tilastot · Treeni

Valoa kohti

Tammikuu on kyllä mennyt niin hujauksessa, että ei mitään tolkkua. Tuntuu, että päivät vaan vilisevät pikakelauksella. Kuvittelin joulun alla, että tämä alkuvuosi menisi enimmäkseen lepäillessä, urheillessa ja opintojen parissa. Haalin itselleni 20 opintopisteen verran opintoja AMKoodari-hankkeesta, koska luulin, että nyt olisi aikaa opiskella.

Käynnistimme yhdessä miehekkeen kanssa yritystoiminnan alkuvuonna ja oletin, että alussa vaan ihmetellään ja tehdään korkeintaan omia nettisivuja. Noh, onneksi olin väärässä. Olemme saaneet jo ilahduttavan paljon töitä ja projekteja. Se on tietysti aivan mahtavaa, mutta välillä tuntuu, että tunnit loppuvat päivistä. Nyt voin itse päättää missä ja milloin teen töitä, joten treenit onnistuu sovitella kaiken lomaan melko kivuttomasti.

Talvi on antanut parastaan.

Tammikuussa on riittänyt lunta ja pakkasta ja latuja on ajeltu moneen paikkaan, joten ollaan päästy hiihtämään. Hiihto on kyllä mukavaa puuhaa, varsinkin nyt, kun pääsee metsään ja pelloille hiihtelemään ja nauttimaan maisemista.

Ilmeesi, kun suksi luistaa 🙂

Osallistuin viikonloppuna Discover Saimaan järjestämälle maastohiihdon tekniikkakurssille. Se osoittautui varsin viisaaksi teoksi, opin siinä puolessatoista tunnissa ainakin tiedostamaan kaikki omat virheet 😀 Mutta selvästi jotain oppia meni myös perille, koska kun kurssin jälkeen kävimme vähän hiihtelemässä, oli keskivauhti selvästi parempi kuin yleensä.

Tammikuussa on tullut myös vietettyä aikaa pyörän selässä. Tylsyyden poistamiseksi olen samalla katsellut opiskeluun liittyviä matskuja ja polkenut välillä salilla, jotta saa vähän vaihtelua tähän kotona olemiseen. Salille pääsee nyt näppärästi sellaiseen aikaan, että siellä ei ole ruuhkaa.

Uimahallikin on pysynyt auki, joten uimatreenit ovat onnistuneet suunnitelman mukaan. Edelleen uiminen on hidasta, mutta uskon ja toivon, että saan siihen riittävästi vauhtia ja varmuutta kesään mennessä.

Pyöräilyä paukkupakkasessa.

Hyötyliikuntaa tulee myös mukavasti, koska minulla ei enää ole autoa, vaan ajelen pääsääntöisesti polkupyörällä. Aina se ei ole kauhean miellyttävää, varsinkaan kun pakkasta on yli 25 astetta, tiellä on 5 senttiä loskaa tai kaikki tiet ovat peilijäässä… Yritän kuitenkin sinnitellä, kesää kohtihan tässä ollaan menossa ja pyöräilykelit paranevat kyllä, samoin kunto 😀

Tammikuun tilastot:

  • Hiihtoa 5 krt, yhteensä 75 km (+ hiihtokurssi)
  • Sisäpyöräilyä 12 krt
  • Uintia 6 krt
  • Juoksua 5 krt, yhteensä 26,5 km (hiihto on vienyt voiton juoksusta :D)
  • Sali 4 krt

Arkiliikuntaa en ole tilastoinut. Rengas ja akrotreenia tulee 1–2 tuntia viikkoon.

Rengastrapetsilla saa hyvin treenattua keskivartalon lihaksia ja tasapainoa.

Harjoitusohjelmaan kuuluu kuntosali kerran viikossa. Olen tunnollisesti käynyt salillakin, mutta se vaan ei ole yhtään minun juttuni. Paljon mieluummin kävisin renkaalla tai akrotunneilla. Ja olen käynytkin, pitkän tauon jälkeen tosin tulin akrotunnista viime perjantaina niin kipeäksi, että en sitten kyennyt salille. Mutta eikös se sitten ollut paljon tehokkaampaa treeniä 😉

Treeni · Yleinen

Melkoinen marraskuu

Erikoinen vuosi näyttää huipentuvan erityisen matalapaineiseen syksyyn. Korona kuritti keväällä, onneksi kesä toi hieman toivoa ja saimme viettää lomat ja palata hetkeksi lähes normaaliin. Syksy on ollut töissä alavireinen ja viime viikolla se ”huipentui” sitten niihin kahteen kirjaimeen, joita kukaan ei halua kuulla, saati kokea konkreettisesti omalle kohdalleen.

