Yleinen

Vuosi 2020 – yhden tähden vuosi, ei voi suositella

Onneksi 2020 alkaa olla lopuillaan. Vuosi on kyllä ollut monella tapaa haastava, eikä pettymyksiltä ole voinut välttyä. Tietysti monesta asiasta pitää olla kiitollinenkin, kaikki elämän perusasiat ovat tosi hyvin. Työpaikka nyt sitten meni YT-prosessissa, mutta sekään ei ole maailmanloppu, vaan mahdollistaa sysäyksen kohti unelmia, joita ei vaan mukavuudenhaluisena ole tohtinut aiemmin toteuttaa.

Välillä olo on kyllä kuin heikoilla jäillä kävelisi, mutta onneksi avantouintiakin on tullut vähän treenattua, joten ei kai sekään ole katastrofi, vaikka välillä vähän joutuisikin veden varaan 😀

Joulukuun alussa Mellonlahti Imatralla oli saanut ohuen, kirkkaan jääpeitteen, jonka läpi saattoi ihailla lammen pohjaa.

Odotan jo kovasti ensi vuotta, se tuo tullessaan paljon uutta ammatillisesti, opiskelua sekä tietysti olisi kiva, että kaikki kisasuunnitelmatkin menisivät maaliin. Ainakin minulla on nyt parempi mahdollisuus vaikuttaa omiin aikatauluihin ja rytmittää elämää joustavammin. Pitkä työmatkakin jäi pois, joten ainakin teoriassa minulla pitäisi olla enemmän aikaa treenata ilman, että se olisi niin paljon pois muusta elämästä.

Ensi kesän ohjelmassa on siis Lahden IM 70.3 sekä Tallinnan IM täysmatka.

Sehän sujuu kuin tanssi

Hollow-pito, rintakehä auki, potkun rytmi kuin valssia, yks kaks kol, yks kaks kol… Pikkuhiljaa se siitä alkaa sujua, 25 metriä kerrassaan, vapaauinti nimittäin. On se vaan hämmästyttävän haastavaa.

Harjoittelu on tosiaan viime viikkoina painottunut uintitekniikkaan. Uintia on nyt ohjelmassa kolmesti viikossa. Onneksi täällä Etelä-Karjalassa uimahallit ovat olleet avoinna. Ohjatut treenit loppuivat tältä vuodelta, mutta ehdimme käydä valmentajan kanssa tekniikkaa läpi ennen uusia rajoituksia.

Matkaa en ole uinut nyt lainkaan, pisimmät yhtäjaksoiset uintipätkät tulevat lämmittelystä ja loppuverkasta. Muuten mennään erilaisilla potku- ja tekniikkadrilleillä sekä 25 tai 50 metrin pätkissä. Pidempää matkauintia on oletettavasti luvassa sitten keväällä.

Tässä yksi esimerkkiharjoitus:

  • Alkuverryttely 300 m
  • Potkut laudalla 4 x 50 m
  • Yhden käden uinti 4 x 50 m (vuorokäsin 25 m)
  • Sculling 25 m, paluu vapaauintia 25 m x 4
  • Käsivedon ajoitusta 4 x 50 m (optimirytmin hakemista)
  • Loppuun teknisesti hyvää uintia 25 m pätkissä, rentoa ja hyvin liukuvaa uintia

Tekniikan hiominen vaatii pitkää pinnaa, mutta pikkuhiljaa se alkaa tuottaa tulosta ja uintivauhti kasvaa.

Hyötyliikuntaa ja hauskanpitoa

Työpaikan mukana meni autokin, joten yleinen aktiivisuus on lisääntynyt myös arjessa. Kun ei ole autoa, täytyy ajella pyörällä treeneihin ja hoitamaan asioita.

Yritän pärjätä jatkossa ilman omaa autoa, katsotaan miten se onnistuu. Vielä jaksaa hymyilyttää, saa nähdä miltä meno maistuu räntäsateessa tai paukkupakkasella…

On meillä onneksi yksi auto taloudessa, joten aivan kokonaan ei olla apostolinkyydin varassa 🙂 Mutta yritän hyödyntää hyötyliikuntaa arjessa niin paljon kuin se on mahdollista, siinä saa kerättyä hyvää peruskuntopohjaa kesää varten.

Sää on suosinut hyötyliikkujaa ainakin täällä meilläpäin viime aikoina. Olemme viettäneet paljon aikaa ulkona luonnossa. Viime viikolla paistoi aurinko melkein joka päivä ja kävimmekin ihastelemassa kaunista talven valoa lähiluonnossa.

