttia, välillä aivan uutta sileää pintaa. Vitoset menivät alle kymmeneen minuuttiin. Toivo kolmen tunnin alituksesta heräsi. Tsemppasin itseäni mielessäni. Hyvä Katri, pystyt siihen, anna mennä. Ohittelin porukkaa ja välillä joku kiisi minun ohitseni.

50 kilsaa täynnä. 70 kilsaa täynnä. Huoltopisteiltä uutta juomaa. Loputtoman pitkiltä tuntuvia ylämäkiä, jännitti kestääkö renkaat ehjänä tai tippuuko ketjut, keskari laskee. Vielä iso mäki Messilässä. Vitoseen meni yli 12 minuuttia. Voihan kakka, sinne meni 3 h aikaraja.

Vaihtoon tullessa olo oli hyvä, ei pahoinvointia tai mahakipua. 3 h 3 minuuttia ja sekunteja päälle. Se on kuitenkin uusi enkka, nyt ei masennuta, hoin itselleni. Vielä on mahdollisuus alle kuuden tunnin kokonaisaikaan.

Juoksukengät jalkaan ja matkaan!

Juoksu

Juoksu oli tuskaisen kuuma, mutta vältyin krampeilta.

Heti juoksuun lähtiessä iski kova jano ja kirosin itseäni, että en muistanut juoda vaihdossa mitään. Odotin ensimmäistä huoltopistettä kuin kuuta nousevaa. Eka kilsa 5:30. Ohoh, vauhti oli kovempi kuin mitä olin suunnitellut. Päätin antaa mennä niin kauan kuin kulkee.

Huoltopisteellä vettä, osan join, osan kaadoin päähän. Seuraavalta pöydältä urheilujuomaa ja suolaa. Vielä vikalta pöydältä vettä. Kävelin kaikki huoltopisteet läpi, jotta ehdin nauttia pöytien antimista. Mies ja muut tutut ja ystävät kannustavat matkalla. Tuntemattomat ihmiset kannustavat. Siitä saa voimaa.

Eka vitonen reilusti alle puoleen tuntiin. Geeli naamaan.

Ensimmäinen kierros alle tuntiin. Jalkaa vaan toisen eteen. Huoltopisteeltä toiselle. Geeliä 5 kilsan välein. 20 kilsaa täynnä, vielä on mahdollisuus 2 h aikaan. Maali näkyy! Loppukiri!

Se on siinä! 5:56:10. Itkettää ja naurattaa. En saa sanaa suusta. Mies on vastassa maalissa, pusu maistuu kuulemma suolaiselta.

Väsynyt mutta onnellinen.

Mitali kaulaan ja Finisher-paita matkaan. Hetki fiilistelyä. Ystävät, valmentaja ja seurakaverit onnittelevat. Tätä fiilistä ei voita mikään. Tämän takia on lähdetty ajamaan vesisateeseen ja juoksemaan pakkaseen. Tämän takia on tahkottu altaassa ja kyykätty salilla. Tämän takia. Vaikka tulos ei monelle muulle ole kummoinen, minulle se on iso harppaus oikeaan suuntaan. Se on melko lailla tasan puolen tunnin parannus edelliseen puolimatkaan Joroisilla.

Kiitos valmentaja Jukka!

Kisan jälkeen miehen kanssa terassille, yksi olut ja kisan läpikäynti. Yö on trooppinen ja tuntuu kuin olisimme jossain ulkomailla. Uskomattoman hieno fiilis.

Yöpalalla.

Hain pyörän ja muut kamat vaihtoalueelta ja suuntasimme majapaikkaan. Matkalla iski kova nälkä, joten piti kurvata kebabbilan kautta 🙂

Vaikka kello oli jo paljon, ei uni meinannut tulla, kroppa kävi vielä niin kierroksilla. Onneksi aamulla ei ollut kiire mihinkään ja saimme nukkua pitkään.

