tilastot · Treeni

Valoa kohti

Tammikuu on kyllä mennyt niin hujauksessa, että ei mitään tolkkua. Tuntuu, että päivät vaan vilisevät pikakelauksella. Kuvittelin joulun alla, että tämä alkuvuosi menisi enimmäkseen lepäillessä, urheillessa ja opintojen parissa. Haalin itselleni 20 opintopisteen verran opintoja AMKoodari-hankkeesta, koska luulin, että nyt olisi aikaa opiskella.

Käynnistimme yhdessä miehekkeen kanssa yritystoiminnan alkuvuonna ja oletin, että alussa vaan ihmetellään ja tehdään korkeintaan omia nettisivuja. Noh, onneksi olin väärässä. Olemme saaneet jo ilahduttavan paljon töitä ja projekteja. Se on tietysti aivan mahtavaa, mutta välillä tuntuu, että tunnit loppuvat päivistä. Nyt voin itse päättää missä ja milloin teen töitä, joten treenit onnistuu sovitella kaiken lomaan melko kivuttomasti.

Talvi on antanut parastaan.

Tammikuussa on riittänyt lunta ja pakkasta ja latuja on ajeltu moneen paikkaan, joten ollaan päästy hiihtämään. Hiihto on kyllä mukavaa puuhaa, varsinkin nyt, kun pääsee metsään ja pelloille hiihtelemään ja nauttimaan maisemista.

Ilmeesi, kun suksi luistaa 🙂

Osallistuin viikonloppuna Discover Saimaan järjestämälle maastohiihdon tekniikkakurssille. Se osoittautui varsin viisaaksi teoksi, opin siinä puolessatoista tunnissa ainakin tiedostamaan kaikki omat virheet 😀 Mutta selvästi jotain oppia meni myös perille, koska kun kurssin jälkeen kävimme vähän hiihtelemässä, oli keskivauhti selvästi parempi kuin yleensä.

Tammikuussa on tullut myös vietettyä aikaa pyörän selässä. Tylsyyden poistamiseksi olen samalla katsellut opiskeluun liittyviä matskuja ja polkenut välillä salilla, jotta saa vähän vaihtelua tähän kotona olemiseen. Salille pääsee nyt näppärästi sellaiseen aikaan, että siellä ei ole ruuhkaa.

Uimahallikin on pysynyt auki, joten uimatreenit ovat onnistuneet suunnitelman mukaan. Edelleen uiminen on hidasta, mutta uskon ja toivon, että saan siihen riittävästi vauhtia ja varmuutta kesään mennessä.

Pyöräilyä paukkupakkasessa.

Hyötyliikuntaa tulee myös mukavasti, koska minulla ei enää ole autoa, vaan ajelen pääsääntöisesti polkupyörällä. Aina se ei ole kauhean miellyttävää, varsinkaan kun pakkasta on yli 25 astetta, tiellä on 5 senttiä loskaa tai kaikki tiet ovat peilijäässä… Yritän kuitenkin sinnitellä, kesää kohtihan tässä ollaan menossa ja pyöräilykelit paranevat kyllä, samoin kunto 😀

Tammikuun tilastot:

  • Hiihtoa 5 krt, yhteensä 75 km (+ hiihtokurssi)
  • Sisäpyöräilyä 12 krt
  • Uintia 6 krt
  • Juoksua 5 krt, yhteensä 26,5 km (hiihto on vienyt voiton juoksusta :D)
  • Sali 4 krt

Arkiliikuntaa en ole tilastoinut. Rengas ja akrotreenia tulee 1–2 tuntia viikkoon.

Rengastrapetsilla saa hyvin treenattua keskivartalon lihaksia ja tasapainoa.

