Matkailu · triathlonkisat

Ironman Tallinna 2021 kisaraportti

En tiedä miten tämä pitäisi aloittaa… Lopusta kai, koska ta-daa, se on ohi ja selvisin maaliin! Olen siis yksinkertainen Ironman 😀

Olipahan vaiherikas ja tunteellinen matka. Ennen lähtöä jännitettiin viime metreille asti, päästäänkö miehekkeen kanssa edes maahan, eli miten korona-tilannne kehittyy. Ohjeistukset kiristyivät elokuun alusta ja kisajärjestäjältä tulikin monta viestiä aiheeseen liittyen. Minulla on vasta yksi rokote alla, enkä saanut toista aikaistettua, joten testin kautta matkaan.

Saavuimme Tallinnaan autolautalla torstaina. Huvittavaa kyllä, ajoimme auton laivasta ulos, eikä kukaan kysellyt minkään todistuksen perään… No, ainakin saattoi itse olla luottavaisin mielin, ettei tuo virusta maahan.

Pyörä kulki peräkoukkuun kiinnitettävässä telineessä ja saapuessamme majapaikkaan huomasin, että vaihdevipu on jotenkin epänormaalissa asennossa. Pyörän ohjaamo oli kääntynyt matkan aikana 90 astetta vasemmalle ja se oli aiheuttanut jotain vahinkoa takavaihtajalle, sillä koeajon jälkeen totesin, että vain osa vaihteista takana toimii.

Ajattelin, että vika ei varmaan ole säätöä suurempi homma, joten luotin siihen, että kisakeskuksen mekaanikot osaavat korjata sen. Sain siskolta vinkin, että kisakeskuksella voi käydä jo rekisteröitymässä, vaikka oma rekisteröintiaika oli merkattu vasta perjantaille, joten päätimme kävellä sinne ja tehdä ilmon sekä samalla tsekata pyöränkorjausasian.

Kisakeskus sijaitsi Noblessnerin satama-alueella.

Ennen rekisteröitymistä piti vielä tehdä uusi korona-pikatesti, koska ei ollut sitä toista rokotusta… No se onneksi hoitui kisakeskuksella ja tuloksen sai alle 10 minuutissa. Tuloksen varmistumisen jälkeen ilmoittautuminen menikin sujuvasti ja sain repun ja tykötarpeet mukaan. Kävin infossa kyselemässä pyörähuollosta ja sieltä sanottiin, että mekaanikko on jo tältä päivältä lopettanut, mutta huomenna olisi taas huoltoapua tarjolla.

Fiilistelimme vielä hetken expossa ja sieltä tarttuikin yhtä ja toista IM-kamaa matkaan… Päätimme tulla aamupäivällä uudelleen paikalle konsultoimaan huollon kanssa. Siinä olisi hyvin aikaa, kun pyörä piti viedä T1-vaihtopaikalle Harku-järvelle vasta 16:30 perjantaina.

Päivä ennen H-hetkeä

Perjantaiaamuna nukuimme pitkään ja kävimme rauhassa aamiaisella läheisessä kahvilassa. Otin pyörän ja suuntasimme kisakeskukseen. Mieheke läksi samaa matkaa juoksulenkille. Huoltoon olikin melko pitkä jono, joten päätimme, että minä jään jonottamaan ja mies jatkaa omaa lenkkiään.

Jono ei liikkunut moneen minuuttiin lainkaan ja pieni epätoivo alkoi jo kyteä. Onneksi yksi huoltomiehistä alkoi käydä jonoa läpi ja kyseli mitä apua kukakin tarvitsee. Kun hän pääsi minun kohdalleni, selitin ongelmani. Huoltomies pudisteli päätään ja sanoi, etteivät he saa korjattua asiaa siinä paikan päällä, vaan mahdollisesti vaihdevaijeri kaipaa vaihtoa. Hän kysyi kauanko aikaa minulla on viedä pyörä vaihtoon ja voiko sillä ajaa. Kello oli siinä kohtaa jo yli puolenpäivän ja sanoin, että on vielä aikaa useampi tunti. Hän kertoi, että voisin ajaa pyörän huoltoliikkeeseen, jossa he saavat mahdollisesti korjattua ongelman, mutta se liike on viiden kilsan päässä. No, ei siinä auttanut muu kuin todeta, että laita osoite Google Mapsiin, niin lähden polkemaan sinne.

Jee, pyörä on jälleen kunnossa!

Matkalla korjaamoon ehdin jo miettiä, että mitä teen jos pyörää ei saadakaan kuntoon. Vaihtoehtoina olisi joko ajaa rikkinäisellä pyörällä, jossa vain kolme takaratasta on käytössä, tai vuokrata jostain pyörä kisaan.

Korjaamossa oli onneksi asiantunteva palvelu ja pyörä saatiin alle vartissa kuntoon. Kävi ilmi, että vaihdevaijeri oli päässyt irtoamaan paikaltaan kuljetuksen aikana. Se saatiin paikoilleen, eikä vaijeria tarvinnut vaihtaa.

Huh, mikä helpotus. Ajelin pyörän takaisin kämpille ja läksimmekin siitä lounaan jälkeen viemään pyörää ja vaihtopussukoita T1-vaihtoon Harku-järvelle, joka on noin 9 km päässä Tallinnasta. Onneksi sisko taas huolehti ja muistutti, että myös juoksukamat pitää viedä samalla, koska ne kuljetetaan T2-vaihtoalueelle, jonne ei pääse ennen kisaa lainkaan. Itseltä oli mennyt tämä ohje aivan ohi.

Pyörä ja vaihtokamat piti viedä Harku-järvelle jo perjantaina. Jännitys on hyvin aistittavissa kuvasta.

Yllättäen vaihtoalueella ei pyörää tai varusteita tarkasteltu lainkaan. Yleensä jarrut ja kypäränhihnat syynätään, mutta nyt ne eivät kiinnostaneet ketään. Löysin vaihtoalueelta oman paikan ja asettelin kamat paikoilleen. Jätin jo juomapullot sisältöineen pyörään, koska en halunnut ottaa sitä riskiä, että en saa aamulla enää täytettyä niitä.

Sääennuste näytti lauantaille melkoista tuulta ja vesisadetta. Ennuste ei parantunut yhtään, pikemminkin huononi. Niinpä varasin pyöräilyyn lämmikkeeksi irtohihat ja tuuliliivin. Juoksupussukkaan varasin toiset sukat, jotta saan pyöräilyn jälkeen kuivat sukat jalkaan.

Juoksupussukat käskettiin solmia niin, että vesi ei pääse pussin sisään, koska sitä oli tosiaan luvassa… paljon. Onneksi näin, koska niille kuville sukille oli lauantaina tarvetta.

Chattailin vielä valmentajan kanssa kisataktiikasta. Päiviteltiin sääennustetta ja sain vielä viime hetken vinkiksi hommata sadetta pitävän takin pyöräilyyn. Koska jos sade ja kylmyys pääsee ytimiin, on sieltä vaikea enää saada itseään lämpimäksi.