Rauha-koira nauttii ulkoilusta vähintään yhtä paljon kuin omistajansa.

Olemme harjoitelleet koiran kanssa myös juoksemista juoksuvyön kanssa. Sekin alkaa pikkuhiljaa sujua ilman äkkipysähdyksiä tai suunnanvaihtoja.

Koira määrää vauhdin ja välillä myös suunnan 😀

Pisin lenkki taitaa olla jo reilu 12 kilsaa tällä yhdistelmällä. Rauhan tahtiin mentiin ja välillä pysähdyttiin hetkeksi huilaamaan. Koira näyttää nauttivan, joten mikäs sen kivempaa kuin yhdessä harrastaminen.

Tämä viikko porskutetaan vielä ihan täysillä treenit. Ensi viikolla taisi vielä olla ah niin ihana ftp-testi ja sitten voi hetkeksi rauhoittua joulun viettoon. Yritän saada aikaiseksi jonkinlaisen yhteenvedon vuoden 2020 treeneistä joulun jälkeen, katsotaan onnistuuko tämä kunnianhimoinen tavoite.

Oikein rauhallista joulun aikaa sinulle!

Treeni · Yleinen

Melkoinen marraskuu

Erikoinen vuosi näyttää huipentuvan erityisen matalapaineiseen syksyyn. Korona kuritti keväällä, onneksi kesä toi hieman toivoa ja saimme viettää lomat ja palata hetkeksi lähes normaaliin. Syksy on ollut töissä alavireinen ja viime viikolla se ”huipentui” sitten niihin kahteen kirjaimeen, joita kukaan ei halua kuulla, saati kokea konkreettisesti omalle kohdalleen.

YT – niin siinä kuitenkin kävi. Vieläpä todella laajana ja rajuna. Asia on minulle todella raskas, ei vain siksi, että oma työ on vaakalaudalla, vaan harmittaa ihan vietävästi muiden puolesta. Lopputulos tulee olemaan joka tapauksessa osalle läheisistä työkavereista lohduton ja sitä on vaikea hyväksyä.

Kovat paineet ja stressi vaikuttavat vireeseen ja palautumiseen. Uni on ollut huonoa jo pidemmän aikaa ja viime aikojen tapahtumat eivät tietenkään ole parantaneet asiaa.

Onneksi marraskuu ei ole ollut pelkästään harmaa. Luonnosta saa voimaa ja auringosta virtaa.

Olen kaikesta huolimatta jatkanut treeniä. Se on parasta terapiaa. Jätin viime viikolla ainoastaan yhden uintitreenin väliin, koska olin niin puhki. Siitäkin koin tietysti huonoa omatuntoa… (Koska suorittajaluonteeni ei suostu hyväksymään moista alisuoriutumista). Onneksi järki sentään välillä voittaa, ymmärrän, että parin tunnin yöunien jälkeen ei kannata lähteä myöhään illalla enää tekemään kovin intensiivistä ja rankkaa harjoitusta.

Olen syksyn aikana yrittänyt löytää aikaa sellaisille asioille, joista nautin ja saan voimaa. Perustreenien lisäksi olen ulkoillut, viettänyt aikaa perheen ja ystävien kanssa, sekä käynyt rengastrapetsilla ja akrobatiassa. Jälkimmäisissä lajeissa ei vaan pysty ajattelemaan mitään muuta, kun käsillä olevaa suoritusta, jottei tapahdu vahinkoa. Siinä saa hetken hengähdystauon pään sisällä myllertävistä ajatuksista.

Maailma näyttää aina paremmalta pää alaspäin.
Sää on suosinut ja olemme viettäneet paljon aikaa lähiluonnossa. Olen tosi onnekas, että saan jakaa elämäni näitten tyyppien kanssa.
Tyhy-päivän ohjelmassa oli vaellusratsastusta. Edellisestä ratsastuskerrasta onkin jokunen vuosi(kymmen) ehtinyt vierähtää, mutta ihmeen kotoisalta siellä satulassa tuntui.

Tavoitteita ei jätetä

Olen jatkanut koko syksyn treenejä suunnitelman mukaan. Valmentaja tekee minulle perusrungon viikottain, maustan kokonaisuutta kehonhuollolla sekä niillä rengastreeneillä ajan ja voimavarojen puitteissa. Jos keho ja mieli kestävät treeniä, eikä Korona peru kisoja, niin ensi kesänä osallistun Ironmanille aivan suunnitelman mukaan.