Harjoitusohjelmaan kuuluu kuntosali kerran viikossa. Olen tunnollisesti käynyt salillakin, mutta se vaan ei ole yhtään minun juttuni. Paljon mieluummin kävisin renkaalla tai akrotunneilla. Ja olen käynytkin, pitkän tauon jälkeen tosin tulin akrotunnista viime perjantaina niin kipeäksi, että en sitten kyennyt salille. Mutta eikös se sitten ollut paljon tehokkaampaa treeniä 😉

Matkailu · tilastot · Yleinen

Lapin taikaa ja vuoden 2020 tilastot

Terveisiä pohjoisen lumisista maisemista! Päätimme melko lyhyellä varoitusajalla tulla tänne Leville joulun ja uudenvuoden ajaksi. Onneksemme löysimme vielä sopivan (eli kohtuuhintaisen, riittävän rauhallisen ja koiraystävällisen) majoituksen läheltä Levin keskustaa.

Muutama päivä sitten kävimme huiputtamassa Särkitunturin.

Täälläkään ei ole lunta vielä aivan metritolkulla, mutta riittävästi, jotta pääsee hiihtämään ja näkymä on ihanan talvinen. Hiihtämisen lisäksi olemme käyneet uimassa, maastopyöräilemässä ja yhtenä päivänä vaelsimme Särkitunturin huipulle ja takaisin.

Aivan pelkkää lomailua tämä reissu ei ole ollut. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, jouduin miettimään elämän rahoituskuviot uusiksi, kun yhtäkkiä ei olekaan sitä paikkaa, johon mennä aamuisin ”torjumaan puutetta”. En ole vielä koskaan ollut vastaavassa tilanteessa, joten asian omaksuminen otti hieman aikaa.

Samalla tilanne oli kuitenkin mahdollisuus vihdoinkin toteuttaa pinnan alla kuplinut haave työllistää itse itsensä. Siis ryhtyä yrittäjäksi. Itseasiassa koko juttu tuntuu nyt suorastaan kohtalon johdatukselta.

Sähkömaastureilla pääsee kevyesti liikkumaan lumisillakin poluilla. Taustalla Ounasjoki.

Pian olemme miehekkeen kanssa paitsi pariskunta, myös liikekumppaneita. Siitä lisää myöhemmin, kunhan kaikki paperiasiat on saatu kuntoon. Mutta siis uutta, jännittävää ja kivaa on odotettavissa vuodelle 2021!

Vuosi 2020 lukuina

En ole jaksanut enää pitää tarkkaa kirjaa kaikista urheilusuorituksista Excelissä, joten ihan kaikkia suorituksia ei ole tilastoissa, mutta nämä tiedot on kaivettu Garmin Connectista:

Uinti:

Uintimetrejä on kertynyt todellisuudessa hieman enemmän, koska en osaa lisätä harjoituksiin tekniikkadrillejä, kuten potkuja.

  • Tammikuu: 13350 m
  • Helmikuu: 17650 m
  • Maaliskuu: 13025 m
  • Huhtikuu: 4500 m (Onneksi kylpylä oli avoinna myös keväällä, kun uimahallit suljettiin…)
  • Toukokuu: 2300 m
  • Kesäkuu: 3692 m
  • Heinäkuu: 3351 m
  • Elokuu: 5547 m
  • Syyskuu: 3900 m
  • Lokakuu: 5675 m
  • Marraskuu: 12925 m
  • Joulukuu: 11925 m

Yhteensä: 97840 m (Nyt vähän harmittaa, että jäi niin vähän tasaluvusta, mutta siinäpä tavoitetta ensi vuodelle)

Pyöräily (ulkona):

  • Tammikuu: 18,4 km
  • Helmikuu: —
  • Maaliskuu: 60,9 km
  • Huhtikuu: 194,3 km
  • Toukokuu: 511,8 km
  • Kesäkuu: 291,9 km
  • Heinäkuu: 466,0 km
  • Elokuu: 206,7 km
  • Syyskuu: 64,00 km
  • Lokakuu: 67,00 km
  • Marraskuu: —
  • Joulukuu: 67,8 km

Yhteensä: 1948,9 km (Tämä luku jäi myös lähelle tasalukua :D) Talvikuukausina tuli tietenkin poljettua lisäksi trainerilla ja salilla Wattbikellä, mutta ne suoritukset ovat mitattavissa vain aikana