Kiitos Mies, kiitos valmentaja, kiitos kaikki kannustajat ❤

Nyt hetken hengähdys ja sitten katseet kohti Tallinnaa.

triathlonkisat

Kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki perusmatka 22.8.2020

Tämän kesän kisakausi alkoi varsin myöhään ja kesti varsin lyhyen aikaa, mutta olipa kiva, että sain edes tämän yhden kisan tälle kesälle. Tässä siis tuoreeltaan kisaraporttia Vierumäeltä.

Ilmoittauduin kisaan samantien, kun tuli tieto, että Lahden puolikas peruttiin tältä kesältä. Ajatuksena oli vaan saada kisakokemusta, sen enempää tavoitteita tai paineita en itselleni asettanut.

Kisaviikolla mieleen hiipi kuitenkin jostain ihan jäätävä jännitys. Kisaviikolla tein valmentajan ohjeen mukaan muutaman napakamman (mutta lyhyen) yhdistelmätreenin. Ne sujuivat hyvin ja juoksu varsinkin tuntui paremmalta kuin koskaan. Keskiviikkona kävin uimassa ja ilmeisesti kellon gps sekoili jotain, koska sen mukaan uinti oli toooodeeeella hidasta, yli 4 min/100 m. Mietin, että se ei voi pitää paikkaansa, koska ei uinti tuntunut mitenkään erilaiselta tai vaikealta. Silti jonnekin alitajuntaan jäi kummittelemaan ajatus, että uinnissa on jotain ”rikki” ja pelkäsin, että koko kisa lässähtää siihen. Lisäksi ainoat uimalasini alkoivat näyttää merkkejä hajoamisesta, joten jouduin myös ostamaan uudet ihan viime tingassa. En ehtinyt niitä kuitenkaan enää testaamaan, joten päätin riskillä lähteä vanhoilla laseilla matkaan. Onneksi ne kestivät kasassa 😀

Nukuin tosi huonosti koko viikon. Varmaan se johtui jännityksestä, en keksi muutakaan syytä asialle. Ei töissäkään ollut mitään normaalia suurempaa stressattavaa.

Perjantaina pakkasin tavarat valmiiksi ja yritin mennä ajoissa nukkumaan. En kuitenkaan saanut taaskaan unta ja kun kello soi lauantaina aamulla kuuden jälkeen, olin tosi väsynyt.

Mieheke läksi onneksi mukaan kuskiksi, ei tarvinnut väsyneenä ajella. Poimimme kyytiin myös kolme muuta kannustajaa, joten autossa oli tiivis tunnelma, mutta matka meni mukavasti rupatellessa.

Kisan alkua odoteltiin kilpasiskojen kanssa jännittyneissä tunnelmissa.

Sääennuste lupasi vettä ja sitä myös tuli enemmän ja vähemmän koko päivä. Olimme perillä puolen kymmenen maissa. Kävin ilmoittautumassa ja numeroin pyörän ja kypärän. Tatuointeja ei tässä kisassa tarvinnut laittaa. Koronan takia kisa oli porrastettu ikäsarjoittain ja varusteiden vienti vaihtoalueelle piti tehdä myös tiettyyn aikaan. Jokaiselle oli varattu laatikko vaihtoalueelle pyöräpaikan viereen, jonne vaihtopussukat vietiin. Tietysti kaikki kamat kastuivat läpimäräksi siellä, mutta eihän sille mitään voinut ja olosuhteet oli kaikille samat.

Odottelimme kisan alkua sisätiloissa ja noin puoli tuntia ennen uintilämmittelyn alkua kävin vaihtamassa kisapuvun päälle ja muutenkin valmistautumaan lähtöön. Puoliltapäivin tulikin aika siirtyä uimapaikalle.

Menin lämmittelyyn muiden mukana. Uinti tuntui lämmittelyssä hyvältä ja happi kulki hyvin. Se rauhoitti mieltä jonkin verran. Minun piti ottaa geeli ennen lähtöä, mutta en ollut muistanut ottaa sitä mukaan. Onneksi olin saanut hyvin syödyksi aamupäivän mittaan. Lähdöt oli porrastettu vartin välein ikäsarjoittain. Startti oli rolling start, eli meidän laskettiin 2 rinnakkain veteen muutaman sekunnin välein.