Niinpä seuraava steppi oli etsiä kauppa, josta saisi vielä sopivan, ohuen pyöräilytakin… Ihme ja kumma, ensimmäinen kauppa, jonne menimme isossa kauppakeskuksessa, oli napakymppi 😀 Sieltä löytyi yksi ainoa riittävän ohut, mutta vedenpitävä takki, joka sattui vielä olemaan sopivaa kokoa, eikä edes maksanut mansikoita. Kassan kautta pois, kiitti kuitti 😀

Hiilaria koneeseen.

Loppuilta menikin tankatessa ja lepäillessä.

Kisapäivä

Herätys pärähti aamulla klo 4:30. Ei siinä kyllä paljon tullut nukuttua sitä ennenkään. Nopeasti vähän aamupalaa, festariasuste päälle ja matkaan.

Tyylikäs outfit 😀 Villasukat on pakollinen varuste.

Vetäisin kisapuvun päälle vain viitan ja jalkoihin sandaalit. Vielä ennen lähtöä nopea tsekkaus, että kaikki tarpeellinen on mukana:

  • märkkäri
  • uimalasit
  • nenäklipsi
  • vaihtovaatepussukka
  • ajanottochip
  • uimalakki.
  • uusi sadetakki.

Läksimme matkaan kohti Harkujärveä, mutta yllättäen matka tyssäsi isoon liikenneympyrään Saku-suurhallin kohdalla. Siellä liikenteenohjaaja ilmoitti, että autolla ei pääsekään Harku-järvelle, vaan kilpailijat viedään sinne busseilla Saku-hallin edestä.

Ei muuta kun auto ympäri ja hallille. Mikä pettymys, eikö uintia pääsekään katsomaan?

Hyvästelin miehekkeen ja jäin odottelemaan kyytiä.

Pääsin bussilla Harku-järvelle ja sain vietyä sadetakin vielä vaihtopussukkaan pyörän luo. Vaihtoalueella tapasin siskon ja muita tuttuja. Viime hetken tsempit ja vessajonoon. Onnistuin valitsemaan jonon, joka ei vetänyt sitten millään. Lopulta pääsin vessaan ja sen jälkeen tulikin hoppu siirtyä lähtöalueelle.

Vedin märkkärin puoliksi päälle, pakkasin vaihtovaatteet pussukkaan ja siitä puolijuoksua lähtöalueelle. Tulipahan samalla alkulämpät 😀

Vedessä ei ollut mahdollista lämmitellä lainkaan, joten ei muuta kuin märkkäri kiinni, vaihtokamat rekkaan ja kohti lähtöaluetta. Onneksi aallokko ei näyttänyt pahalta eikä ilma ollut niin kylmä kuin pelkäsin. Sadekaan ei ollut vielä alkanut.

Uinti

Oma lähtöaika oli 6:50, mutta lopulta pääsin starttaamaan noin seitsemän maissa. Vasta siinä kohtaa kun juoksin veteen kuulin tutun äänen ja kannustuksen rannalta. Mies oli sittenkin onnistunut luovimaan paikalle katsomaan 😀

Olin etukäteen kuullut, että Harku-järven vesi on sameaa, mutta silti oli melkoinen shokki kun tajusin, että vedessä ei näe yhtään-mitään. Ei siis edes omaa kättään. No, siihen tottui lopulta nopeasti. Aloin vain uida eteenpäin ja yritin hakea sopivaa rytmiä. Ekalle poijulle meni ihan hyvin. Käännöksessä oli hiukan ruuhkaa, mutta ei mitään pahempaa.

Tähystelin ahkerasti suuntaa, koska en halunnut tällä kertaa eksyä radalta. Toisessa käännöksessä oli suma ja sainkin pari osumaa sieltä ja täältä. Päätin yrittää ottaa seuraavat käännöksen hiukan kauempaa poijuista, jotta en jäisi jalkoihin.

Kolmannella käännöspaikalla tulikin melkoinen shokki. Aivan järkyttävät aallot iskivät vastaan ja sain kunnolla vettä henkeen. Hetki piti rykiä ja rauhoitella itseään. Asiaa ei auttanut se, että uimareita tuli yli vähän joka suunnasta. Sain kunnon potkun rintaan ja joku päätti uida suoraan ylitseni.

Sain jotenkin itseni rauhoitettua ja onneksi olen opetellut hengittämään molemmilta puolilta. Aallokko iski etuoikealta, joten aloin hengittää vain vasemmalta. Rauhoitin tahtia ja otin henkeä joka 4. vedolla. Jossain kohtaa huomasin, että olen ajautunut aaltojen mukana tosi paljon vasemmalle. Korjasin linjaa ja pyrin takaisin radalle.

Helpotukseksi tämä pätkä oli aika lyhyt ja seuraavan käännöksen jälkeen tuli myötäaallokkoa. Pitkä suora menikin ilman suurempia ongelmia, kunnes tuli taas käännös oikealle. Nyt osasin jo varautua ja selvisin aallokosta paremmin. Vesi maistui vähän bensalta, kun sitä tuli suuhun. Yritin varoa nielemästä vettä yhtään ja hengitin tosi ylhäältä. En uskaltanut vilkaista kelloa yhtään kertaa koko uinnin aikana, joten saatoin vain arvailla vauhtia. Päätin, että en keskity aikaan lainkaan, vaan varmistan vain vaihtoon pääsyn riittävän rauhallisella tekemisellä.

Toiseksi viimeinen käännös. Aallokko hiukan hellitti rannan tuntumassa. Pitkä suora. Enää viimeinen kilsa. Viimeinen käännös häämötti. Nyt alkoi jo tulla voittajafiilis. Selviän tästä! Viimeisen kääntöpoijun jälkeen näkyi maalikaari. Uin tasatahtia jonkun miehen rinnalla. Taisin päästä hiukan nopeammin perille. Ylös vedestä. Ei huippaa. Nyt vasta huomasin, että vesisade oli alkanut. Uintiaika 1:41 jotain… Pieni pettymys, mutta en antanut sen viedä fiilistä.

Juoksin pyörälle riisuen märkkäriä samalla. Kuivasin jalat, laitoin säärystimet ja sukat, kengät jalkaan, kypärä päähän. Uintikamat vaihtopussukkaan ja menoksi. Vaihtoon meni n. 7 minuuttia.

Pyöräily

Pyörän päälle pääsi hyppäämään heti vaihtoalueen jälkeen. Aluksi oli kapeampaa tietä, mutta se leveni nopeasti, eikä ollut ruuhkaa. Alussa pyörä kulki hyvin, sain heti hyvän rytmin ja yritin samalla juoda ja tankata energiaa. Ekat 30 kilsaa menivät helposti alle tuntiin myötätuuleen.