Juoksu:

  • Tammikuu: 30,0 km
  • Helmikuu: 53,0 km
  • Maaliskuu: 77,1 km
  • Huhtikuu: 84,8 km
  • Toukokuu: 77,3 km
  • Kesäkuu: 111,0 km
  • Heinäkuu: 61,7 km
  • Elokuu: 100,2 km
  • Syyskuu: 93,5 km
  • Lokakuu: 98,3 km
  • Marraskuu: 94,5 km
  • Joulukuu: 41,0 km

Yhteensä: 922,4 km (tästä puuttuu muutamat juoksumatolla tehdyt suoritukset)

Muut lajit:

Hiihtoa kertyi vain tammikuussa 10 km, nämä viime päivien reilu 40 km + ne mitä huomenna ehtii vielä. Toivottavasti tänä talvena riittäisi lunta, jotta saisi kerättyä hiihtokilsoja kotimaisemissakin. Kerran kävimme retkiluistelemassakin, siitä tuli matkaa 16 km 🙂

Renkaalla on tullut killuttua noin kerran viikossa, eli 50 h. Salia, akroa ja satunnaista joogaa on varmaan yhteensä suunnilleen saman verran, eli n. 50 h.

Rauha Särkitunturin laella.

Kävelyä on tietenkin kertynyt paljon. Osittain koiran ansiosta ja osittain kaikkien niiden upeiden luontopolkujen ja -kohteiden vuoksi, joita olemme ehtineet käydä ihmettelemässä.

Tehominuutteja on Garminin mukaan kertynyt:

  • Tammi-kesäkuu: keskimäärin 100.2 minuuttia viikossa kohtalaisella teholla ja 214.8 minuuttia viikossa suurella teholla
  • Heinä-joulukuu: keskimäärin 69.8 minuuttia viikossa kohtalaisella teholla ja 239.5 minuuttia suurella teholla
Elämä tarjoilee välillä myös yllätyksiä ja eksyttää turvalliselta polulta 😉

Tästä on hyvä lähteä kohti vuotta 2021. Toivon, että pysyn terveenä ja vältyn suuremmilta takaiskuilta harjoittelun suhteen, jotta pääsisi ensi kesänä nauttimaan työn tuloksista 🙂

Särkitunturin laavulla tauolla.

Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta ja parasta uutta vuotta 2021!

Yleinen

Vuosi 2020 – yhden tähden vuosi, ei voi suositella

Onneksi 2020 alkaa olla lopuillaan. Vuosi on kyllä ollut monella tapaa haastava, eikä pettymyksiltä ole voinut välttyä. Tietysti monesta asiasta pitää olla kiitollinenkin, kaikki elämän perusasiat ovat tosi hyvin. Työpaikka nyt sitten meni YT-prosessissa, mutta sekään ei ole maailmanloppu, vaan mahdollistaa sysäyksen kohti unelmia, joita ei vaan mukavuudenhaluisena ole tohtinut aiemmin toteuttaa.

Välillä olo on kyllä kuin heikoilla jäillä kävelisi, mutta onneksi avantouintiakin on tullut vähän treenattua, joten ei kai sekään ole katastrofi, vaikka välillä vähän joutuisikin veden varaan 😀

Joulukuun alussa Mellonlahti Imatralla oli saanut ohuen, kirkkaan jääpeitteen, jonka läpi saattoi ihailla lammen pohjaa.

Odotan jo kovasti ensi vuotta, se tuo tullessaan paljon uutta ammatillisesti, opiskelua sekä tietysti olisi kiva, että kaikki kisasuunnitelmatkin menisivät maaliin. Ainakin minulla on nyt parempi mahdollisuus vaikuttaa omiin aikatauluihin ja rytmittää elämää joustavammin. Pitkä työmatkakin jäi pois, joten ainakin teoriassa minulla pitäisi olla enemmän aikaa treenata ilman, että se olisi niin paljon pois muusta elämästä.