Pari viikkoa sitten osallistuimme miehekkeen kanssa Discovery Saimaan maastopyöräretkelle. Kivassa porukassa ja uusiin polkuihin tutustuessa 50 km meni melkein huomaamatta.

Uskon, että vuosi 2021 tulee olemaan parempi, kun kuluva 2020. Tiedossa on jo monta kivaa ja uutta juttua. Olen mm. lupautunut vetämään pyöräretkiä ensi kesänä Saimaan kauniissa maisemissa (lue lisää retkistä täällä!).

Katsotaan mitä muuta elämä tuo tullessaan. Muutos on väistämätön, mutta olen päättänyt ottaa sen vastaan positiivisella mielellä, oli se sitten millainen tahansa. Kaikesta selviää, kunhan elämän peruspilarit ovat kunnossa. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee, kun leipää, lempee ja lämpöö 🙂

Yleinen

Kisaraportti Helsinki City Marathon 3.10.2020

Ilmoittauduin HMC:lle keväällä sen jälkeen, kun tuli tieto, että Lahden triathlonkisa siirtyy ensi vuoteen. Samalla kisasta tuli vuoden päätavoite.

Ajattelin, että olisin Vierumäen kisan jälkeen ehtinyt vielä hyvin hioa maratonkunnon kohdilleen ennen HCM:ia. Jotenkin se aika vaan loppui jälleen kerran kesken ja tajusin viikkoa ennen maratonia, että olen koko vuonna juossut vain kaksi pidempää, noin 20 km lenkkiä, toisen keväällä ja toisen viikko sitten. 🙄

Olin kuitenkin ihan luottavainen siihen, että kunto kyllä kestää maratonin juoksemisen. Kesällä tuli vietettyä aikaa pyörän päällä pitkillä lenkeillä, eli vaikka juoksua oli alla vähemmän, oli kuntopohjaa tehty muiden lajien parissa. Tavoite oli alittaa 4 tunnin aikaraja maratonilla. Melko kunnianhimoinen tavoite näillä juoksumäärillä, mutta sitä läksin hakemaan 😅

Lähtöä odotellessa.

Lähtö oli vasta iltapäivällä, joten läksimme miehekkeen kanssa matkalle kohti Helsinkiä vasta aamusta. Sovin jo aiemmin paikalle saapuneiden juoksukamujen kanssa, että he hakevat juoksunumeroni, niin ei tarvinnut senkään puoleen kiirehtiä.

Iltapäivälähtö ei kyllä ole lemppareitani. Olen sellainen vatsallajännittäjä, eli vessassa piti juosta koko aamupäivä ja päivän syömiset oli hankala ajoittaa ennen starttia. En saanut oikein tarpeeksi tankattua energiaa siinä päivän mittaan tai ainakin tuntui siltä, että kaikki vaan tuli suoraan läpi. 🙈 Otin matkalle 6 geeliä mukaan, ensimmäisen otin jo ennen starttia.

Lähtökarsinassa ei ollut ruuhkaa.

Sää oli tosi hyvä, pukeutuminen aiheutti vähän päänvaivaa. Oli luvattu poutaa, mutta kovaa tuulta. Siksi päätin laittaa vielä liivin pitkähihaisen paidan päälle. Se on kevyt ja helppo riisua vauhdissa, jos tulee liian kuuma. Lähdöt oli porrastettu ruuhkan välttämiseksi useampaan lähtöryhmään. Olin itse viimeisessä lähtöryhmässä, ei ollut tosiaan ruuhkaa lähtökarsinassa. Matkaan päästiin noin 14.40. Ensimmäinen kilometri olikin kyllä sitten yhtä pujottelua ja ohittelua, kun yritin löytää tilaa päästä omaan rytmiin. Ensimmäinen kilsa meni reiluun 6 minuuttiin. Sen jälkeen ruuhka onneksi helpotti ja pääsin juoksemaan omaa tavoitevauhtia.

Ensimmäiset kilsat sujuivat kuin itsestään ja jouduin vähän himmailemaankin vauhtia. Ensimmäinen kymppi meni 56:30. Sää oli lämmin ja mietin, että tuliko sittenkin laitettua liikaa päälle. Onneksi juomapisteitä oli usein. Päätin ottaa geelin aina n. 7 kilsan välein. Otin vettä joka juomapisteellä.

Puolivälin jälkeen kulki vielä hyvin.