YT – niin siinä kuitenkin kävi. Vieläpä todella laajana ja rajuna. Asia on minulle todella raskas, ei vain siksi, että oma työ on vaakalaudalla, vaan harmittaa ihan vietävästi muiden puolesta. Lopputulos tulee olemaan joka tapauksessa osalle läheisistä työkavereista lohduton ja sitä on vaikea hyväksyä.

Kovat paineet ja stressi vaikuttavat vireeseen ja palautumiseen. Uni on ollut huonoa jo pidemmän aikaa ja viime aikojen tapahtumat eivät tietenkään ole parantaneet asiaa.

Onneksi marraskuu ei ole ollut pelkästään harmaa. Luonnosta saa voimaa ja auringosta virtaa.

Olen kaikesta huolimatta jatkanut treeniä. Se on parasta terapiaa. Jätin viime viikolla ainoastaan yhden uintitreenin väliin, koska olin niin puhki. Siitäkin koin tietysti huonoa omatuntoa… (Koska suorittajaluonteeni ei suostu hyväksymään moista alisuoriutumista). Onneksi järki sentään välillä voittaa, ymmärrän, että parin tunnin yöunien jälkeen ei kannata lähteä myöhään illalla enää tekemään kovin intensiivistä ja rankkaa harjoitusta.

Olen syksyn aikana yrittänyt löytää aikaa sellaisille asioille, joista nautin ja saan voimaa. Perustreenien lisäksi olen ulkoillut, viettänyt aikaa perheen ja ystävien kanssa, sekä käynyt rengastrapetsilla ja akrobatiassa. Jälkimmäisissä lajeissa ei vaan pysty ajattelemaan mitään muuta, kun käsillä olevaa suoritusta, jottei tapahdu vahinkoa. Siinä saa hetken hengähdystauon pään sisällä myllertävistä ajatuksista.

Maailma näyttää aina paremmalta pää alaspäin.
Sää on suosinut ja olemme viettäneet paljon aikaa lähiluonnossa. Olen tosi onnekas, että saan jakaa elämäni näitten tyyppien kanssa.
Tyhy-päivän ohjelmassa oli vaellusratsastusta. Edellisestä ratsastuskerrasta onkin jokunen vuosi(kymmen) ehtinyt vierähtää, mutta ihmeen kotoisalta siellä satulassa tuntui.

Tavoitteita ei jätetä

Olen jatkanut koko syksyn treenejä suunnitelman mukaan. Valmentaja tekee minulle perusrungon viikottain, maustan kokonaisuutta kehonhuollolla sekä niillä rengastreeneillä ajan ja voimavarojen puitteissa. Jos keho ja mieli kestävät treeniä, eikä Korona peru kisoja, niin ensi kesänä osallistun Ironmanille aivan suunnitelman mukaan.

Pari viikkoa sitten osallistuimme miehekkeen kanssa Discovery Saimaan maastopyöräretkelle. Kivassa porukassa ja uusiin polkuihin tutustuessa 50 km meni melkein huomaamatta.

Uskon, että vuosi 2021 tulee olemaan parempi, kun kuluva 2020. Tiedossa on jo monta kivaa ja uutta juttua. Olen mm. lupautunut vetämään pyöräretkiä ensi kesänä Saimaan kauniissa maisemissa (lue lisää retkistä täällä!).

Katsotaan mitä muuta elämä tuo tullessaan. Muutos on väistämätön, mutta olen päättänyt ottaa sen vastaan positiivisella mielellä, oli se sitten millainen tahansa. Kaikesta selviää, kunhan elämän peruspilarit ovat kunnossa. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee, kun leipää, lempee ja lämpöö 🙂

Matkailu · Treeni

Saimaan saaristoreitti pyöräillen

Kesä on ehtinyt huomaamatta jo pitkälle, koulujen alkuun on enää muutama viikko. Omat lomat on jo pidetty ja paluu arkeen aloitettu rytinällä.