Ensi kesän ohjelmassa on siis Lahden IM 70.3 sekä Tallinnan IM täysmatka.

Sehän sujuu kuin tanssi

Hollow-pito, rintakehä auki, potkun rytmi kuin valssia, yks kaks kol, yks kaks kol… Pikkuhiljaa se siitä alkaa sujua, 25 metriä kerrassaan, vapaauinti nimittäin. On se vaan hämmästyttävän haastavaa.

Harjoittelu on tosiaan viime viikkoina painottunut uintitekniikkaan. Uintia on nyt ohjelmassa kolmesti viikossa. Onneksi täällä Etelä-Karjalassa uimahallit ovat olleet avoinna. Ohjatut treenit loppuivat tältä vuodelta, mutta ehdimme käydä valmentajan kanssa tekniikkaa läpi ennen uusia rajoituksia.

Matkaa en ole uinut nyt lainkaan, pisimmät yhtäjaksoiset uintipätkät tulevat lämmittelystä ja loppuverkasta. Muuten mennään erilaisilla potku- ja tekniikkadrilleillä sekä 25 tai 50 metrin pätkissä. Pidempää matkauintia on oletettavasti luvassa sitten keväällä.

Tässä yksi esimerkkiharjoitus:

  • Alkuverryttely 300 m
  • Potkut laudalla 4 x 50 m
  • Yhden käden uinti 4 x 50 m (vuorokäsin 25 m)
  • Sculling 25 m, paluu vapaauintia 25 m x 4
  • Käsivedon ajoitusta 4 x 50 m (optimirytmin hakemista)
  • Loppuun teknisesti hyvää uintia 25 m pätkissä, rentoa ja hyvin liukuvaa uintia

Tekniikan hiominen vaatii pitkää pinnaa, mutta pikkuhiljaa se alkaa tuottaa tulosta ja uintivauhti kasvaa.

Hyötyliikuntaa ja hauskanpitoa

Työpaikan mukana meni autokin, joten yleinen aktiivisuus on lisääntynyt myös arjessa. Kun ei ole autoa, täytyy ajella pyörällä treeneihin ja hoitamaan asioita.

Yritän pärjätä jatkossa ilman omaa autoa, katsotaan miten se onnistuu. Vielä jaksaa hymyilyttää, saa nähdä miltä meno maistuu räntäsateessa tai paukkupakkasella…

On meillä onneksi yksi auto taloudessa, joten aivan kokonaan ei olla apostolinkyydin varassa 🙂 Mutta yritän hyödyntää hyötyliikuntaa arjessa niin paljon kuin se on mahdollista, siinä saa kerättyä hyvää peruskuntopohjaa kesää varten.

Sää on suosinut hyötyliikkujaa ainakin täällä meilläpäin viime aikoina. Olemme viettäneet paljon aikaa ulkona luonnossa. Viime viikolla paistoi aurinko melkein joka päivä ja kävimmekin ihastelemassa kaunista talven valoa lähiluonnossa.

Rauha-koira nauttii ulkoilusta vähintään yhtä paljon kuin omistajansa.

Olemme harjoitelleet koiran kanssa myös juoksemista juoksuvyön kanssa. Sekin alkaa pikkuhiljaa sujua ilman äkkipysähdyksiä tai suunnanvaihtoja.

Koira määrää vauhdin ja välillä myös suunnan 😀

Pisin lenkki taitaa olla jo reilu 12 kilsaa tällä yhdistelmällä. Rauhan tahtiin mentiin ja välillä pysähdyttiin hetkeksi huilaamaan. Koira näyttää nauttivan, joten mikäs sen kivempaa kuin yhdessä harrastaminen.

Tämä viikko porskutetaan vielä ihan täysillä treenit. Ensi viikolla taisi vielä olla ah niin ihana ftp-testi ja sitten voi hetkeksi rauhoittua joulun viettoon. Yritän saada aikaiseksi jonkinlaisen yhteenvedon vuoden 2020 treeneistä joulun jälkeen, katsotaan onnistuuko tämä kunnianhimoinen tavoite.