Toinenkin kymppi meni ihan hurmoksessa, jopa nopeammin, kuin ensimmäinen. Puolivälissä aika oli reilusti alle 2 tunnin. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja ilmeisesti näyttikin siltä, koska joku katsojakin huuteli, että hyvin rullaa juoksu Katrilla (hauskaa muuten, kun ihmiset katsovat nimen lapusta ja kannustavat juoksijoita nimeltä 😀).

Kolmenkympin kohdalla aikaa oli kulunut alle 2:50 ja edelleen olin alle 4 tunnin ajassa. Lauttasaaressa näin siskon ja muita tuttuja, fiilis oli katossa. Siihen saakka päästiin ilman minkäänlaisia ongelmia.

Lauttasaaressa oli muutama ylämäki, jossa huomasin, että vauhti hyytyy. Sain pidettyä vauhdin nippa nappa alle kuuden minuutin/km. Aloin jo laskeskella, että paljon on aikaa päästä maaliin tavoitteessa, eli paljonko on varaa tiputtaa vauhtia. Nyt jouduin jo kävelemään jyrkemmät nousut. Otin geelin yhdessä mäessä, jossa niitä oli tarjolla. Tuli huono olo, pelkäsin, että tulee oksu 🤢. Pohkeet menivät jumiin ja joka askel sattui. Vauhti tippui tippumistaan, vaikka kuinka yritin käskyttää jalkoja liikkeeseen.

30-42 km ei nouse jalka enää…

34 km kohdalla mieheke oli kannustamassa. Tiesin jo siinä kohtaa, että alle neljän tunnin en pääse maaliin ja sanoinkin, että en pysty enää juoksemaan. Oli tosi vaikeat hetket, varmaan se kuuluisa seinä nousi siinä kohtaa vastaan. Taistelin pahaa oloa vastaan ja yritin pitää edes jonkunlaista juoksua yllä. En uskaltanut enää ottaa geeliä, se olisi varmaan tullut samantien ylös. Nappasin urkkajuomaa ja vettä juomapisteiltä, joita onneksi oli lopussa tiheästi. Tuuliliivillekin tuli käyttöä lopussa, kun vauhti hyytyi, niin ei ollut enää lämmin. Katselin kelloa ja laskeskelin vaan, että monta minuuttia menee pitkäksi siitä 4 tunnin tavoitteesta. Viimeiset kilometrit tuntuivat valovuosien pituiselta.

Mitali kaulassa, nyt jo hymyilyttää.

Stadionille saavuttaessa näin tätini ja hänen miehensä kannustamassa, samoin miehekkeen. Stadionin portista sisään valaistulle stadikalle, viimeiset pari sataa metriä maaliin. Vielä maalisuoralla katsoin kelloa, menee alle 4:10 😅 En jaksanut tehdä minkäänlaista loppukiriä, porukkaa juoksi ohi hurmoksessa. Maalissa ei tuntunut juuri miltään. Sammutin kellon ja otin mitalin (niitä ei tällä kertaa pujotettu kaulaan). Keräsin tarjolla olleet eväät kassiin ja kävelin pois paikalta. Vähän aikaa piti keräillä voimia portin ulkopuolella, ennen kuin edes sain ajatukset kasaan. Mieheke soitti jo, että missä olen, kun hän ei löytänyt minua stadikalta.

Sieltä se mies minut sitten löysi, ihmettelemästä, että mihis tässä nyt pitäisi mennä 😅 Otin vähän sipsejä ja energiaa, saatiin tuuletuskuvat otettua ja sitten alkoi jo ajatuskin vähän kulkea.

Näin jälkeenpäin ajatellen juoksu meni tosi hyvin. Luulen, että energiat vaan loppui siinä lopussa ja jalkaongelmat johtuivat siitä, että juoksukilsoja oli alla liian vähän. Juoksu meni just niin hyvin, kun se näillä harjoitusmäärillä pystyi menemään. Kuitenkin oma PB, parannusta edelliseen enkkaan lähes 10 minuuttia.

Nyt vedetään hetki happea ja sitten aletaan taas tositoimiin 🥳

triathlonkisat

Kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki perusmatka 22.8.2020

Tämän kesän kisakausi alkoi varsin myöhään ja kesti varsin lyhyen aikaa, mutta olipa kiva, että sain edes tämän yhden kisan tälle kesälle. Tässä siis tuoreeltaan kisaraporttia Vierumäeltä.

Ilmoittauduin kisaan samantien, kun tuli tieto, että Lahden puolikas peruttiin tältä kesältä. Ajatuksena oli vaan saada kisakokemusta, sen enempää tavoitteita tai paineita en itselleni asettanut.