Alkukesä on treenien osalta mennyt kivasti. Aloitin kesäkuun alusta jälleen yhteistyön valmentajan kanssa. Hän tekee ohjelman aina kolmeksi viikoksi kerrallaan. Tämä tyyli sopii minulle erinomaisesti, ei tarvitse itse pähkäillä mitään, tekee vaan treenit ja kommentoi fiilikset ja tsekkaa palautteet. Ihanan yksinkertaista 🙂

Kesälomallakin tein kaikki treenit ihan tunnollisesti, yhteen viikkoon tosin tuli vähän extrapyöräilyä, kun osallistuin Discover Saimaan järjestämälle Saimaan saaristopyöräilyretkelle. Tarkoitus oli ohjelman mukaan retkipyöräillä reitti Imatra–Ruokolahti–Kyläniemi–Taipalsaari–Lappeenranta–Imatra (yhteensä 160 km) kolmessa päivässä. Retkeä edeltävällä viikolla minulle selvisi (kiitos rakkaan siskoni, jolle mikään tavallinen ei riitä :D), että retkelle onkin tulossa erikseen ”kuuma(puuma)ryhmä”, joka polkisi siirtymät hieman kovempaa, kun retkeilyporukka.

Kuume ryhmä
”Kuuma ryhmä”, eli siskoni, oppaamme Anne ja minä lähdössä matkaan.

Alun perin olin ajatellut lähteä matkaan perusretkipyörällä, mutta yllämainitusta syystä päädyin maantiepyörään. Pääsääntöisesti matkatavarat kulkivat huoltoauton kyydissä majapaikkoihin, joten pyörälaukkuun piti pakata vain vähän extravaatteita, pyöränhuoltotarvikkeet ja evästä.

Lähtö oli Vuoksen kalastuspuistosta. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään, joilla jokaisella oli oma opas. Meidän ”kuuma ryhmä” koostui minusta, siskostani sekä oppaastamme Annesta. Vasta lähtöpaikalla sain kuulla, että meidän ryhmämme polkeekin pikku lisälenkin, eli Äitsaaren kierroksen. Se tiesi siis 50 kilometriä extraa heti ensimmäiseen päivään.

Hiukan alkoi siinä kohtaa hirvittää, varsinkin, kun olin melkoisesti itseäni kokeneempien ja parempikuntoisten seurassa. Matkaan päästyämme kaikki sujui hyvin. Paikallisena tunsin jo reitin ja osasin varautua mäkiseen maastoon. Anne antoi hyviä vinkkejä ryhmäajoon ja peesaukseen, joista minulla ei ole paljon kokemusta, kun pääsääntöisesti tulee poljettua yksikseen.

Ensimmäisenä päivänä pysähdyimme Ruokolahdella kesäkahvila Kaikussa ja muut ryhmät tutustuivat matkalla vielä Salpalinjaan. Me skippasimme sen, koska hiekkatie ja maantiepyörä eivät kuulostaneet hyvältä yhdistelmältä.

Utula Nature päärakennus
Utula Naturen päärakennus

Ensimmäinen yö vietettiin aivan ihastuttavassa Utula Naturessa. Illalla oli ohjelmassa saunomista, uimista sekä yhteinen illallinen. Päivän saldo oli noin 100 km, joka sujui yllättävän kevyesti, kiitos hyvän vetoavun ja peesipaikan.

Utula Nature rantaa
Utula Naturen joogaterassi.
Utula Naturen rantaa
Utula Naturen ihana hiekkaranta.
Utula Nature aamujooga
Joogahetki aamulla.
Huoltoauto
Huoltoauto kuskasi paitsi tavaroita, kerran myös pyörät kuskeineen päivineen yhden hiekkatiepätkän, jota ei maantiepyörällä tehnyt mieli ajaa 🙂

Seuraavana aamuna meillä ei ollut kiire lähteä matkaan, koska meille oli varattu paikat vasta klo 13 pyörälauttaan Kyläniemestä Taipalsaarelle. Näin ollen ehdimme käydä aamu-uinnilla ja nauttia aamiaisen kiireettömästi. Utula-Kyläniemi väli on melko lyhyt pätkä, eikä siinä mennyt kauan, vaikka välissä oli yksi lossimatkakin. Ehdimme vielä nauttia auringosta tunnin verran Kyläniemen kärjessä, jossa odottelimme Roope Saimaata.

Roope Saimaa
Roope-Saimaa kuljettaa pyöräilijöitä Kyläniemen ja Taipalsaaren välillä.

Roope Saimaa kuljettaa pyöräilijöitä Kyläniemen ja Taipalsaaren väliä. Lautalle kannattaa varata paikka ennakkoon, se on ollut kovin suosittu tänä kesänä.