Sen jälkeen alkoikin vastatuuli ja todellisuus iski vastaan ihan kirjaimellisesti. Sain silti pidettyä ihan hyvä rytmin ja tasaisen vauhdin n. 60 kilsaan saakka. Siinä kohtaa alkoi vatsa ilmoitella olemassaolostaan. Ajattelin että käyn seuraavassa huollossa bajamajassa, mutta en sitten voinutkaan odottaa sinne saakka. Pysähdyin siis sopivassa kohtaa (eli siinä, jossa oli sopivan peittävän näköistä kasvillisuutta tien laidassa) ja rynnistin pusikkoon. Melko tuskaisia hetkiä, kun yritin saada ihoon liimautunutta pukua revittyä päältä pois ennen kuin olisi liian myöhäistä… Onneksi ehdin ajoissa… Anteeksi vaan eestiläinen maanomistaja, maillasi on nyt biokätkö.

Kun sain homman hoidettua, mietin uskallanko enää syödä/juoda suunnitelman mukaan. Päätin syödä energiapatukan siinä kohtaa kun olin joka tapauksessa pysähdyksissä. Jatkoin matkaa oloa tunnustellen. Ei kipua tai mitään, joten päätin jatkaa suunnitelman mukaan. Otin geeliä, urkkajuomaa ja vettä, kuten Lahdessakin tein.

Pysähdys vei tietysti ylimääräistä aikaa, mutta laskeskelin, että vielä on mahku päästä kuudessa ja puolessa tunnissa vaihtoon. Tuuli ja sade yltyivät. Olin aivan läpimärkä. Onneksi oli se sadetakki, joka sentään piti yläkropan kuivana ja lämpimänä. Jalkoja alkoi palentaa kun kengätkin olivat aivan läpimärät.

Puolivälissä oli vielä vauhtia ja mahdollisuus saada hyvä pyöräilyaika.

Puolivälin paikkeilla oli tuttu hahmo kannustamassa. Mies-parka oli siellä vesisateessa odottelemassa ❤ Ei suosinut sää katsojiakaan.

Reilun satasen jälkeen oli taas puska(paska)reissu esillä. Sitä ennen jo vauhti oli pahasti hyytynyt. En saanut energiaa sisään niin paljon kuin olin suunnitellut. Kello tikitti ja minä kiskoin kisahaalaria päälle jossain mutaläjässä virolaisen pellon reunassa. Pyörä pötkötti tien sivussa ja huoltomoottoripyörä pysähtyi juuri tsekkailemaan tilannetta kun könysin pusikosta pois. Ei hätää, täällä on on kaikki ihan hyvin…

Tilanteen kruunasi se, että seuraavaan huoltopisteeseen olisi ollut kilsa. Siis 1 kilsa. Mutta hätä ei lue lakia vai miten se meni.

Loppumatka menikin sitten enemmän ja vähemmän sunnuntaiajelufiiliksissä. En saanut enää piiskattua itseäni vauhtiin millään. Syke näytti 120, mutta en vaan saanut jalkoja toimimaan. Jouduin vielä kerran pysähtymään bajamajaan 20 kilsaa ennen maalia.

Lopulta pääsin T2-vaihtoon nippa nappa alle 7 tunnin.

Juoksu

Vaihtoalueella toimin rauhassa. Kuivasin jalat ja vaihdoin kuivat sukat. Nappasin vauhtikarkit taskuun ja läksin juoksemaan. Yllättäen jalat tuntuivat tosi tuoreilta. Ihan kuin ei olisi pyöräilemässä käynytkään! Vatsakin tuntui ihan normaalilta.

Varmaankin se lopun hyytyminen pyörällä säästi jalat juoksuun. Mene ja tiedä, mutta juoksin ekan kympin helposti alle tuntiin.

Juoksu alkoi yllättävän hyvin.

Otin joka huoltopisteellä jotain energiaa (urkkajuomaa vähintään) ja nappailin välillä vauhtikarkkeja. Eka kierroksen lopussa vaihdoin pari sanaa miehen kanssa ja olin niin fiiliksissä, että meinasin vahingossa juosta suoraan maaliin 😀 Onneksi tajusin virheen ajoissa ja luikin häntä koipien välissä takaisin radalle.

Toinen kierros olikin jo raskaampi. Sen jälkeen oli kuitenkin puoliväli ja ajattelin, että nyt mikään ei voi enää viedä minulta maaliin pääsyä. Kävelin kaikki huoltopisteet läpi ja yritin juosta niiden välit. Huoltopisteitä oli noin, 2,5 kilsan välein ja taistelin vaan pisteeltä toisella. En enää välittänyt ajasta, ihan sama, kunhan pääsen maaliin.

Kolmannella kierroksella aloin olla jo niin pihalla, että luulin minulla olevan vielä kaksi kierrosta jäljellä. Se olikin sitten iloinen yllätys, kun tajusin, että eikun yksi kierros enää 😀

Juoksuosuudella sääkin parani. Sade ja tuuli loppuivat ja juoksuolosuhteet olivat tosi hyvät. Kannustus reitin varrella oli mahtavaa. Juoksu meni neljänä kierroksena ja vähän väliä vastaan juoksi joku tuttu: sisko, kaveri, seurakaveri… Heistä sain voimaa. Myös muut tuntemattomat kilpailijat ja yleisö kannustivat, ihan mieletön fiilis.

Viimeinen kierros. Kohta tämä on ohi. Tunteet alkoivat jo nousta pintaan. 39 kilsaa, 40 kilsaa. Enää kilsa maaliin. Viimeinen, keltainen ranneke käteen. Maratonaika 4:37.

Maalisuora, punainen matto. Juontaja tsekkaa nimen numerolapusta ja maaliin juostessa kuulen ne maagiset sanat: Katri, you are an Ironman!

Maalissa tulee itku. Vieläkin tulee itku kun kirjoitan tätä. Niin paljon tunnetta tiivistyi siihen hetkeen.

Mies on vastassa, halataan.

Haen mitalin.

Katri Vesikko triathlon IM Tallinn maalissa
I am an Ironman

En edes tiennyt loppuaikaa, kysyin sen myöhemmin mieheltä. 13:28:46.

Kiitos Pekka tuesta, myötäelämisestä, huollosta, kannustuksesta, kaikesta… (ja näistä kuvista!)

Kiitos valmentaja Jukka, ilman apuasi en olisi tässä.

Kiitos sisko inspiraatiosta ja tuesta.

Kiitos kaikille seurakavereille kannustuksesta.

Kiitos koko triahlonyhteisölle kannustuksesta.

Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet ja tukeneet matkan varrella. Te tiedätte kyllä.

triathlonkisat · varusteet

Miten valmistautua triathlonkisoihin?

Enää viikko aikaa H-hetkeen. Ensimmäinen täyden matkan kisa on pian realismia. Takana on satoja tunteja treeniä. Varsinainen valmistautuminen treenien osalta on jo tehty. Entä ne muut osa-alueet?

Tässä vaiheessa on varmaan tärkeintä, ettei kokeile enää mitään uutta. Oli kyse sitten varusteista tai ravinnosta. Kaikki kisavälineet on syytä olla jo läpikäytynä, tarkastettuna ja huollettuna. Tankkaukseen ja kisan aikaiseen energiansaantiin pitää olla suunnitelma. Ainakin, jos kyse on pidemmästä kisasta kuin sprintti.