Kisaviikolla mieleen hiipi kuitenkin jostain ihan jäätävä jännitys. Kisaviikolla tein valmentajan ohjeen mukaan muutaman napakamman (mutta lyhyen) yhdistelmätreenin. Ne sujuivat hyvin ja juoksu varsinkin tuntui paremmalta kuin koskaan. Keskiviikkona kävin uimassa ja ilmeisesti kellon gps sekoili jotain, koska sen mukaan uinti oli toooodeeeella hidasta, yli 4 min/100 m. Mietin, että se ei voi pitää paikkaansa, koska ei uinti tuntunut mitenkään erilaiselta tai vaikealta. Silti jonnekin alitajuntaan jäi kummittelemaan ajatus, että uinnissa on jotain ”rikki” ja pelkäsin, että koko kisa lässähtää siihen. Lisäksi ainoat uimalasini alkoivat näyttää merkkejä hajoamisesta, joten jouduin myös ostamaan uudet ihan viime tingassa. En ehtinyt niitä kuitenkaan enää testaamaan, joten päätin riskillä lähteä vanhoilla laseilla matkaan. Onneksi ne kestivät kasassa 😀

Nukuin tosi huonosti koko viikon. Varmaan se johtui jännityksestä, en keksi muutakaan syytä asialle. Ei töissäkään ollut mitään normaalia suurempaa stressattavaa.

Perjantaina pakkasin tavarat valmiiksi ja yritin mennä ajoissa nukkumaan. En kuitenkaan saanut taaskaan unta ja kun kello soi lauantaina aamulla kuuden jälkeen, olin tosi väsynyt.

Mieheke läksi onneksi mukaan kuskiksi, ei tarvinnut väsyneenä ajella. Poimimme kyytiin myös kolme muuta kannustajaa, joten autossa oli tiivis tunnelma, mutta matka meni mukavasti rupatellessa.

Kisan alkua odoteltiin kilpasiskojen kanssa jännittyneissä tunnelmissa.

Sääennuste lupasi vettä ja sitä myös tuli enemmän ja vähemmän koko päivä. Olimme perillä puolen kymmenen maissa. Kävin ilmoittautumassa ja numeroin pyörän ja kypärän. Tatuointeja ei tässä kisassa tarvinnut laittaa. Koronan takia kisa oli porrastettu ikäsarjoittain ja varusteiden vienti vaihtoalueelle piti tehdä myös tiettyyn aikaan. Jokaiselle oli varattu laatikko vaihtoalueelle pyöräpaikan viereen, jonne vaihtopussukat vietiin. Tietysti kaikki kamat kastuivat läpimäräksi siellä, mutta eihän sille mitään voinut ja olosuhteet oli kaikille samat.

Odottelimme kisan alkua sisätiloissa ja noin puoli tuntia ennen uintilämmittelyn alkua kävin vaihtamassa kisapuvun päälle ja muutenkin valmistautumaan lähtöön. Puoliltapäivin tulikin aika siirtyä uimapaikalle.

Menin lämmittelyyn muiden mukana. Uinti tuntui lämmittelyssä hyvältä ja happi kulki hyvin. Se rauhoitti mieltä jonkin verran. Minun piti ottaa geeli ennen lähtöä, mutta en ollut muistanut ottaa sitä mukaan. Onneksi olin saanut hyvin syödyksi aamupäivän mittaan. Lähdöt oli porrastettu vartin välein ikäsarjoittain. Startti oli rolling start, eli meidän laskettiin 2 rinnakkain veteen muutaman sekunnin välein.

Kohta mennään, apua!

Uinti 1500 m

Nyt en jättäytynyt aivan taakse, vaan asettauduin keskivaiheille lähdössä. Läksin liikkeelle rauhallisesti ja pääsinkin heti hyvään rytmiin. Uimareita meni ohi jatkuvasti, mutta keskityin vaan omaan tekemiseen. Ihan väljää järvessä onneksi oli. Uinti oli kahdessa järvessä. Ensin uitiin noin 300 metriä pienemmässä järvessä, josta siirryttiin pienen kannaksen yli toiseen järveen, jossa olikin selväksi lämpimämpää vettä. Siellä kiersimme poijut ja palasimme taas saman kannaksen yli ensimmäiseen järveen.

Jossain kohtaa huomasin, että aloin hengästymään, joten rauhoitin tahtia. Suunnistuksen kanssa oli myös ongelmaa, uin varmaan taas paljon extraa, kuin eksyin niin kauas poijuista. Jäin taas melko häntäpäähän uinnissa ja pelkäsin, että uintiin kuluu luvattoman paljon aikaa. En kuitenkaan vilkuillut kelloa uidessa, vaan keskityin vaan rauhallisiin vetoihin.