Roope-Saimaa
Lauttamatka Saimaalla oli hieno elämys. Lautalta sai ostaa kahvia ja pientä evästä.

Taipalsaarelta jatkoimme matkaa kohti Lappeenrantaa Vehkataipaleen kautta. Muu ryhmä kurvasi Taipalsaaren kirkolle, mutta me valitsimme reitin Vehkataipaleen kautta kohti Lappeenrantaa välttääksemme hiekkatieosuuden. Matkalla pysähdyimme ihailemaan maisemia ”Sorjosen sillalle”. Tarkoitus oli jatkaa siitä matkaa Saimaan kanavalle ja kanavamuseolla, mutta rautatieremontti oli sotkenut osan reiteistä, eikä paikallisopaskaan (eli minä) osannut opastaa meitä oikeaan paikkaan, joten aikamme ympyrää ajeltuamme päätimme käydä kahvilla satamassa ja jatkaa siitä vielä Saimaanharjulle, koska LPR-Saimaanharju väli on vaan niin kaunis. 

Sorjosen silta
Reittimme kulki läpi kauniiden järvimaisemien

Onnistuimme hiukan eksymään vielä matkalla toiseen majapaikkaamme Salpalinjan hoviin. Tälläkin kertaa hämäännyimme tietöistä, jotka olivat katkaisseet yhden kadunpätkän. Kiertotie olikin sitten vähän pidempi, mutta lopulta pääsimme perille. Toisen päivän saldoksi tuli taas muutama kilsa päälle satku. Illallisen, saunan ja paljun jälkeen uni jälleen maistui.

Satamatie 6
Kahvitauko Satamatie 6 -kahvilassa Lappeenrannan satamassa.

Salpalinjan hovi
Salpalinhan hovi Lappeenrannan Rutolassa.

Salpalinjan hovi on vanha koulu, josta on remontoitu pieni hotelli. Paikka oli oikein kiva ja sillä on mielenkiintoinen historia. Aamulla muu ryhmä kävi vielä opastetulla kierroksella lähimaastossa, me päätimme lähteä ajoissa polkemaan, koska lisälenkkiä oli jälleen luvassa.

Valmiina lähtöön
Valmiina starttaamaan kolmanteen ajopäivään!

Kolmantena päivänä suuntasimme uudestaan Saimaan kanavalle, ylitimme kanavan Soskuan sulun kohdalta, josta jatkoimme kohti Konnunsuota. Konnunsuolla on sympaattinen Konnunsuon baari, jossa pysähdyimme päiväkahville. Sieltä matka jatkui Joutsenon kautta kohti Vuoksen kalastuspuistoa ja retken päätepysäkkiä. Kolmannen päivän saldoksi tuli n. 80 kilometriä.

Konnunsuon baari
Päiväkahvit Konnunsuon baarilla.
maantiepyörät maalaismaisemassa
Jossain Joutsenossa.

Retki oli kokonaisuutena todella upea. Meille sattui täydellinen pyöräilysää, saimme polkea poutasäässä koko matkan. Kaikki järjestelyt toimivat myös hienosti ja jokainen ryhmä sai edetä omaan tahtiin samalla nähtävyyksistä nauttien.

Vastaavia retkiä on tulossa vielä tällekin kesälle, kannattaa tsekata!

tilastot · Treeni

Sata lasissa kohti triathlonkesää 2021

Toukokuu on jo puolessa, luonto alkaa vihertää ja valoisat illat houkuttelevat ulos liikkumaan. Harmi, että kesäinen lämpö ei ole vielä ehtinyt näille leveyspiireille. Koleus ei ole kiva pyöräilyn kannalta, eikä tämä viileys ainakaan vauhdita uimavesien lämpenemistä. Osa seuran rohkelikoista on jo avannut avovesikauden, mutta itse en alle 10-asteiseen veteen halua vielä mennä räpiköimään.

Muuten kevät on mennyt mukavasti. Kisojen, leirien ja muiden tapahtumien peruuntumisista on päästy yli. Vierumäen kisasta ei ole vielä tullut tietoa, elättelen toiveita, että siellä pääsisi elokuun lopulla starttaamaan.