Kohta mennään, apua!

Uinti 1500 m

Nyt en jättäytynyt aivan taakse, vaan asettauduin keskivaiheille lähdössä. Läksin liikkeelle rauhallisesti ja pääsinkin heti hyvään rytmiin. Uimareita meni ohi jatkuvasti, mutta keskityin vaan omaan tekemiseen. Ihan väljää järvessä onneksi oli. Uinti oli kahdessa järvessä. Ensin uitiin noin 300 metriä pienemmässä järvessä, josta siirryttiin pienen kannaksen yli toiseen järveen, jossa olikin selväksi lämpimämpää vettä. Siellä kiersimme poijut ja palasimme taas saman kannaksen yli ensimmäiseen järveen.

Jossain kohtaa huomasin, että aloin hengästymään, joten rauhoitin tahtia. Suunnistuksen kanssa oli myös ongelmaa, uin varmaan taas paljon extraa, kuin eksyin niin kauas poijuista. Jäin taas melko häntäpäähän uinnissa ja pelkäsin, että uintiin kuluu luvattoman paljon aikaa. En kuitenkaan vilkuillut kelloa uidessa, vaan keskityin vaan rauhallisiin vetoihin.

Uimaosuuden lopussa ei vedessä ollut enää ruuhkaa.

Vaihto T1

Vielä juuri ennen rantautumista onnistuin uimaan monta metriä sivuun reitiltä, mutta yllätys olikin positiivinen, kun rannassa kello näytti aikaa kuluneen vain rapiat 37 minuuttia! Omaan tasoon nähden varsin kelvollinen aika. Kiipesin rauhallista tahtia vaihtoon, sillä sinne johti rannasta jyrkkä nousu. Riisuin mennessä märkkäriä niin paljon, kun sain. Pyörän luona mietin, että laitanko irtohihat vai en, päädyin tunkemaan ne sitten kisapuvun taskuun, josta ne saisi käyttöön tarvittaessa. Kengät menivät onneksi helposti jalkaan, vaikka ne olivat jo ehtineet kastua. Laitoin kellon ja pyörätietokoneen käyntiin ja läksin matkaan.

Pyöräily 40 km

Taitaa olla alamäki, kun noin naurattaa. Kuva: Finntriathlon

Pyöräosuudella satoi vettä ja jätinkin kypärän visiirin laittamatta silmille. Se oli ihan oikea ratkaisu, visiiri olisi vain hankaloittanut. Aluksi pyöräily läksi vauhdikkaasti käyntiin. Ensin olikin alamäkeä ja myötätuulta. Kääntöpaikan jälkeen homma töksähti todella mäkiseen reittiin. Jalat tuntuivat väsyneiltä ja en vaan saanut ylämäissä rytmiä pidettyä yllä. Vaihteetkin tuntuivat loppuvan kesken, kadenssi oli väkisin liian matala. Pyörätietokonekin oli jotenkin sekaisin, se ei näyttänyt ollenkaan matkaa eikä vauhtia. Vilkuilin välillä kelloa, että näin missä mennään. Yritin pitää hyvää fiilistä yllä ja päätin vaan nauttia matkasta. Kohta pääsisin juoksemaan ja alkaisi taas uusi kisa. Otin 3 geeliä pyöräilyn aikana, se oli ehkä liian vähän. Viimeiset kilsat olivat todella raskaita ja niihin kului luvattoman paljon minuutteja. Pyöräily hiukan alle 1 h 30 min.