Uimaosuuden lopussa ei vedessä ollut enää ruuhkaa.

Vaihto T1

Vielä juuri ennen rantautumista onnistuin uimaan monta metriä sivuun reitiltä, mutta yllätys olikin positiivinen, kun rannassa kello näytti aikaa kuluneen vain rapiat 37 minuuttia! Omaan tasoon nähden varsin kelvollinen aika. Kiipesin rauhallista tahtia vaihtoon, sillä sinne johti rannasta jyrkkä nousu. Riisuin mennessä märkkäriä niin paljon, kun sain. Pyörän luona mietin, että laitanko irtohihat vai en, päädyin tunkemaan ne sitten kisapuvun taskuun, josta ne saisi käyttöön tarvittaessa. Kengät menivät onneksi helposti jalkaan, vaikka ne olivat jo ehtineet kastua. Laitoin kellon ja pyörätietokoneen käyntiin ja läksin matkaan.

Pyöräily 40 km

Taitaa olla alamäki, kun noin naurattaa. Kuva: Finntriathlon

Pyöräosuudella satoi vettä ja jätinkin kypärän visiirin laittamatta silmille. Se oli ihan oikea ratkaisu, visiiri olisi vain hankaloittanut. Aluksi pyöräily läksi vauhdikkaasti käyntiin. Ensin olikin alamäkeä ja myötätuulta. Kääntöpaikan jälkeen homma töksähti todella mäkiseen reittiin. Jalat tuntuivat väsyneiltä ja en vaan saanut ylämäissä rytmiä pidettyä yllä. Vaihteetkin tuntuivat loppuvan kesken, kadenssi oli väkisin liian matala. Pyörätietokonekin oli jotenkin sekaisin, se ei näyttänyt ollenkaan matkaa eikä vauhtia. Vilkuilin välillä kelloa, että näin missä mennään. Yritin pitää hyvää fiilistä yllä ja päätin vaan nauttia matkasta. Kohta pääsisin juoksemaan ja alkaisi taas uusi kisa. Otin 3 geeliä pyöräilyn aikana, se oli ehkä liian vähän. Viimeiset kilsat olivat todella raskaita ja niihin kului luvattoman paljon minuutteja. Pyöräily hiukan alle 1 h 30 min.

Vaihto T2

Tulin vaihtoon ja meninkin hetkeksi hämilleen, kun en heti löytänyt omaa paikkaa vaihtoalueelta. Piti tarkastaa rannekkeesta oma kilpailunumero. Sitten tajusin, että joku muu oli jättänyt pyöränsä minun paikalleni, siksi hämäännyin. Nostin oman pyörän siihen viereen (muistin, että oikealla puolella oli ollut tyhjiä paikkoja, joten en vienyt kenenkään muun paikkaa). Märät pyöräilykengät ja kypärä pois ja märät lenkkarit jalkaan. Taas hämäännys, mihin pitää mennä? Pyörin pari sekuntia ympyrää, kunnes tajusin mistä juoksu lähtee. Onneksi sekoiluni ei montaa sekuntia kestänyt 🙂

Juoksu 10 km

Juoksussa läksin heti tavoittelemaan 5.30 kilometrivauhtia. Ensimmäinen kilometri pyöräilyn jälkeen tuntuu aina vähän kankealta, mutta onneksi vauhti löytyi heti kohdalleen. Otin lähdössä järjestäjän tarjoaman geelin. Juoksun piti olla tasainen, mutta oli reitillä kyllä pieniä nyppylöitä. Kävelin pari jyrkkää nousua, jottei syke karkaisi. Eka kilsa juuri tavoitevauhtia ja sen jälkeen juoksu kulki mukavasti. Vesisadekin loppui ja oli tosi kiva juosta. Kaikki kilsat menivät suht tasaisesti. Puolivälissä otin vielä yhden geelin ja vettä.

Juoksu tehtiin kahtena kierroksena. Ajattelin, että nostan vauhtia vielä lopussa. Mutta yhtäkkiä maali olikin jo vastassa! Myöhemmin huomasin, että oman kellon mukaan juoksu oli 300 metriä liian lyhyt, sen takia se viimeinen kilometri tuntui niin lyhyeltä 🙂 Juoksun aika 53 minuuttia, olen aikaan todella tyytyväinen!

Maalissa kokonaisajassa 3 h 07 minuttia ja 35 sekuntia.