Viimeistelytreenit

Näin lähellä kisaa ei kannata enää tehdä liian kuluttavia treenejä. Omaan ohjelmaan kuuluu vielä pari uintia ja yksi lyhyt pyörä-juoksu-yhdistelmä, jonka jälkeen tankkaan. Viimeinen pitkä treeni oli viime viikonloppuna, eli kaksi viikkoa ennen kisaa. Lisäksi käyn vielä maanantaina hierojalla, ettei ainakaan mikään jumi tai lihaskireys aiheuta haasteita kisassa.

Uimisen suhteen ei ole tapahtunut ihan niin paljon kehitystä kesän aikana, kuin olisi toivonut. Uinti sujuu kyllä ihan hyvin, eikä tunnu vaikealta tai pelottavalta, vauhtia vaan saisi tulla lisää. Toisaalta olen nyt pariin viime kisaan löytänyt jostain uuden vaihteen uintivauhtiin verrattuna treeneihin, joten en ole heittänyt kirvestä kaivoon sen suhteen.

Olen uinut nyt Vuoksessa viimeiset treenit. Joessa on virtausta (keskelle en edes uskalla mennä, siellä virta on niin kova), joten todellista uintivauhtia on hiukan vaikea arvioidakin. Toiseen suuntaan saa tehdä töitä ihan tosissaan ja vauhti on hidasta (kilsaan menee puolikin tuntia), mutta sitten toiseen suuntaan tullaankin tuplavauhtia 😀

Koira katselee uimaria Vuoksen mattolaiturilta Vuoksen rannalla.
Vuoksessa on tänä kesänä ollut lämmintä vettä, joten uimapaikka on kätevästi muutaman sadan metrin päässä kotiovelta. Rauha pitää vahtia rannassa.

Myös pyöräilyn suhteen jännittää eniten matkan pituus. En ole koskaan vielä polkenut 180 kilsaa yhdellä kertaa. Mutta eihän se ole kuin 20 kilsaa omaa pisintä treeniä pidempi matka, joten uskon, että kroppa kyllä kestää sen, jos vaan muistan tankata riittävästi energiaa matkalla.

Olen vasta tänä kesänä oppinut energiansaannin tärkeyden pitkissä treeneissä ja viimeiset pidemmät lenkit ovatkin sujuneet paremmin, kun olen etukäteen tehnyt suunnitelman energian tankkauksesta ja noudattanut sitä. Minulla toimii yli kahden tunnin ajossa hyvin se, että otan 2–3 geeliä tunnissa. Nestettä menee 1/2 – 3/4 litraa tunnissa lämpötilasta riippuen.

Nainen pyöräilyvarusteissa
Viime viikolla kävin ajamassa lyhyen tempoajon Muukossa, jossa on lähin tasainen vitosen pätkä 😀

Juoksu meni Lahden kovassa helteessä aivan yli odotusten ja se ei tuntunut pahalta edes viime viikonlopun kuuden tunnin pyörätreenin perään. Sen suhteen olen luottavainen. Maratonaika ei varmaan tule olemaan kummoinen, mutta tavoitteena on yrittää juosta enemmän kuin kävellä. Varmaan paljon riippuu siitä miten onnistun pitämään energiatasot ylhäällä pyöräosuudella.

Juoksu on tänä kesänä kulkenut.

Tankkaus

Tankkauksen suhteen en aio vetää mitään övereitä. Vatsa ei kestä liikaa hiilareita. Osittain tankkaus hoituu sillä, että keventää treeniä ja samalla syö normaalisti sen määrän mitä treenikaudellakin. Keskiviikkona viimeisen yhdistelmätreenin jälkeen tankkaan maltoa sen yhden illan ajan.

Sen jälkeen pyrin syömään normaalisti. Kisastartti on aamulla, joten pitää vielä perjantai-iltana syödä hyvin. En luota siihen, että saan aamulla paljon mitään alas, saattaa sen verran jännitystä olla ilmassa.

Pakkauslista triathlonkisassa tarvittavista varusteista.

Oma pääni on kovin laho ja tuntuu, että kisajännistys lahottaa sitä entisestään. Siksi tein itselleni avuksi varusteiden pakkauslistan, josta voin tarkastaa, että muistan pakata kaiken tarpeellisen mukaan. Lataa lista itsellesi, jos siitä on sinullekin hyötyä 🙂

Mitä sinun kisavalmisteluihisi kuuluu? Onko sinulla jotain rutiineja, jotka teet aina ennen kisaa?

triathlonkisat

Kisaraportti Lahden Ironman (70.3) 2021

Ristus mikä reissu, soijaa pukkas 😀 Viikonloppuna kisailtiin Lahdessa helteisissä tunnelmissa. Hikeä tosiaan pukkasi, helle helli niin meitä kisaajia kuin katsojiakin kisan aikana.

Itse selvisin kuumuudesta huolimatta ilman suurempia ongelmia, nesteytys ja tankkaus osuivat siis nappiin. Kisajärjestäjät tekivät kyllä kaiken voitavansa sen eteen, että kilpalijat pärjäisivät kuumuudessa. Huoltopisteitä oli riittävästi ja juoksuosuudelle oli tuotu vesiletkuja, joiden alla saattoi hetken viilentää itseään.

Vaihtoalue Sibeliustalon takana.

Me tulimme Lahteen jo perjantaina ja kävin rekisteröitymässä samantien. Rekisteröintiajat piti ilmoittaa ennakkoon, jotta ruuhkilta vältyttäisiin ja kisakeskuksessa olikin väljää, kun saavuin paikalle. Pyörän olisi voinut jättää jo perjantaina vaihtopaikalle, mutta päätin tuoda oman pyörän ja vaihtokamat varikolle lauantaina. Silloin olisi hyvin aikaa vielä valmistautua startin ollessa vasta iltapäivällä.

Kävimme vielä illalla satamassa syömässä ja pyörimässä kisaexpossa. Tulin ostaneeksi uuden märkkärin, vaikka tarkoitus oli vain käydä ihmettelemässä niitä. Olin varautunut siihen, että tarvitsen Tallinnaan uuden märkkärin nykyisen alkaessa jo repeillä monesta kohtaa. Lahdessa oli tarkoitus vetää vielä vanhalla. Mutta… löysinkin heti ekasta teltasta niin hyvän tuntuisen märkkärin sopuhintaan (Sailfish One), että se hyppäsi mukaan ihan puoliväkisin.

Yövyimme ystäväni asunnolla, jossa sain valmistautua rauhassa. Kiinnitin numerot pyörään, varustepusseihin ja kypärään. Ihmettelin hetken puuttuvaa ajanottochip’iä, mutta tiedustelun jälkeen kuulin, että se annettaisiinkin vasta silloin kuin pyörät ja varustepussit jätetään vaihtoalueelle.

Laitoin juomapullot puolillaan yöksi pakkaseen, jotta ne pysyisivät edes hieman pidempään kylminä vaihtoalueella. Olin pusertanut geelit valmiiksi jo pieneen pulloon ja laitoin senkin aamulla vielä hetkeksi pakkaseen.