Vaihto T2

Tulin vaihtoon ja meninkin hetkeksi hämilleen, kun en heti löytänyt omaa paikkaa vaihtoalueelta. Piti tarkastaa rannekkeesta oma kilpailunumero. Sitten tajusin, että joku muu oli jättänyt pyöränsä minun paikalleni, siksi hämäännyin. Nostin oman pyörän siihen viereen (muistin, että oikealla puolella oli ollut tyhjiä paikkoja, joten en vienyt kenenkään muun paikkaa). Märät pyöräilykengät ja kypärä pois ja märät lenkkarit jalkaan. Taas hämäännys, mihin pitää mennä? Pyörin pari sekuntia ympyrää, kunnes tajusin mistä juoksu lähtee. Onneksi sekoiluni ei montaa sekuntia kestänyt 🙂

Juoksu 10 km

Juoksussa läksin heti tavoittelemaan 5.30 kilometrivauhtia. Ensimmäinen kilometri pyöräilyn jälkeen tuntuu aina vähän kankealta, mutta onneksi vauhti löytyi heti kohdalleen. Otin lähdössä järjestäjän tarjoaman geelin. Juoksun piti olla tasainen, mutta oli reitillä kyllä pieniä nyppylöitä. Kävelin pari jyrkkää nousua, jottei syke karkaisi. Eka kilsa juuri tavoitevauhtia ja sen jälkeen juoksu kulki mukavasti. Vesisadekin loppui ja oli tosi kiva juosta. Kaikki kilsat menivät suht tasaisesti. Puolivälissä otin vielä yhden geelin ja vettä.

Juoksu tehtiin kahtena kierroksena. Ajattelin, että nostan vauhtia vielä lopussa. Mutta yhtäkkiä maali olikin jo vastassa! Myöhemmin huomasin, että oman kellon mukaan juoksu oli 300 metriä liian lyhyt, sen takia se viimeinen kilometri tuntui niin lyhyeltä 🙂 Juoksun aika 53 minuuttia, olen aikaan todella tyytyväinen!

Maalissa kokonaisajassa 3 h 07 minuttia ja 35 sekuntia.

Kerrankin muistin tuulettaa kunnolla maalissa 🙂 PS katsokaa noiden naisten pohkeita, respect 😀

Vesisateesta huolimatta kiva kisa. Kannustusjoukoille ja miehekkeelle iso kiitos mukanaolosta ja myötäelämisestä ❤ Kilpasiskoille ja seurakavereille onnittelut hienoista suorituksista.

Kokonaisuutena mahtava päivä. Kaikki järjestelyt sujuivat hienosti ja homma toimi kurjasta säästä huolimatta. Uinnista jäi tosi hyvä fiilis, pyöräily jätti pienen pettymyksen hampaankoloon, mutta juoksu sujui loistavasti. Nyt keskitytäänkin treeneissä juoksuun, koska Helsinki City Marathon häämöttää jo puolentoista kuukauden päässä.

triathlonkisat · varusteet

Triathlon, miten pääsen alkuun?

Triathlonharrastus kasvattaa suosiotaan vuosi vuodelta. Nimenomaan harrastus, kuten se minullekin on. Välttämättä ei siis tarvitse tähdätä Konalle tai miettiä, miten mahtuu samalle lähtöviivalle kaikkien niiden ”oikeiden urheilijoiden” kanssa. Hyvin mahtuu, ja lycra on joustava materiaali 😀

Kisojakin on monenlaisia. Löytyy Ironman-brändin alaisia, isoja tapahtumia ja sitten on pieniä ja sympaattisia kyläkisoja, kuten Taipalsaaren triathlon, jossa lajia pääsee kokeilemaan matalalla kynnyksellä. Vastaavia pieniä tapahtumia on kesällä ympäri maan, itselläni on toistaiseksi kokemusta vain tuosta Taipalsaaren kisasta. Sitä voin ainakin lämpimästi suositella, vaikkakin itsehän olin viime kesänä siellä vihoviimeinen maaliintulija, mutta jollekin sekin osa aina lankeaa.

Mitä varusteita triathloniin tarvitaan?

Triathlonissa kilpaillaan kolmessa lajissa: uinnissa, pyöräilyssä ja juoksussa. Matkat lähtevät muutaman sadan metrin uinnista, 10 kilsan pyöräilystä ja 5 kilometrin juoksusta aina täyden matkan 3,8 km uintiin, 180 km pyöräilyyn ja 42,2 km juoksuun. Puolimatka on puolet noista jne.

