Turun puolimatka heinäkuun lopussa oli kesän ensimmäinen kisa ja samalla valmistava harjoitus ja kuntotesti sopivasti kolme viikkoa ennen päätavoitetta, eli Ironman Köpistä.
Ei mennyt ihan putkeen, vaikka oma puolikkaan enkka paranikin noin 8 minuutilla viime kesän Lahden puolikkaasta. Paljon jäi vielä parannettavaa monella osa-alueella.
Kisaan valmistautuminen
Kisaviikolla treenasin kevyesti. Torstaina tein siskon ohjeen mukaan tyhjennystreenin, eli 1,5 h pyöräilyn, jossa oli 2 x 5 minuuttia kovaa ja pyörän perään kävin vielä parinkymmenen minuutin juoksun, joka sisälsi 10 minuuttia kisavauhtia. Heti treenin perään tankkasin maltoa ja suolaa. Sen jälkeen söin loppuajan ihan normaalisti ja lepäsin.
Läksin kisareissulle tällä kertaa ihan itsekseni. Pääsin Turkuun seurakaverin kyydissä ja yösija järjestyi kummitädin luota. Sain jo matkalla Turkuun hyviä vinkkejä uintiin ja pyöräreitille kokeneemmalta kollegalta. Se oli tosi kiva, koska muuten pulahtaminen sameaan Aurajokeen olisi saattanut hirvittää paljon enemmän.
Saavuimme kisapaikalle hyvissä ajoin lauantaina. Kävimme ilmoittautumassa ja saimme luvan jättää pyörät jo vaihtoalueelle, vaikka virallisesti ne olisi saanut jättää klo 18 jälkeen.
Vietin sen jälkeen mukavan illan kummitädin luona, jossa sain kotitekoista pitsaa ja pullaa, sekä pääsin rapsuttelemaan Papu-koiraa sekä pässejä serkun tiluksille Pajulaan. Laittelin tavarat valmiiksi ja kiinnitin tarrat varustekasseihin ja kypärään.
Kisapäivä
Aamulla herätys kuudelta ja aamupalat nassuun. Sain kyydin ja kannustajat mukaan kisapaikalle, jossa treffattiin siskon kanssa. Vaikka olimme hyvissä ajoin liikenteessä, meinasi tulla vähän kiire ja paniikki kamojen kanssa. Olin ajatellut, että jätän ylimääräiset tavarat seurakaverin autoon, mutta se olikin pitänyt jättää aika kauas. Päädyin sitten survomaan kaikki ylimääräiset tavarat (mm. ison repun) mustaan kassiin. Pieni reppu ei millään mahtunut enää varustekassiin, joten päädyimme köyttämään repun kassiin kiinni. Toivoin, että tavarat olisivat vielä tallella päivän päätteeksi.
Olin jo pukenut märkkärin puoliksi ja lähdössä kohti rantaa, kun muistin, että ajanottochippi on siellä kassihässäkässä. Ensimmäinen virhepiste. Ei ole vitsi, että se kannattaa laittaa jo edellisenä iltana nilkkaan, ettei se vain unohdu.
Ei muuta kuin penkomaan niitä kasseja taas. Onneksi chippi löytyi. Sykevyötä en missään vaiheessa muistanut laittaa, siitä toinen virhepiste.
Jotenkin siinä säheltäessä aika vain kului ja lopulta lämmittelyyn ei jäänyt aikaa. Kävin vain nopeasti dippaamassa itseni Aurajokeen, otin kolme uintivetoa ja sitten meidät käskettiinkin jo ylös vedestä. Vesi oli sameaa ja yllättävän suolaista, mutta ei onneksi haissut mitenkään pahalta.
Uinti 1900 m
Uintiin lähdettiin niin, että meidän piti hypätä laiturilta veteen. Hyppäsin jalat edeltä ja pidin samalla kiinni laseista, etteivät ne vain tippuisi. Läksin siskon perään ja ajattelin kokeilla, pysyisinkö peesissä. Alku meni aivan sähellykseksi, vauhti oli minulle liian kova. Join varmaan puoli litraa Aurajokea siinä räpeltäessä. Sitten kadotin siskon ja päätin yrittää vain keskittyä löytämään sopivan, oman rytmin. Löysin suht rauhallisen linjan oikealta, mutta välillä jouduin silti ruuhkaan. Sameassa vedessä oli vaikea hahmottaa missä muut uivat ja se aiheutti hässäkkää.
Uinti tuntui jotenkin tosi raskaalta ja ensimmäinen suora pitkältä. Ajattelin, että olin unohtanut painaa kellon käyntiin, kun 500 m tärinää ei vain tuntunut, vaikka olin jo mielestäni uinut ikuisuuden. Ekalla poijulla tunsin vihdoin tärinän. En tiennyt yhtään siinä kohtaa kauanko olin kuluttanut aikaa, enkä uskaltanut katsoa. Käännöksen jälkeen uitiin jokea merta kohti. Siinä sain hetkeksi ihan hyvän rytmin ja hengitys vähän tasaantui. Mitä lähemmäs poijuja uitiin, sitä enemmän alkoi olla vasta-aaltoa ja uinti vaikeutui.