Pyörän katsastus.

Lauantaina tulimme kisapaikalle hengailemaan jo hyvissä ajoin. Vein pyörän ja vaihtopussit vaihtoalueelle. Jätin juomapullot pyyhkeen sisään pussiin, jotta ne eivät kuumenisi liikaa. Kisajännitys alkoi nostaa päätään ja melkein unohdin ottaa kypärän pois päästä ja jättää pussiin.

Pikkaisen vaan jännittää… Pyörä ja vaihtokamat on jätetty karsinaan. Nyt ei voi enää perääntyä.

Siirryimme odottelemaan kisan alkua varjoon siskoni ja muiden tuttujen seuraan. Söin vielä vähän evästä, vaikka ei ollut yhtään nälkä. Piipahdin seuran yhteiskuvassa vielä noin tunti ennen lähtöä. Meitä olikin iso porukka lähdössä matkaan.

Go team Willtri ❤

Olin ilmoittanut uintiajaksi 45 minuuttia, joten olin viimeisessä lähtöryhmässä. Muut menivät aiemmissa ryhmissä, onneksi yksi tuttu jäi kanssani viimeiseen ryhmään, niin oli henkistä tukea ja apua märkkärin pukemisessa. Siirryimme uinnin lämmittelyyn oman ryhmämme ensimmäisinä ja se olikin oikea ratkaisu, sillä ehdimme lämmitellä vain hetken, kun meidät komennettiin pois vedestä kärkiuimarien lähestyessä jo rantaa. Teimme lämmittelyuinnin ilman märkkäriä, ei tehnyt mieli pukea sitä päälle yhtään minuuttia liian aikaisin.

Lähtö ja uinti

Lähtöalueella ei ollut lainkaan ruuhkaa ja pääsinkin starttaamaan samantien saatuani märkkärin päälle. Oman jännityksen uintiin toi uuden märkkärin lisäksi se, että uin nenäklipsin kanssa. Se oli pakko ottaa käyttöön, koska vedessä on nyt ollut paljon siitepölyä ja se aiheuttaa minulle tosi pahoja oireita. Olin testannut klipsin kanssa uimista vain pari kertaa ennen lauantaita.

Uinti käynnistyi tosi hyvin. Maltoin lähteä rauhallisesti ja löysin heti hyvän rytmin. Yhtäkkiä havahduin siihen, että olin yksin vedessä. Hetken ihmettely ja tajusin ajautuneeni pois radalta! En tajua miten se oli mahdollista, olin tehnyt jyrkän käännöksen vasempaan. Jostain syystä tilanne alkoi naurattaa minua aivan hillittömästi. Eihän tällaista voi tapahtua kuin minulle.

Uin takaisin radalle ja uin hetken parin muun uimarin peesissä. Lopulta löysin oman rauhallisen linjan, jossa pääsin etenemään omaa tahtia. Tähystelin nyt useammin oikeaan suuntaan ja pysähdyinkin muutaman kerran varmistamaan suuntaa. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Viimeisen käännöksen jälkeen alkoi maali näkyä. En uskaltanut vilkaista kelloa kertaakaan koko matkan aikana, joten uintiaika oli täysi arvoitus.

Noustessani vedestä kuulin selostajan sanovan nimeni ja uintiajan 44 jotain… Mitä?! Se oli todella iloinen yllätys kaiken sekoilun jälkeen. Fiilis nousi samantien kattoon ja kun vielä kuulin kannustushuutoja katsomosta, hölkkäsin vaihtoon todella hyvissä tunnelmissa.

Uinti sujui yli odotusten.

Pyöräily

Vaihdossa kaikki sujui ongelmitta. En unohtanut mitään oleellista 😀 Hyppäsin pyörän selkään ja 90 kilometrin matka saattoi alkaa.

Kohti maanteitä.

Heti pyöräilyn alussa yritin juoda paljon ja tankata geeliä. Ekat viisi kilsaa menivät reiluun 11 minuuttiin. Tahtia pitäisi kiristää, mutta alussa oli melko paljon nousua. Toka vitonen meni hieman nopeammin.

Ensimmäinen huoltopiste oli 19 kilometrin kohdilla. Se tuli hieman yllättäen eteen, en ollut vielä ehtinyt edes koskea varapulloon. Otin urheilujuomaa ja kaadoin sen pyörän juomasäiliöön.

Geeliä, juomaa, kilometrit taittuivat. Keskityin pitämään kadenssin korkealla ja jalat rentoina. Ei saa runtata liian kovaa mäkiin, toistelin mantraa itselleni. Välillä oli huonoa asfalttia, välillä aivan uutta sileää pintaa. Vitoset menivät alle kymmeneen minuuttiin. Toivo kolmen tunnin alituksesta heräsi. Tsemppasin itseäni mielessäni. Hyvä Katri, pystyt siihen, anna mennä. Ohittelin porukkaa ja välillä joku kiisi minun ohitseni.

50 kilsaa täynnä. 70 kilsaa täynnä. Huoltopisteiltä uutta juomaa. Loputtoman pitkiltä tuntuvia ylämäkiä, jännitti kestääkö renkaat ehjänä tai tippuuko ketjut, keskari laskee. Vielä iso mäki Messilässä. Vitoseen meni yli 12 minuuttia. Voihan kakka, sinne meni 3 h aikaraja.

Vaihtoon tullessa olo oli hyvä, ei pahoinvointia tai mahakipua. 3 h 3 minuuttia ja sekunteja päälle. Se on kuitenkin uusi enkka, nyt ei masennuta, hoin itselleni. Vielä on mahdollisuus alle kuuden tunnin kokonaisaikaan.

Juoksukengät jalkaan ja matkaan!

Juoksu

Juoksu oli tuskaisen kuuma, mutta vältyin krampeilta.

Heti juoksuun lähtiessä iski kova jano ja kirosin itseäni, että en muistanut juoda vaihdossa mitään. Odotin ensimmäistä huoltopistettä kuin kuuta nousevaa. Eka kilsa 5:30. Ohoh, vauhti oli kovempi kuin mitä olin suunnitellut. Päätin antaa mennä niin kauan kuin kulkee.

Huoltopisteellä vettä, osan join, osan kaadoin päähän. Seuraavalta pöydältä urheilujuomaa ja suolaa. Vielä vikalta pöydältä vettä. Kävelin kaikki huoltopisteet läpi, jotta ehdin nauttia pöytien antimista. Mies ja muut tutut ja ystävät kannustavat matkalla. Tuntemattomat ihmiset kannustavat. Siitä saa voimaa.

Eka vitonen reilusti alle puoleen tuntiin. Geeli naamaan.

Ensimmäinen kierros alle tuntiin. Jalkaa vaan toisen eteen. Huoltopisteeltä toiselle. Geeliä 5 kilsan välein. 20 kilsaa täynnä, vielä on mahdollisuus 2 h aikaan. Maali näkyy! Loppukiri!

Se on siinä! 5:56:10. Itkettää ja naurattaa. En saa sanaa suusta. Mies on vastassa maalissa, pusu maistuu kuulemma suolaiselta.