Oikein rauhallista joulun aikaa sinulle!

Treeni · Yleinen

Melkoinen marraskuu

Erikoinen vuosi näyttää huipentuvan erityisen matalapaineiseen syksyyn. Korona kuritti keväällä, onneksi kesä toi hieman toivoa ja saimme viettää lomat ja palata hetkeksi lähes normaaliin. Syksy on ollut töissä alavireinen ja viime viikolla se ”huipentui” sitten niihin kahteen kirjaimeen, joita kukaan ei halua kuulla, saati kokea konkreettisesti omalle kohdalleen.

YT – niin siinä kuitenkin kävi. Vieläpä todella laajana ja rajuna. Asia on minulle todella raskas, ei vain siksi, että oma työ on vaakalaudalla, vaan harmittaa ihan vietävästi muiden puolesta. Lopputulos tulee olemaan joka tapauksessa osalle läheisistä työkavereista lohduton ja sitä on vaikea hyväksyä.

Kovat paineet ja stressi vaikuttavat vireeseen ja palautumiseen. Uni on ollut huonoa jo pidemmän aikaa ja viime aikojen tapahtumat eivät tietenkään ole parantaneet asiaa.

Onneksi marraskuu ei ole ollut pelkästään harmaa. Luonnosta saa voimaa ja auringosta virtaa.

Olen kaikesta huolimatta jatkanut treeniä. Se on parasta terapiaa. Jätin viime viikolla ainoastaan yhden uintitreenin väliin, koska olin niin puhki. Siitäkin koin tietysti huonoa omatuntoa… (Koska suorittajaluonteeni ei suostu hyväksymään moista alisuoriutumista). Onneksi järki sentään välillä voittaa, ymmärrän, että parin tunnin yöunien jälkeen ei kannata lähteä myöhään illalla enää tekemään kovin intensiivistä ja rankkaa harjoitusta.

Olen syksyn aikana yrittänyt löytää aikaa sellaisille asioille, joista nautin ja saan voimaa. Perustreenien lisäksi olen ulkoillut, viettänyt aikaa perheen ja ystävien kanssa, sekä käynyt rengastrapetsilla ja akrobatiassa. Jälkimmäisissä lajeissa ei vaan pysty ajattelemaan mitään muuta, kun käsillä olevaa suoritusta, jottei tapahdu vahinkoa. Siinä saa hetken hengähdystauon pään sisällä myllertävistä ajatuksista.

Maailma näyttää aina paremmalta pää alaspäin.
Sää on suosinut ja olemme viettäneet paljon aikaa lähiluonnossa. Olen tosi onnekas, että saan jakaa elämäni näitten tyyppien kanssa.
Tyhy-päivän ohjelmassa oli vaellusratsastusta. Edellisestä ratsastuskerrasta onkin jokunen vuosi(kymmen) ehtinyt vierähtää, mutta ihmeen kotoisalta siellä satulassa tuntui.

Tavoitteita ei jätetä

Olen jatkanut koko syksyn treenejä suunnitelman mukaan. Valmentaja tekee minulle perusrungon viikottain, maustan kokonaisuutta kehonhuollolla sekä niillä rengastreeneillä ajan ja voimavarojen puitteissa. Jos keho ja mieli kestävät treeniä, eikä Korona peru kisoja, niin ensi kesänä osallistun Ironmanille aivan suunnitelman mukaan.

Pari viikkoa sitten osallistuimme miehekkeen kanssa Discovery Saimaan maastopyöräretkelle. Kivassa porukassa ja uusiin polkuihin tutustuessa 50 km meni melkein huomaamatta.

Uskon, että vuosi 2021 tulee olemaan parempi, kun kuluva 2020. Tiedossa on jo monta kivaa ja uutta juttua. Olen mm. lupautunut vetämään pyöräretkiä ensi kesänä Saimaan kauniissa maisemissa (lue lisää retkistä täällä!).