Triathlonissa voi varustella itsensä kipeäksi niin halutessaan. Triathlonpyörä saattaa maksaa kaikkine renkaineen, eli ”kiekkoineen” useita tuhansia. Mikäli pankkitilillä ei loju noin paljon ylimääräistä, niin alkuun pääsee jo näilläkin:

  • uima-asu
  • uimalasit (ja -lakki)
  • polkupyörä, mallilla ei ole väliä
  • pyöräilykypärä 
  • pyöräilyyn sopiva vaatetus ja ajolasit (suojaavat sekä hyönteisiltä että auringolta)
  • juoksukengät
  • juoksuun sopiva vaatetus

Eli varsin kevyillä investoinneilla pääsee harrastuksessa alkuun ja voi osallistua lyhyempiin kisoihin. Pyöräilykypärä on kisoissa pakollinen varuste ja pyörät ”katsastetaan” kisoissa, eli niistä pitää löytyä toimivat jarrut. Uimalakin saa käsittääkseni aina kisajärjestäjältä ja sitä on uintiosuudella käytettävä.

Nämä kaikki läksivät viime kesänä Joroisille mukaan.

Mikäli mielii kilpailemaan pidemmille matkoille, voi olla tarvetta muutamalle lisähankinnalle:

  • märkäpuku uintiin
  • maantieajoon sopiva kalusto, eli ohuemmilla renkailla varustettu pyörä, joka rullaa paremmin asfaltilla, kuin maastoajoon suunniteltu malli 
  • juomapulloteline(et) pyörään ja juomapullot sekä työkalusetti (renkaan puhkeamisen varalta)
  • lukkopolkimet pyörään 
  • pyöräilykengät
  • pehmustetut pyöräily-/triathlonhousut
Märkäpuku on hyödyllinen Suomen viileissä vesissä. Se myös kelluttaa ja lisää siten turvallisuutta.

Märkäpuku paitsi lämmittää viileässä vedessä, myös kelluttaa. Se lisää turvallisuutta ja auttaa aloittelijaa myös pitämään taloudellisemman uintiasennon. Märkäpukuja liikkuu aika hyvin käytettynäkin, joten se ei ole kovin suuri investointi.

Pyörän valinta ja hankinta onkin sitten oma juttunsa. Tarjontaa on tosi paljon. Kannattaa miettiä oma budjetti, mitä olisi valmis pyörästä maksamaan ja pyytää sitten apua joltain kokeneemmalta oikeanlaisen ja -kokoisen pyörän valinnassa. Triathlonissa näkee käytettävän sekä maantiepyöriä että triathlonpyöriä, joissa ajoasento on mahdollisimman virtaviivainen. 

Löysin oman triathlonpyöräni käytettynä. Kävi tuuri, että löytyi juuri sopivankokoinen menopeli.

Mikäli ajattelee osallistuvansa kisoihin lyhyille matkoille (sprintit), kannattaa hankkia maantiepyörä, sillä triathlonpyörien käyttö on usein kielletty lyhyissä kisoissa, joissa pyöräilyosuudella saa peesata, eli ajaa lähellä muita pyöräilijöitä. Triathlonpyörällä peesaus on kiellettyä, se on liian vaarallista. 

Maantiepyörän voi myös halutessaan varustella sellaiseksi, että sen ajoasento muistuttaa triathlonpyörän ajoasentoa. Se onnistuu asentamalla pyörään lisätangot.

Pyörään tarvitaan lisäksi teline juomapullolle, tai useampikin teline, jos tähtää pidemmille matkoille. Tähän asiaan on olemassa monenlaisia ratkaisuja: on runkoon kiinnitettävää telinettä, satulan taakse tulevaa ja lepuuttajien (eli niiden lisätankojen) väliin asennettavaa aeropulloa. 