Kerrankin muistin tuulettaa kunnolla maalissa 🙂 PS katsokaa noiden naisten pohkeita, respect 😀

Vesisateesta huolimatta kiva kisa. Kannustusjoukoille ja miehekkeelle iso kiitos mukanaolosta ja myötäelämisestä ❤ Kilpasiskoille ja seurakavereille onnittelut hienoista suorituksista.

Kokonaisuutena mahtava päivä. Kaikki järjestelyt sujuivat hienosti ja homma toimi kurjasta säästä huolimatta. Uinnista jäi tosi hyvä fiilis, pyöräily jätti pienen pettymyksen hampaankoloon, mutta juoksu sujui loistavasti. Nyt keskitytäänkin treeneissä juoksuun, koska Helsinki City Marathon häämöttää jo puolentoista kuukauden päässä.

Matkailu · Treeni

Saimaan saaristoreitti pyöräillen

Kesä on ehtinyt huomaamatta jo pitkälle, koulujen alkuun on enää muutama viikko. Omat lomat on jo pidetty ja paluu arkeen aloitettu rytinällä.

Alkukesä on treenien osalta mennyt kivasti. Aloitin kesäkuun alusta jälleen yhteistyön valmentajan kanssa. Hän tekee ohjelman aina kolmeksi viikoksi kerrallaan. Tämä tyyli sopii minulle erinomaisesti, ei tarvitse itse pähkäillä mitään, tekee vaan treenit ja kommentoi fiilikset ja tsekkaa palautteet. Ihanan yksinkertaista 🙂

Kesälomallakin tein kaikki treenit ihan tunnollisesti, yhteen viikkoon tosin tuli vähän extrapyöräilyä, kun osallistuin Discover Saimaan järjestämälle Saimaan saaristopyöräilyretkelle. Tarkoitus oli ohjelman mukaan retkipyöräillä reitti Imatra–Ruokolahti–Kyläniemi–Taipalsaari–Lappeenranta–Imatra (yhteensä 160 km) kolmessa päivässä. Retkeä edeltävällä viikolla minulle selvisi (kiitos rakkaan siskoni, jolle mikään tavallinen ei riitä :D), että retkelle onkin tulossa erikseen ”kuuma(puuma)ryhmä”, joka polkisi siirtymät hieman kovempaa, kun retkeilyporukka.

Kuume ryhmä
”Kuuma ryhmä”, eli siskoni, oppaamme Anne ja minä lähdössä matkaan.

Alun perin olin ajatellut lähteä matkaan perusretkipyörällä, mutta yllämainitusta syystä päädyin maantiepyörään. Pääsääntöisesti matkatavarat kulkivat huoltoauton kyydissä majapaikkoihin, joten pyörälaukkuun piti pakata vain vähän extravaatteita, pyöränhuoltotarvikkeet ja evästä.

Lähtö oli Vuoksen kalastuspuistosta. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään, joilla jokaisella oli oma opas. Meidän ”kuuma ryhmä” koostui minusta, siskostani sekä oppaastamme Annesta. Vasta lähtöpaikalla sain kuulla, että meidän ryhmämme polkeekin pikku lisälenkin, eli Äitsaaren kierroksen. Se tiesi siis 50 kilometriä extraa heti ensimmäiseen päivään.

Hiukan alkoi siinä kohtaa hirvittää, varsinkin, kun olin melkoisesti itseäni kokeneempien ja parempikuntoisten seurassa. Matkaan päästyämme kaikki sujui hyvin. Paikallisena tunsin jo reitin ja osasin varautua mäkiseen maastoon. Anne antoi hyviä vinkkejä ryhmäajoon ja peesaukseen, joista minulla ei ole paljon kokemusta, kun pääsääntöisesti tulee poljettua yksikseen.

Ensimmäisenä päivänä pysähdyimme Ruokolahdella kesäkahvila Kaikussa ja muut ryhmät tutustuivat matkalla vielä Salpalinjaan. Me skippasimme sen, koska hiekkatie ja maantiepyörä eivät kuulostaneet hyvältä yhdistelmältä.

Utula Nature päärakennus
Utula Naturen päärakennus

Ensimmäinen yö vietettiin aivan ihastuttavassa Utula Naturessa. Illalla oli ohjelmassa saunomista, uimista sekä yhteinen illallinen. Päivän saldo oli noin 100 km, joka sujui yllättävän kevyesti, kiitos hyvän vetoavun ja peesipaikan.