Katsotaan mitä muuta elämä tuo tullessaan. Muutos on väistämätön, mutta olen päättänyt ottaa sen vastaan positiivisella mielellä, oli se sitten millainen tahansa. Kaikesta selviää, kunhan elämän peruspilarit ovat kunnossa. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee, kun leipää, lempee ja lämpöö 🙂

Yleinen

Kisaraportti Helsinki City Marathon 3.10.2020

Ilmoittauduin HMC:lle keväällä sen jälkeen, kun tuli tieto, että Lahden triathlonkisa siirtyy ensi vuoteen. Samalla kisasta tuli vuoden päätavoite.

Ajattelin, että olisin Vierumäen kisan jälkeen ehtinyt vielä hyvin hioa maratonkunnon kohdilleen ennen HCM:ia. Jotenkin se aika vaan loppui jälleen kerran kesken ja tajusin viikkoa ennen maratonia, että olen koko vuonna juossut vain kaksi pidempää, noin 20 km lenkkiä, toisen keväällä ja toisen viikko sitten. 🙄

Olin kuitenkin ihan luottavainen siihen, että kunto kyllä kestää maratonin juoksemisen. Kesällä tuli vietettyä aikaa pyörän päällä pitkillä lenkeillä, eli vaikka juoksua oli alla vähemmän, oli kuntopohjaa tehty muiden lajien parissa. Tavoite oli alittaa 4 tunnin aikaraja maratonilla. Melko kunnianhimoinen tavoite näillä juoksumäärillä, mutta sitä läksin hakemaan 😅

Lähtöä odotellessa.

Lähtö oli vasta iltapäivällä, joten läksimme miehekkeen kanssa matkalle kohti Helsinkiä vasta aamusta. Sovin jo aiemmin paikalle saapuneiden juoksukamujen kanssa, että he hakevat juoksunumeroni, niin ei tarvinnut senkään puoleen kiirehtiä.

Iltapäivälähtö ei kyllä ole lemppareitani. Olen sellainen vatsallajännittäjä, eli vessassa piti juosta koko aamupäivä ja päivän syömiset oli hankala ajoittaa ennen starttia. En saanut oikein tarpeeksi tankattua energiaa siinä päivän mittaan tai ainakin tuntui siltä, että kaikki vaan tuli suoraan läpi. 🙈 Otin matkalle 6 geeliä mukaan, ensimmäisen otin jo ennen starttia.

Lähtökarsinassa ei ollut ruuhkaa.

Sää oli tosi hyvä, pukeutuminen aiheutti vähän päänvaivaa. Oli luvattu poutaa, mutta kovaa tuulta. Siksi päätin laittaa vielä liivin pitkähihaisen paidan päälle. Se on kevyt ja helppo riisua vauhdissa, jos tulee liian kuuma. Lähdöt oli porrastettu ruuhkan välttämiseksi useampaan lähtöryhmään. Olin itse viimeisessä lähtöryhmässä, ei ollut tosiaan ruuhkaa lähtökarsinassa. Matkaan päästiin noin 14.40. Ensimmäinen kilometri olikin kyllä sitten yhtä pujottelua ja ohittelua, kun yritin löytää tilaa päästä omaan rytmiin. Ensimmäinen kilsa meni reiluun 6 minuuttiin. Sen jälkeen ruuhka onneksi helpotti ja pääsin juoksemaan omaa tavoitevauhtia.

Ensimmäiset kilsat sujuivat kuin itsestään ja jouduin vähän himmailemaankin vauhtia. Ensimmäinen kymppi meni 56:30. Sää oli lämmin ja mietin, että tuliko sittenkin laitettua liikaa päälle. Onneksi juomapisteitä oli usein. Päätin ottaa geelin aina n. 7 kilsan välein. Otin vettä joka juomapisteellä.

Puolivälin jälkeen kulki vielä hyvin.