Toisen käännöksen jälkeen helpotti ja selvästi vauhti kasvoi, kun virta vei oikeaan suuntaan. Olin tosi helpottunut, kun uinti oli ohi ja pääsin kipuamaan rantaan. Uintiaika oli 43:13, joka olikin yllättävän hyvä aika siihen nähden, miten hitaalta uinti tuntui.
Onnistuin uinnin jälkeen säheltämään kellon kanssa ja se aloitti jo pyöräilyosuuden kellottamisen. Päädyin sammuttamaan harjoituksen kokonaan, sillä minulla oli pyörässä ajotietokone, josta oli muutenkin tarkoitus seurata keskinopeutta.
T1 Vaihto
Köpöttelin uinnista vaihtoon. Tässä kisassa vaihtopussukat eivät olleetkaan pyörien luona, vaan ne oli jätetty autohalliin numerojärjestykseen. Löysin nopeasti oman pyöräpussin. Sain sukat ja kengät jalkaan, nappasin kypärän päähän ja juoksin ulos. Minulla kesti hetki löytää oikea väli ja oikea pyörä. Siinä paloi aikaa ihan mukavasti, T1 5:55.
Pyörä 90 km
Pyöräilyyn lähdettiin kaupungin läpi ja alku oli hiukan ahdas ja sokkeloinen. Onneksi reitti avartui pian ja kun päästiin moottoritielle, pääsin kunnolla vauhtiin. Reitti kulki Helsinkiin menevää moottoritietä edestakaisin ja siinä oli kolme kierrosta.
Tulin ekaan U-käännökseen vähän liian kovaa, jolloin tankojen välissä oleva juomapullo tipahti kyydistä. Ei auttanut, kun pysähtyä noukkimaan se takaisin kyytiin. Onneksi tilanteessa ei ollut ruuhkaa, enkä jäänyt kenenkään tielle.
Lämpö alkoi nousta pyöräilyn aikana. Minulla oli pari geeliä puristettuna tankojen välissä olevaan pulloon. Toisessa pullossa oli vettä. Jossain kohtaa mahaan alkoi sattua, enkä oikein uskaltanut juoda. Geelejä otin puolen tunnin välein. Energiat tuntuivat riittävän hyvin. Sykkeestä ei ollut mitään hajua, koska ei ollut sitä sykevyötä ja kellossa ei ollut harjoitus käynnissä, joten rannemittauksestakaan ei ollut iloa. Piti siis todellakin mennä fiiliksellä.
Reitti oli tasainen ja nopea. Pyöräily tuntui tosi hyvältä. Pääsin ajamaan hyvään saumaan, ei ollut liiemmälti ruuhkaa. Toisella kierroksella tuuli alkoi yltyä ja kaupunkiin päin tultaessa vauhti alkoi hidastua. Kolmannella kierroksella tuuli vaikutti jo selvästi ja hidasti keskivauhtia harmillisesti viimeisellä 25 kilsalla.
Kaupunkiin päin tullessa reitti oli hiukan epämääräisesti merkattu ja edellä ajanut pyöräilijä ajoi pitkän matkaa keilojen väärällä puolella autojen seassa. Liikenteenohjaajat yrittävät viittoilla häntä oikealle reitille tuloksetta. Onneksi hän lopulta havahtui ja pääsi takaisin reitille.
Pyöräilyn loppu oli melko kuumottava, kun autoja alkoi olla liikenteessä ruuhkaksi asti. Vaikka kisareitti oli hyvin erillään muusta liikenteestä, oli linja paikoin melko kapea ja mutkainen. Tarkkana piti olla. Tajusin vasta vaihtoon tullessa, että en ollut saanut juotua edes litraa nestettä koko pyöräilyn aikana. Olin ottanut huollosta pullon urheilujuomaa, jota en edes maistanut… Jälleen yksi virhepiste.
Vaihtoon ajassa 2.52:29.
T2 Vaihto
Sain pyörän paikalleen suht nopeasti (eli löysin oman paikan telineestä) ja tavarapussukkakin löytyi hallista. Jotenkin oli voipunut olo, eikä olisi yhtään huvittanut lähteä juoksemaan. Tein vaihdon rauhassa ja läksin matkaan. Tungin vielä viime hetkellä yhden geelin taskuun. T2 vaihtoon paloi aikaa 3.39, hups.
Juoksu 21,1 km
Juoksu oli neljänä kierroksena Aurajoen rannoilla.
Oma meno tuntui heti alusta saakka tahmealta. 500 metrin jälkeen tuli kauhea jano. Onneksi juomapisteitä oli 5 kilsan lenkillä kolme. Join jokaisella pisteellä. Otin aluksi lasin vettä ja toisen urheilujuomaa.