Väsynyt mutta onnellinen.

Mitali kaulaan ja Finisher-paita matkaan. Hetki fiilistelyä. Ystävät, valmentaja ja seurakaverit onnittelevat. Tätä fiilistä ei voita mikään. Tämän takia on lähdetty ajamaan vesisateeseen ja juoksemaan pakkaseen. Tämän takia on tahkottu altaassa ja kyykätty salilla. Tämän takia. Vaikka tulos ei monelle muulle ole kummoinen, minulle se on iso harppaus oikeaan suuntaan. Se on melko lailla tasan puolen tunnin parannus edelliseen puolimatkaan Joroisilla.

Kiitos valmentaja Jukka!

Kisan jälkeen miehen kanssa terassille, yksi olut ja kisan läpikäynti. Yö on trooppinen ja tuntuu kuin olisimme jossain ulkomailla. Uskomattoman hieno fiilis.

Yöpalalla.

Hain pyörän ja muut kamat vaihtoalueelta ja suuntasimme majapaikkaan. Matkalla iski kova nälkä, joten piti kurvata kebabbilan kautta 🙂

Vaikka kello oli jo paljon, ei uni meinannut tulla, kroppa kävi vielä niin kierroksilla. Onneksi aamulla ei ollut kiire mihinkään ja saimme nukkua pitkään.

Kiitos Mies, kiitos valmentaja, kiitos kaikki kannustajat ❤

Nyt hetken hengähdys ja sitten katseet kohti Tallinnaa.

triathlonkisat

Kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki perusmatka 22.8.2020

Tämän kesän kisakausi alkoi varsin myöhään ja kesti varsin lyhyen aikaa, mutta olipa kiva, että sain edes tämän yhden kisan tälle kesälle. Tässä siis tuoreeltaan kisaraporttia Vierumäeltä.

Ilmoittauduin kisaan samantien, kun tuli tieto, että Lahden puolikas peruttiin tältä kesältä. Ajatuksena oli vaan saada kisakokemusta, sen enempää tavoitteita tai paineita en itselleni asettanut.

Kisaviikolla mieleen hiipi kuitenkin jostain ihan jäätävä jännitys. Kisaviikolla tein valmentajan ohjeen mukaan muutaman napakamman (mutta lyhyen) yhdistelmätreenin. Ne sujuivat hyvin ja juoksu varsinkin tuntui paremmalta kuin koskaan. Keskiviikkona kävin uimassa ja ilmeisesti kellon gps sekoili jotain, koska sen mukaan uinti oli toooodeeeella hidasta, yli 4 min/100 m. Mietin, että se ei voi pitää paikkaansa, koska ei uinti tuntunut mitenkään erilaiselta tai vaikealta. Silti jonnekin alitajuntaan jäi kummittelemaan ajatus, että uinnissa on jotain ”rikki” ja pelkäsin, että koko kisa lässähtää siihen. Lisäksi ainoat uimalasini alkoivat näyttää merkkejä hajoamisesta, joten jouduin myös ostamaan uudet ihan viime tingassa. En ehtinyt niitä kuitenkaan enää testaamaan, joten päätin riskillä lähteä vanhoilla laseilla matkaan. Onneksi ne kestivät kasassa 😀

Nukuin tosi huonosti koko viikon. Varmaan se johtui jännityksestä, en keksi muutakaan syytä asialle. Ei töissäkään ollut mitään normaalia suurempaa stressattavaa.

Perjantaina pakkasin tavarat valmiiksi ja yritin mennä ajoissa nukkumaan. En kuitenkaan saanut taaskaan unta ja kun kello soi lauantaina aamulla kuuden jälkeen, olin tosi väsynyt.

Mieheke läksi onneksi mukaan kuskiksi, ei tarvinnut väsyneenä ajella. Poimimme kyytiin myös kolme muuta kannustajaa, joten autossa oli tiivis tunnelma, mutta matka meni mukavasti rupatellessa.

Kisan alkua odoteltiin kilpasiskojen kanssa jännittyneissä tunnelmissa.

Sääennuste lupasi vettä ja sitä myös tuli enemmän ja vähemmän koko päivä. Olimme perillä puolen kymmenen maissa. Kävin ilmoittautumassa ja numeroin pyörän ja kypärän. Tatuointeja ei tässä kisassa tarvinnut laittaa. Koronan takia kisa oli porrastettu ikäsarjoittain ja varusteiden vienti vaihtoalueelle piti tehdä myös tiettyyn aikaan. Jokaiselle oli varattu laatikko vaihtoalueelle pyöräpaikan viereen, jonne vaihtopussukat vietiin. Tietysti kaikki kamat kastuivat läpimäräksi siellä, mutta eihän sille mitään voinut ja olosuhteet oli kaikille samat.

Odottelimme kisan alkua sisätiloissa ja noin puoli tuntia ennen uintilämmittelyn alkua kävin vaihtamassa kisapuvun päälle ja muutenkin valmistautumaan lähtöön. Puoliltapäivin tulikin aika siirtyä uimapaikalle.

Menin lämmittelyyn muiden mukana. Uinti tuntui lämmittelyssä hyvältä ja happi kulki hyvin. Se rauhoitti mieltä jonkin verran. Minun piti ottaa geeli ennen lähtöä, mutta en ollut muistanut ottaa sitä mukaan. Onneksi olin saanut hyvin syödyksi aamupäivän mittaan. Lähdöt oli porrastettu vartin välein ikäsarjoittain. Startti oli rolling start, eli meidän laskettiin 2 rinnakkain veteen muutaman sekunnin välein.

Kohta mennään, apua!

Uinti 1500 m

Nyt en jättäytynyt aivan taakse, vaan asettauduin keskivaiheille lähdössä. Läksin liikkeelle rauhallisesti ja pääsinkin heti hyvään rytmiin. Uimareita meni ohi jatkuvasti, mutta keskityin vaan omaan tekemiseen. Ihan väljää järvessä onneksi oli. Uinti oli kahdessa järvessä. Ensin uitiin noin 300 metriä pienemmässä järvessä, josta siirryttiin pienen kannaksen yli toiseen järveen, jossa olikin selväksi lämpimämpää vettä. Siellä kiersimme poijut ja palasimme taas saman kannaksen yli ensimmäiseen järveen.

Jossain kohtaa huomasin, että aloin hengästymään, joten rauhoitin tahtia. Suunnistuksen kanssa oli myös ongelmaa, uin varmaan taas paljon extraa, kuin eksyin niin kauas poijuista. Jäin taas melko häntäpäähän uinnissa ja pelkäsin, että uintiin kuluu luvattoman paljon aikaa. En kuitenkaan vilkuillut kelloa uidessa, vaan keskityin vaan rauhallisiin vetoihin.

Uimaosuuden lopussa ei vedessä ollut enää ruuhkaa.