Viime viikot on treenien kanssa menty enemmän ja vähemmän fiilispohjalla. Olen saanut vihdoin maantiepyöräilykaudenkin startattua ja pari vähän pidempää polkaisua on jo alla. Vappuna kävin parin seurakaverin kanssa ajelemassa elämäni ensimmäisen satasen, eli 100 km. Pyöräily tuntuu tosi hyvältä. Toki vauhtia pitää saada lisää, mutta luotan, että maisema alkaa vilistä jossain kohtaa, kun saan tarpeeksi kilsoja alle.

Ilmeesi, kun olet juuri ajanut elämäsi ensimmäisen satasen 🙂

Tilastot tammi–huhtikuu

Uintikilsoja alkoi heti alkuvuodesta kertyä mukavasti. Huhtikuussa niitä ei sattuneesta syystä tullut, mutta saldo huhtikuun lopussa kuitenkin 54 km. Juoksua on tullut yhteensä 223 km. Se tekee vain reilu 50 km/kk. Pyörää on tullut poljettua sisällä 17 tuntia ja ulkona ajallisesti hieman enemmän (20 tuntia /272 km) Pyöräilystä suurin osa on kulunut maastossa polkuja kolutessa, joten kilometrisaldo on jäänyt hieman vaatimattomaksi. Maastossa keskivauhti jää helposti alle 15 km/h. Mutta pyöräilyä yhtä kaikki. Pisin lenkki huhtikuun loppuun mennessä on ollut 50 km.

En ole muistanut/jaksanut pitää kirjaa kaikesta oheisharjoittelusta. Jouduin ”vetämään hatusta” lukuja ajankäyttötaulukkoon niiden osalta. Koronajumppaa on kuitenkin tullut tehtyä, vessapaperirullahaasteista korttipakkajumppaan ja sellaista. Muutaman kerran innostuin joogaamaankin, kun alkoi tuntua, että kroppa tarvitsee vähän lempeämpää harjoittelua. Laitoin melko varovaiset arviot taulukkoon, vain muutamia tunteja/kk, koska en tosiaan kirjannut harjoituksia ylös.

Treenit vuoden alusta huhtikuun loppuun.

Harjoittelutunteja on kertynyt huhtikuun loppuun mennessä noin 120 tuntia, eli keskimäärin 30 h/kk. Helmikuussa on näköjään tullut treenattua eniten, vaikka se on kuukausista lyhin. Yllättäen huhtikuu jäi treenimäärältään vaatimattomimmaksi. Tosin se saattaa selittyä sillä, että en tosiaan muistanut kirjata kaikkia suorituksia.

Tavoitteiden kirkastelua

Tulevan kesän kisakalenteri tyhjeni, mutta toisaalta se mahdollistaa harjoittelun rytmittämisen uudelleen kesää 2021 ajatellen. Kesällä 2021 kisataan ainakin Lahdessa se tältä kesältä siirtynyt puolimatka ja jos… kaikki menisi nappiin, niin mahdollisesti myös täysmatka Tallinnassa.

Tuon täysmatkan osalta teen lopullisen päätöksen vasta syksyllä. Virittelen parhaillaan valmennusyhteistyötä Willtrin Jukka Kupiaisen kanssa. Koronakevään vuoksi emme ole vielä ehtineet tehdä tarkempia suunnitelmia tai treeniohjelmaa, mutta ajatuksesta täysmatkalle osallistumisesta on alustavasti keskusteltu ja Jukka lupasi lähteä auttamaan minua tässä tavoitteessa.

Tuleva kesä näyttää onko minusta vielä täysmatkalle vai jätetäänkö asia hautumaan tuleville vuosille. Jokainen osa-alue vaatisi melkoisen tasoharppauksen, joten voi olla, että tämä reilu vuosi ei ihan riitä.

Juoksukuntoa ajattelin lähteä testaamaan lokakuun alkuun siirretylle Helsinki City Maratonille. Se olisi sopiva välietappi tsekata, missä mennään juoksun kanssa. Jos siellä saisi vihdoin 4 tunnin haamurajan rikottua, voisi talvella sitten keskittyä hiomaan uintitekniikkaa ja hankkia pyöräilyvoimaa jalkoihin.

Peikkometsässä maastopyörällä
Maastopyöräilystä on tullut lempparilaji, metsässä ei tuuli haittaa ja meillä on tosi hienot maastopyöräilyreitit ihan lähellä. Poluilla viihtyy myös muu perhe, joten se on samalla kivaa yhdessä tekemistä.

Treeni · Yleinen

Kaikki on peruttu, miten tästä eteenpäin?