Ensimmäinen kierros meni yllättävän hyvää vauhtia tuntemukseen nähden. Kierros kierrokselta lämpö nousi ja jano yltyi. Mahaan alkoi taas koskea, enkä uskaltanut ottaa enää kuin vettä. Aloin kaataa sitä myös päähän. Puolivälissä ajattelin ottaa geelin, mutta en löytänyt sitä enää taskusta. Se oli siis tippunut varmaan jo siellä vaihdossa.
Sain matkalla kannustusta muutamalta sometutulta ja seurakaverilta. Olipa kiva kuulla oma nimi. Siitä saa aina hurjasti voimaa. Reitin varrella oli muutenkin paljon porukkaa, mikä lisäsi tunnelmaa kivasti. Vapaaehtoisia oli paljon ja he kannustivat hienosti kaikkia samalla, kun pitivät reitin vapaana muulta liikenteeltä.
Puolivälin jälkeen vauhti hyytyi lisää ja tajusin, että alle 2 tunnin ei juoksu tule maaliin. Jalat painoivat ja olo oli todella tukala. Taistelin vain huoltopisteeltä toiselle. Yleensä saan viimeisille kilometreille tsempattua vauhtia lisää, mutta nyt viimeinen kilometri tuntui jatkuvan ikuisuuden.
Kun maalisuora vihdoin aukeni, olo oli pelkästään helpottunut. Kummitäti oli kannustamassa, olipa mukava yllätys!
Maalissa
Köntystin maaliin, jossa sain mitalin kaulaan. Ainut ajatus päässä oli vain saada vettä. Hoipuin juomateltalle ja kumosin vettä kurkkuun. Tarjolla oli myös urheilujuomaa, mutta se ei enää maistunut. En edes jaksanut kauheasti iloita enkasta, tiesin kyllä, että se tuli, vaikkakaan kokonaisajasta ei ollut käryä, koska kokonaisuus ei ollut tallentunut kelloon.
Finisher-paidan sai vaihtoalueelta, nappasin sen ja läksin etsimään tuttuja. Minun piti kuitenkin palata takaisin maalialueelle juomaan lisää, sillä jano ei vain meinannut hellittää. Huomasin samalla, että olin onnistunut pudottamaan paidan, kädessä oli enää tyhjä pussi! Selitin tilanteen ja sain onneksi uuden paidan.
Heti sen jälkeen bongasin kannustusjoukot, kilpasiskot ja seurakaverin. Siinä kuulumisten vaihdon, kuvien ottamisen, loppuajan tarkastuksen ja onnittelujen (kaikki me tytöt teimme oman PB:n ja yksi nappasi oman ikäsarjansa hopeaa!) jälkeen hain kamat ja pyörän. Sitten aloimme miettiä missä peseytyisimme, kun kisaorganisaatiolla ei ollutkaan järkätty suihkutiloja kisaajille.
Eipä siinä sitten muu auttanut, kun hypätä jälleen kerran Aurajokeen kisapuvussa ja yrittää huudella pahimmat hiet pois. Vaatteiden vaihto-operaatio sen jälkeen oli varmaan huvittavaa katseltavaa, kun yritin saada alusvaatteita päälle pyyhkeen suojissa.
Kun lopulta olimme saaneet itsemme siistittyä siihen kuntoon, että voisimme viettää samassa autossa aikaa seuraavat 5–6 tuntia pyörtymättä, pakkasimme kuskin kanssa pyörät ja kamat autoon, otimme nopeat eväät yhdestä kahvilasta jokirannasta, kiitimme, kuittasimme ja aloitimme matkan takaisin kohti Karjalaa.
Itse kisa oli kiva ja hyvin järjestetty. Osallistujia oli sopivasti ja sää suosi. Ainut mitä toivoisin kehityslistalle, on jotain evästä maalissa (edes banaania ja/tai joku patukka) sekä kunnollisia peseytymistiloja. Kaikille vapaaehtoisille iso peukku, he tekivät aivan mahtavaa työtä. Kaikki kannustivat ja olivat hyvällä fiiliksellä.
Ai niin, se kokonaisaika: 5.47:48. Parannusta viime kesän IM Lahdesta -8.22. Olen todella tyytyväinen, että aika oli noinkin hyvä kaikesta sähellyksestä huolimatta.
Parannettavaa seuraavaan kisaan:
- laita ajanottochippi paikoilleen ensimmäisenä aamulla
- laita sykevyö paikoilleen toiseksi aamulla
- ole ajoissa paikalla ja tsekkaa rauhassa kaikki tavarat
- paina mieleen oma kisanumero ja pyörän/vaihtokamojen sijainti
- lähde uintiin rauhassa ja omaan tahtiin, vältä ruuhkaa
- toimi vaihdoissa ripeästi
- muista nesteytys pyörän aikana!
- ole huolellinen geelien kanssa ja pidä pari ylimääräistä mukana
- nauti riittävästi energiaa myös juoksun aikana
Nyt katse kohti parin viikon päästä koittavaa IM Copenhagenia!
Harjoituspäiväkirja 