Vaihto T1

Vielä juuri ennen rantautumista onnistuin uimaan monta metriä sivuun reitiltä, mutta yllätys olikin positiivinen, kun rannassa kello näytti aikaa kuluneen vain rapiat 37 minuuttia! Omaan tasoon nähden varsin kelvollinen aika. Kiipesin rauhallista tahtia vaihtoon, sillä sinne johti rannasta jyrkkä nousu. Riisuin mennessä märkkäriä niin paljon, kun sain. Pyörän luona mietin, että laitanko irtohihat vai en, päädyin tunkemaan ne sitten kisapuvun taskuun, josta ne saisi käyttöön tarvittaessa. Kengät menivät onneksi helposti jalkaan, vaikka ne olivat jo ehtineet kastua. Laitoin kellon ja pyörätietokoneen käyntiin ja läksin matkaan.

Pyöräily 40 km

Taitaa olla alamäki, kun noin naurattaa. Kuva: Finntriathlon

Pyöräosuudella satoi vettä ja jätinkin kypärän visiirin laittamatta silmille. Se oli ihan oikea ratkaisu, visiiri olisi vain hankaloittanut. Aluksi pyöräily läksi vauhdikkaasti käyntiin. Ensin olikin alamäkeä ja myötätuulta. Kääntöpaikan jälkeen homma töksähti todella mäkiseen reittiin. Jalat tuntuivat väsyneiltä ja en vaan saanut ylämäissä rytmiä pidettyä yllä. Vaihteetkin tuntuivat loppuvan kesken, kadenssi oli väkisin liian matala. Pyörätietokonekin oli jotenkin sekaisin, se ei näyttänyt ollenkaan matkaa eikä vauhtia. Vilkuilin välillä kelloa, että näin missä mennään. Yritin pitää hyvää fiilistä yllä ja päätin vaan nauttia matkasta. Kohta pääsisin juoksemaan ja alkaisi taas uusi kisa. Otin 3 geeliä pyöräilyn aikana, se oli ehkä liian vähän. Viimeiset kilsat olivat todella raskaita ja niihin kului luvattoman paljon minuutteja. Pyöräily hiukan alle 1 h 30 min.

Vaihto T2

Tulin vaihtoon ja meninkin hetkeksi hämilleen, kun en heti löytänyt omaa paikkaa vaihtoalueelta. Piti tarkastaa rannekkeesta oma kilpailunumero. Sitten tajusin, että joku muu oli jättänyt pyöränsä minun paikalleni, siksi hämäännyin. Nostin oman pyörän siihen viereen (muistin, että oikealla puolella oli ollut tyhjiä paikkoja, joten en vienyt kenenkään muun paikkaa). Märät pyöräilykengät ja kypärä pois ja märät lenkkarit jalkaan. Taas hämäännys, mihin pitää mennä? Pyörin pari sekuntia ympyrää, kunnes tajusin mistä juoksu lähtee. Onneksi sekoiluni ei montaa sekuntia kestänyt 🙂

Juoksu 10 km

Juoksussa läksin heti tavoittelemaan 5.30 kilometrivauhtia. Ensimmäinen kilometri pyöräilyn jälkeen tuntuu aina vähän kankealta, mutta onneksi vauhti löytyi heti kohdalleen. Otin lähdössä järjestäjän tarjoaman geelin. Juoksun piti olla tasainen, mutta oli reitillä kyllä pieniä nyppylöitä. Kävelin pari jyrkkää nousua, jottei syke karkaisi. Eka kilsa juuri tavoitevauhtia ja sen jälkeen juoksu kulki mukavasti. Vesisadekin loppui ja oli tosi kiva juosta. Kaikki kilsat menivät suht tasaisesti. Puolivälissä otin vielä yhden geelin ja vettä.

Juoksu tehtiin kahtena kierroksena. Ajattelin, että nostan vauhtia vielä lopussa. Mutta yhtäkkiä maali olikin jo vastassa! Myöhemmin huomasin, että oman kellon mukaan juoksu oli 300 metriä liian lyhyt, sen takia se viimeinen kilometri tuntui niin lyhyeltä 🙂 Juoksun aika 53 minuuttia, olen aikaan todella tyytyväinen!

Maalissa kokonaisajassa 3 h 07 minuttia ja 35 sekuntia.

Kerrankin muistin tuulettaa kunnolla maalissa 🙂 PS katsokaa noiden naisten pohkeita, respect 😀

Vesisateesta huolimatta kiva kisa. Kannustusjoukoille ja miehekkeelle iso kiitos mukanaolosta ja myötäelämisestä ❤ Kilpasiskoille ja seurakavereille onnittelut hienoista suorituksista.

Kokonaisuutena mahtava päivä. Kaikki järjestelyt sujuivat hienosti ja homma toimi kurjasta säästä huolimatta. Uinnista jäi tosi hyvä fiilis, pyöräily jätti pienen pettymyksen hampaankoloon, mutta juoksu sujui loistavasti. Nyt keskitytäänkin treeneissä juoksuun, koska Helsinki City Marathon häämöttää jo puolentoista kuukauden päässä.

triathlonkisat · varusteet

Triathlon, miten pääsen alkuun?

Triathlonharrastus kasvattaa suosiotaan vuosi vuodelta. Nimenomaan harrastus, kuten se minullekin on. Välttämättä ei siis tarvitse tähdätä Konalle tai miettiä, miten mahtuu samalle lähtöviivalle kaikkien niiden ”oikeiden urheilijoiden” kanssa. Hyvin mahtuu, ja lycra on joustava materiaali 😀

Kisojakin on monenlaisia. Löytyy Ironman-brändin alaisia, isoja tapahtumia ja sitten on pieniä ja sympaattisia kyläkisoja, kuten Taipalsaaren triathlon, jossa lajia pääsee kokeilemaan matalalla kynnyksellä. Vastaavia pieniä tapahtumia on kesällä ympäri maan, itselläni on toistaiseksi kokemusta vain tuosta Taipalsaaren kisasta. Sitä voin ainakin lämpimästi suositella, vaikkakin itsehän olin viime kesänä siellä vihoviimeinen maaliintulija, mutta jollekin sekin osa aina lankeaa.

Mitä varusteita triathloniin tarvitaan?

Triathlonissa kilpaillaan kolmessa lajissa: uinnissa, pyöräilyssä ja juoksussa. Matkat lähtevät muutaman sadan metrin uinnista, 10 kilsan pyöräilystä ja 5 kilometrin juoksusta aina täyden matkan 3,8 km uintiin, 180 km pyöräilyyn ja 42,2 km juoksuun. Puolimatka on puolet noista jne.

Triathlonissa voi varustella itsensä kipeäksi niin halutessaan. Triathlonpyörä saattaa maksaa kaikkine renkaineen, eli ”kiekkoineen” useita tuhansia. Mikäli pankkitilillä ei loju noin paljon ylimääräistä, niin alkuun pääsee jo näilläkin:

  • uima-asu
  • uimalasit (ja -lakki)
  • polkupyörä, mallilla ei ole väliä
  • pyöräilykypärä 
  • pyöräilyyn sopiva vaatetus ja ajolasit (suojaavat sekä hyönteisiltä että auringolta)
  • juoksukengät
  • juoksuun sopiva vaatetus

Eli varsin kevyillä investoinneilla pääsee harrastuksessa alkuun ja voi osallistua lyhyempiin kisoihin. Pyöräilykypärä on kisoissa pakollinen varuste ja pyörät ”katsastetaan” kisoissa, eli niistä pitää löytyä toimivat jarrut. Uimalakin saa käsittääkseni aina kisajärjestäjältä ja sitä on uintiosuudella käytettävä.