Kaikki on tänä keväänä käsikirjoitettu uudelleen. Jos kaikki olisi normaalisti, olisimme nyt miehekkeen kanssa minilomalla Pietarissa ja parin viikon päästä olisin Mallorcalla triathlonleirillä. Nyt olen kotona ja mietin, että miten kauan tätä vielä jatkuu ja mitä kaikkea vielä perutaan ja miten tämä kaikki vaikuttaa lopulta kaikkeen.

Viime viikolla tuli tieto, että kesän päätavoitteeni, eli Lahden IM 70.3 -kisa perutaan/siirretään. Ilmoittauduin samantien Vierumäen kisaan, jotta olisi edes joku motivaattori harjoitteluun. Sitähän ei tietenkään kukaan tiedä, päästäänkö sielläkään starttaamaan.

Näkymä Hukkavuorelta Ruokolahdelta 12.4.2020

Mieliala on ollut yhtä vaihteleva, kun sää tänä keväänä. Välillä aurinko lämmittää mieltä ja välillä harmaus kietoo syleilyynsä. Liikunta, erityisesti luonnossa liikkuminen on kuitenkin auttanut pitämään mielialaa korkeammalla. Täällä meilläpäin mahtuukin hyvin vielä ulkoilemaan, ei tarvita liikenteenohjausta suosituimmillekaan kohteille, kuten Uudellamaalla kuulemma on lähipäivinä tarvittu.

Pari viikkoa sitten jaksoin vielä polkea olkkarin nurkassa.

Aluksi – siis silloin, kun tämä painajainen oli vasta alkanut – treenasin vielä säntillisesti ohjelman mukaan (paitsi uinti tietysti loppui). Mutta nyt, kun tieto Lahden perumisesta tuli, tippuivat hanskat melko lailla samantien. En lopettanut siis treenaamasta, mutta aloin tehdä enemmän sitä mitä milloinkin huvittaa.

Väsymätön lenkkikaveri pitää huolen, että tulee ulkoiltua.

Näköjään juoksu on minulle se luontaisin valinta. Juoksulenkille on helppo lähteä. Olen viime aikoina hölkkäillyt paljon koiran kanssa. Se onnistuu, jos ei tarvitse pitää mitään tiettyä keskivauhtia tai tehdä kovin pitkää lenkkiä, mennään siis täysin koiran ehdoilla 🙂

Saimaan rannalla pari viikkoa sitten.

Maastopyörää on tullut myös ulkoilutettua. Maasturilla pääsee hyvin karkuun tuulta ja kauniit rantamaisemat ovat helposti saavutettavissa.

Pitkän perjantaina pitkät vedot.

Perjantaina kävimme pienellä porukalla tekemässä 800 metrin vetoja urheilukentällä. Se oli kivaa vaihtelua perustekemiseen. Yllättävän hyvin kulki, vaikka nämä olivat ensimmäiset nopeat vedot talven jälkeen.

Jossain juoksulenkin varrella.

Pari kertaa ollaan käyty pidemmät lenkit myös juoksemassa porukassa. Onneksi ei ole ihan kaikista sosiaalisista kontakteista tarvinnut luopua, ulkoilla saa (vielä ainakin) kaverin kanssa.

Pyöräilyn ja juoksun lisäksi olen yrittänyt vähän jumppailla kotona. Normaalisti käyn kerran viikossa rengastrapetsitunnilla, jossa tulee samalla venyteltyä. Nyt kun ei pääse sinne, pitää yrittää itsekseen pitää edes vähän huolta lihaskunnosta ja liikkuvuudesta.

Hukkavuorella ei onneksi näkynyt oikeita susi-hukkasia.

Ollaan nyt parina viikonloppuna käyty tutkimassa lähiseudun ulkoilureittejä ja luontokohteita. Metsässä huolet ja murheet unohtuu parhaiten. Meillä on tässä lähellä monta kivaa retkeilykohdetta, ainakin nyt on ollut aikaa niitä kierrellä.

En tiedä, miten jatkan harjoittelua nyt tässä keväällä. Onneksi seura on aktiivinen ja järkkäilee virtuaalitapaamisia, jossa voidaan tsempata toinen toisiamme ja jakaa treenivinkkejä. Pitää vaan nyt päivittää ohjelma tähtäämään siihen Vierumäen kisaan. Se on vasta elokuun lopulla, joten ainakin on aikaa saada itsensä kuntoon.

Tärkeintä on tietysti se, että itse ja kaikki läheiset pysyvät terveenä.

Fuck Korona.