Toinenkin kymppi meni ihan hurmoksessa, jopa nopeammin, kuin ensimmäinen. Puolivälissä aika oli reilusti alle 2 tunnin. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja ilmeisesti näyttikin siltä, koska joku katsojakin huuteli, että hyvin rullaa juoksu Katrilla (hauskaa muuten, kun ihmiset katsovat nimen lapusta ja kannustavat juoksijoita nimeltä 😀).

Kolmenkympin kohdalla aikaa oli kulunut alle 2:50 ja edelleen olin alle 4 tunnin ajassa. Lauttasaaressa näin siskon ja muita tuttuja, fiilis oli katossa. Siihen saakka päästiin ilman minkäänlaisia ongelmia.

Lauttasaaressa oli muutama ylämäki, jossa huomasin, että vauhti hyytyy. Sain pidettyä vauhdin nippa nappa alle kuuden minuutin/km. Aloin jo laskeskella, että paljon on aikaa päästä maaliin tavoitteessa, eli paljonko on varaa tiputtaa vauhtia. Nyt jouduin jo kävelemään jyrkemmät nousut. Otin geelin yhdessä mäessä, jossa niitä oli tarjolla. Tuli huono olo, pelkäsin, että tulee oksu 🤢. Pohkeet menivät jumiin ja joka askel sattui. Vauhti tippui tippumistaan, vaikka kuinka yritin käskyttää jalkoja liikkeeseen.

30-42 km ei nouse jalka enää…

34 km kohdalla mieheke oli kannustamassa. Tiesin jo siinä kohtaa, että alle neljän tunnin en pääse maaliin ja sanoinkin, että en pysty enää juoksemaan. Oli tosi vaikeat hetket, varmaan se kuuluisa seinä nousi siinä kohtaa vastaan. Taistelin pahaa oloa vastaan ja yritin pitää edes jonkunlaista juoksua yllä. En uskaltanut enää ottaa geeliä, se olisi varmaan tullut samantien ylös. Nappasin urkkajuomaa ja vettä juomapisteiltä, joita onneksi oli lopussa tiheästi. Tuuliliivillekin tuli käyttöä lopussa, kun vauhti hyytyi, niin ei ollut enää lämmin. Katselin kelloa ja laskeskelin vaan, että monta minuuttia menee pitkäksi siitä 4 tunnin tavoitteesta. Viimeiset kilometrit tuntuivat valovuosien pituiselta.

Mitali kaulassa, nyt jo hymyilyttää.

Stadionille saavuttaessa näin tätini ja hänen miehensä kannustamassa, samoin miehekkeen. Stadionin portista sisään valaistulle stadikalle, viimeiset pari sataa metriä maaliin. Vielä maalisuoralla katsoin kelloa, menee alle 4:10 😅 En jaksanut tehdä minkäänlaista loppukiriä, porukkaa juoksi ohi hurmoksessa. Maalissa ei tuntunut juuri miltään. Sammutin kellon ja otin mitalin (niitä ei tällä kertaa pujotettu kaulaan). Keräsin tarjolla olleet eväät kassiin ja kävelin pois paikalta. Vähän aikaa piti keräillä voimia portin ulkopuolella, ennen kuin edes sain ajatukset kasaan. Mieheke soitti jo, että missä olen, kun hän ei löytänyt minua stadikalta.

Sieltä se mies minut sitten löysi, ihmettelemästä, että mihis tässä nyt pitäisi mennä 😅 Otin vähän sipsejä ja energiaa, saatiin tuuletuskuvat otettua ja sitten alkoi jo ajatuskin vähän kulkea.

Näin jälkeenpäin ajatellen juoksu meni tosi hyvin. Luulen, että energiat vaan loppui siinä lopussa ja jalkaongelmat johtuivat siitä, että juoksukilsoja oli alla liian vähän. Juoksu meni just niin hyvin, kun se näillä harjoitusmäärillä pystyi menemään. Kuitenkin oma PB, parannusta edelliseen enkkaan lähes 10 minuuttia.

Nyt vedetään hetki happea ja sitten aletaan taas tositoimiin 🥳