Nämä kaikki läksivät viime kesänä Joroisille mukaan.

Mikäli mielii kilpailemaan pidemmille matkoille, voi olla tarvetta muutamalle lisähankinnalle:

  • märkäpuku uintiin
  • maantieajoon sopiva kalusto, eli ohuemmilla renkailla varustettu pyörä, joka rullaa paremmin asfaltilla, kuin maastoajoon suunniteltu malli 
  • juomapulloteline(et) pyörään ja juomapullot sekä työkalusetti (renkaan puhkeamisen varalta)
  • lukkopolkimet pyörään 
  • pyöräilykengät
  • pehmustetut pyöräily-/triathlonhousut
Märkäpuku on hyödyllinen Suomen viileissä vesissä. Se myös kelluttaa ja lisää siten turvallisuutta.

Märkäpuku paitsi lämmittää viileässä vedessä, myös kelluttaa. Se lisää turvallisuutta ja auttaa aloittelijaa myös pitämään taloudellisemman uintiasennon. Märkäpukuja liikkuu aika hyvin käytettynäkin, joten se ei ole kovin suuri investointi.

Pyörän valinta ja hankinta onkin sitten oma juttunsa. Tarjontaa on tosi paljon. Kannattaa miettiä oma budjetti, mitä olisi valmis pyörästä maksamaan ja pyytää sitten apua joltain kokeneemmalta oikeanlaisen ja -kokoisen pyörän valinnassa. Triathlonissa näkee käytettävän sekä maantiepyöriä että triathlonpyöriä, joissa ajoasento on mahdollisimman virtaviivainen. 

Löysin oman triathlonpyöräni käytettynä. Kävi tuuri, että löytyi juuri sopivankokoinen menopeli.

Mikäli ajattelee osallistuvansa kisoihin lyhyille matkoille (sprintit), kannattaa hankkia maantiepyörä, sillä triathlonpyörien käyttö on usein kielletty lyhyissä kisoissa, joissa pyöräilyosuudella saa peesata, eli ajaa lähellä muita pyöräilijöitä. Triathlonpyörällä peesaus on kiellettyä, se on liian vaarallista. 

Maantiepyörän voi myös halutessaan varustella sellaiseksi, että sen ajoasento muistuttaa triathlonpyörän ajoasentoa. Se onnistuu asentamalla pyörään lisätangot.

Pyörään tarvitaan lisäksi teline juomapullolle, tai useampikin teline, jos tähtää pidemmille matkoille. Tähän asiaan on olemassa monenlaisia ratkaisuja: on runkoon kiinnitettävää telinettä, satulan taakse tulevaa ja lepuuttajien (eli niiden lisätankojen) väliin asennettavaa aeropulloa. 

Lukkopolkimet ovat myös suositeltava hankinta pyörään. Kun jalan saa kiinnitettyä polkimeen, saa hyödynnettyä myös takareiden ja pakaran voimaa polkiessa, eikä polkeminen mene ihan vaan ”reisille”. Lukkopolkimien kaveriksi tarvitaan tietysti myös pyöräilykengät. Ja jotta homma ei olisi liian helppoa, pitää tässäkin kohtaa tehdä valinta. Lukkosysteemejä ja pyöräilykenkiä on kahta erilaista, maantiepolkimet ja maastopyöräpolkimet. Nopeasti ajatellen ilmiselvä valinta olisi maantiepolkimet, mutta itse päädyin aluksi maastopyöräpolkimiin. Tämä siksi, että kyseinen poljin on yleisesti käytössä spinningpyörissä ja minulla oli pyöräilykengät valmiina juurikin maastopolkimiin.

Kengät pitää siis myös valita sen mukaan, kumpiin polkimiin päätyy, koska kiinnityssysteemi on niissä hieman erilainen. Niin ja pelkät kengäthän eivät riitä, vaan niihin tarvitaan klossit, eli kengänpohjaan ruuvattavat kiinnikkeet, joilla kenkä sitten polkimeen juntataan kiinni. Tässäkin kohtaa suosittelen kyselemään Googlelta ja kokeneemmilta apua välineistön valinnassa. 

Pehmustetut pyöräily- ja/tai triathlonhousut ovat myös välttämätön hankinta, jos haluaa pidempiä matkoja polkea. Tai tietysti voihan joku pärjätä ilmankin, oma takamukseni ei kestäisi monen tunnin pyöräilyä ilman extrapehmuketta takamuksen alla 😀

Triathloniin tarvittavat vaatteet

Miten triathlonkisoihin sitten pitää pukeutua? Ensimmäinen laji on uinti. Huolimatta siitä, käyttääkö märkäpukua vai ei, puetaan uintiosuudelle sellaiset vaatteet, joiden päälle laitetaan sitten vaihdossa pyöräilyyn sopiva vaatetus. Eli sellainen perusuikkari ei välttämättä ole paras varuste uintiin, koska se voi hangata ikävästi pyöräily- ja juoksuosuudella.

Tähän asiaan on olemassa triathlonpukuja, jotka ovat ihonmyötäisiä. Ne on tarkoitettu puettavaksi märkäpuvun alle.  Samalla puvulla voi pyöräillä ja juosta. Puvuissa on pehmustettu housuosa, mutta samalla puvulla voi myös hyvin juosta, sillä pehmuste on ohuempi, kuin pelkästään pyöräilyyn suunnitelluissa housuissa. Pukuja on haalarimallisena tai kaksiosaisina, eli housut ja toppi erikseen. 

Mikäli ei halua ostaa triathlonpukua, voi hyvin pukea uintiin esimerkiksi juoksuhousut ja -topin. Jos käyttää märkäpukua, pitää vaatteiden olla sen verran vartalonmyötäiset, että ne mahtuvat hyvin märkäpuvun alle. Vaihdossa topin päälle voi pukea paidan (ja tarvittaessa takin) ennen pyöräilyyn lähtöä.

Uinnin jälkeen siis vaihtopisteellä (eli T1:llä) kuoriudutaan ulos märkäpuvusta ja lisätään vaatetta ja varustetta päälle sen verran, että pyöräosuudella tarkenee. Kypärä pitää muistaa laittaa päähän ja kiinnittää ennen kuin saa lähteä polkemaan.

Pyöräilyosuuden jälkeen tullaan T2-vaihtoon. Siellä riisutaan ylimääräiset vaatteet ja kypärä, jätetään pyörä parkkiin ja vaihdetaan juoksukengät jalkaan. Sitten vaan hölkötellään maaliin tuulettamaan 🙂

Varsin kevyesti siis pääsee alkuun lajissa varusteiden suhteen. Siitä vaan harjoittelemaan ja rohkeasti kokeilemaan!