Utula Nature rantaa
Utula Naturen joogaterassi.
Utula Naturen rantaa
Utula Naturen ihana hiekkaranta.
Utula Nature aamujooga
Joogahetki aamulla.
Huoltoauto
Huoltoauto kuskasi paitsi tavaroita, kerran myös pyörät kuskeineen päivineen yhden hiekkatiepätkän, jota ei maantiepyörällä tehnyt mieli ajaa 🙂

Seuraavana aamuna meillä ei ollut kiire lähteä matkaan, koska meille oli varattu paikat vasta klo 13 pyörälauttaan Kyläniemestä Taipalsaarelle. Näin ollen ehdimme käydä aamu-uinnilla ja nauttia aamiaisen kiireettömästi. Utula-Kyläniemi väli on melko lyhyt pätkä, eikä siinä mennyt kauan, vaikka välissä oli yksi lossimatkakin. Ehdimme vielä nauttia auringosta tunnin verran Kyläniemen kärjessä, jossa odottelimme Roope Saimaata.

Roope Saimaa
Roope-Saimaa kuljettaa pyöräilijöitä Kyläniemen ja Taipalsaaren välillä.

Roope Saimaa kuljettaa pyöräilijöitä Kyläniemen ja Taipalsaaren väliä. Lautalle kannattaa varata paikka ennakkoon, se on ollut kovin suosittu tänä kesänä.

Roope-Saimaa
Lauttamatka Saimaalla oli hieno elämys. Lautalta sai ostaa kahvia ja pientä evästä.

Taipalsaarelta jatkoimme matkaa kohti Lappeenrantaa Vehkataipaleen kautta. Muu ryhmä kurvasi Taipalsaaren kirkolle, mutta me valitsimme reitin Vehkataipaleen kautta kohti Lappeenrantaa välttääksemme hiekkatieosuuden. Matkalla pysähdyimme ihailemaan maisemia ”Sorjosen sillalle”. Tarkoitus oli jatkaa siitä matkaa Saimaan kanavalle ja kanavamuseolla, mutta rautatieremontti oli sotkenut osan reiteistä, eikä paikallisopaskaan (eli minä) osannut opastaa meitä oikeaan paikkaan, joten aikamme ympyrää ajeltuamme päätimme käydä kahvilla satamassa ja jatkaa siitä vielä Saimaanharjulle, koska LPR-Saimaanharju väli on vaan niin kaunis. 

Sorjosen silta
Reittimme kulki läpi kauniiden järvimaisemien

Onnistuimme hiukan eksymään vielä matkalla toiseen majapaikkaamme Salpalinjan hoviin. Tälläkin kertaa hämäännyimme tietöistä, jotka olivat katkaisseet yhden kadunpätkän. Kiertotie olikin sitten vähän pidempi, mutta lopulta pääsimme perille. Toisen päivän saldoksi tuli taas muutama kilsa päälle satku. Illallisen, saunan ja paljun jälkeen uni jälleen maistui.

Satamatie 6
Kahvitauko Satamatie 6 -kahvilassa Lappeenrannan satamassa.

Salpalinjan hovi
Salpalinhan hovi Lappeenrannan Rutolassa.

Salpalinjan hovi on vanha koulu, josta on remontoitu pieni hotelli. Paikka oli oikein kiva ja sillä on mielenkiintoinen historia. Aamulla muu ryhmä kävi vielä opastetulla kierroksella lähimaastossa, me päätimme lähteä ajoissa polkemaan, koska lisälenkkiä oli jälleen luvassa.

Valmiina lähtöön
Valmiina starttaamaan kolmanteen ajopäivään!

Kolmantena päivänä suuntasimme uudestaan Saimaan kanavalle, ylitimme kanavan Soskuan sulun kohdalta, josta jatkoimme kohti Konnunsuota. Konnunsuolla on sympaattinen Konnunsuon baari, jossa pysähdyimme päiväkahville. Sieltä matka jatkui Joutsenon kautta kohti Vuoksen kalastuspuistoa ja retken päätepysäkkiä. Kolmannen päivän saldoksi tuli n. 80 kilometriä.

Konnunsuon baari
Päiväkahvit Konnunsuon baarilla.
maantiepyörät maalaismaisemassa
Jossain Joutsenossa.

Retki oli kokonaisuutena todella upea. Meille sattui täydellinen pyöräilysää, saimme polkea poutasäässä koko matkan. Kaikki järjestelyt toimivat myös hienosti ja jokainen ryhmä sai edetä omaan tahtiin samalla nähtävyyksistä nauttien.

Vastaavia retkiä on tulossa vielä tällekin kesälle, kannattaa tsekata!