Lukkopolkimet ovat myös suositeltava hankinta pyörään. Kun jalan saa kiinnitettyä polkimeen, saa hyödynnettyä myös takareiden ja pakaran voimaa polkiessa, eikä polkeminen mene ihan vaan ”reisille”. Lukkopolkimien kaveriksi tarvitaan tietysti myös pyöräilykengät. Ja jotta homma ei olisi liian helppoa, pitää tässäkin kohtaa tehdä valinta. Lukkosysteemejä ja pyöräilykenkiä on kahta erilaista, maantiepolkimet ja maastopyöräpolkimet. Nopeasti ajatellen ilmiselvä valinta olisi maantiepolkimet, mutta itse päädyin aluksi maastopyöräpolkimiin. Tämä siksi, että kyseinen poljin on yleisesti käytössä spinningpyörissä ja minulla oli pyöräilykengät valmiina juurikin maastopolkimiin.

Kengät pitää siis myös valita sen mukaan, kumpiin polkimiin päätyy, koska kiinnityssysteemi on niissä hieman erilainen. Niin ja pelkät kengäthän eivät riitä, vaan niihin tarvitaan klossit, eli kengänpohjaan ruuvattavat kiinnikkeet, joilla kenkä sitten polkimeen juntataan kiinni. Tässäkin kohtaa suosittelen kyselemään Googlelta ja kokeneemmilta apua välineistön valinnassa. 

Pehmustetut pyöräily- ja/tai triathlonhousut ovat myös välttämätön hankinta, jos haluaa pidempiä matkoja polkea. Tai tietysti voihan joku pärjätä ilmankin, oma takamukseni ei kestäisi monen tunnin pyöräilyä ilman extrapehmuketta takamuksen alla 😀

Triathloniin tarvittavat vaatteet

Miten triathlonkisoihin sitten pitää pukeutua? Ensimmäinen laji on uinti. Huolimatta siitä, käyttääkö märkäpukua vai ei, puetaan uintiosuudelle sellaiset vaatteet, joiden päälle laitetaan sitten vaihdossa pyöräilyyn sopiva vaatetus. Eli sellainen perusuikkari ei välttämättä ole paras varuste uintiin, koska se voi hangata ikävästi pyöräily- ja juoksuosuudella.

Tähän asiaan on olemassa triathlonpukuja, jotka ovat ihonmyötäisiä. Ne on tarkoitettu puettavaksi märkäpuvun alle.  Samalla puvulla voi pyöräillä ja juosta. Puvuissa on pehmustettu housuosa, mutta samalla puvulla voi myös hyvin juosta, sillä pehmuste on ohuempi, kuin pelkästään pyöräilyyn suunnitelluissa housuissa. Pukuja on haalarimallisena tai kaksiosaisina, eli housut ja toppi erikseen. 

Mikäli ei halua ostaa triathlonpukua, voi hyvin pukea uintiin esimerkiksi juoksuhousut ja -topin. Jos käyttää märkäpukua, pitää vaatteiden olla sen verran vartalonmyötäiset, että ne mahtuvat hyvin märkäpuvun alle. Vaihdossa topin päälle voi pukea paidan (ja tarvittaessa takin) ennen pyöräilyyn lähtöä.

Uinnin jälkeen siis vaihtopisteellä (eli T1:llä) kuoriudutaan ulos märkäpuvusta ja lisätään vaatetta ja varustetta päälle sen verran, että pyöräosuudella tarkenee. Kypärä pitää muistaa laittaa päähän ja kiinnittää ennen kuin saa lähteä polkemaan.

Pyöräilyosuuden jälkeen tullaan T2-vaihtoon. Siellä riisutaan ylimääräiset vaatteet ja kypärä, jätetään pyörä parkkiin ja vaihdetaan juoksukengät jalkaan. Sitten vaan hölkötellään maaliin tuulettamaan 🙂

Varsin kevyesti siis pääsee alkuun lajissa varusteiden suhteen. Siitä vaan harjoittelemaan ja rohkeasti kokeilemaan!