Viimeinen vuosi on ollut täynnä muutosta ja sopeutumista uuteen. Työkuviot menivät yllättäen loppuvuodesta aivan uusiksi ja olen joutunut etsimään omaa paikkaani ja kyseenalaistamaan arvojani sekä ammatillista identiteettiä. Samaan aikaan valmistauduin ekalle täysmatkalle ja treenasin paljon enemmän kuin koskaan ennen.

Ennen Tallinnaa en ollut lainkaan varma haluanko siitä selvittyäni jatkaa enää niin säännöllistä ja säntillistä treenaamista mitä täysmatka vaatii. Toki siis odotin innolla Tallinnaa ja tein kaiken mitä pitikin ennen kisaa ja nautin siitä. Mutta en halunnut vielä ajatella mitä sen jälkeen tapahtuisi.

Lähinnä en ollut varma, haluanko enää käyttää niin paljon aikaa treenaamiseen, mitä täysmatka vaatii. On niin paljon muutakin, johon haluaisin keskittyä ja mitä haluaisin kehittää. Oma yritystoiminta, ammatillinen osaaminen… Muut harrastukset, kuten neulominen ja lukeminen. Puhumattakaan ihmissuhteista, puolison kanssa vietettävästä vapaa-ajasta, ystävistä, jota ei ehdi juurikaan tavata.

Toisaalta rakastan treenaamista ja itseni ylittämistä. Saan treenaamisesta energiaa muuhun elämään ja viihdyn erinomaisesti yksin omien ajatusteni kanssa. Olen saanut treenatessa paljon ideoita ja oivalluksia työhön liittyen ja usein monimutkaisiinkin ongelmiin löytyy ratkaisu lenkillä.

Olen pohjimmiltani melko introvertti, vaikka sitä ei välttämättä huomaa. Tykkään kyllä tehdä töitä muiden, tuttujen ihmisten kanssa ja viihdyn ystävien seurassa. Mutta, jos ”joudun” viettämään paljon aikaa vieraiden ihmisten kanssa tai tapaamaan tuntemattomia ihmisiä, olen sen jälkeen tosi väsynyt ja kaipaan omaa rauhaa.

Oikeastaan tämä on valjennut minulle vasta kuluneen vuoden aikana, jonka olen ollut yrittäjänä ja saanut työskennellä omaan tahtiin omassa rauhassa. Nyt vasta alan huomata miten paljon paremmin voin, kun saan viettää aikaa pienemmissä piireissä, sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa ei tarvitse pitää yllä mitään ”roolia” ja tehdä työtä, jonka aidosti koen merkitykselliseksi. En ole pitkään aikaan ollut näin energinen ja täynnä uusia ideoita.

Nyt, kun elämän palaset alkavat olla järjestyksessä, uskon, että minulla on energiaa paitsi tavoitteelliseen treenaamiseen, myös muuhun mielekkääseen tekemiseen.

Tähän auttaa tietysti myös se, että voin sovitella treenit päiväohjelmaan paljon vapaammin kuin aiemmin. Voin käydä lenkillä tai uimassa vaikka keskellä päivää.

Näin ollen tulin siihen lopputulokseen, että lähden treenaamaan kohti seuraavaa täysmatkaa vuonna 2022.

Tavoitteet kesälle 2022

Tämän pitkäksi venyneen alustuksen jälkeen pääsen vihdoin itse asiaan, eli ensi kesän tavoitteisiin. Ilmoittauduin Köpiksen Ironmanille heti, kun ilmoittautuminen avautui.

Tänä kesänä tavoitteena oli vain selviytyä läpi Ironmanista. Ensi kesänä tavoitteena on saada ainakin tunti pois loppuajasta. Eli maalissa pitäisi olla alle 12,5 tunnissa. Pitäähän joku tavoite olla, jotta säilyy motivaatio treenata ja hakeutua sinne kehittävälle epämukavuusalueelle.

Uintiin meni Tallinnassa 1:40. Siitä voi 5–10 minuutta laittaa sään piikkiin. Tavoite ensi kesälle on saada ainakin 15 minuuttia tuosta ajasta pois. Eli uinnin pitäisi mennä alle 1:30. Se vaatii tekniikkatreeniä, jotta saan nopeutta lisää. Niinpä jokaisella harjoituksella täytyy olla jokin tavoite tai teema. Halliin ei siis mennä ”vain uimaan”. Kestävyyttä löytyy jo, sitä ei tarvitse enää erikseen painottaa.

Pyöräilyyn meni Tallinnassa melkein 7 tuntia. Siitä n. 20 minuuttia tuhrautui maastokätköjä tehdessä… Ja sää tietysti vaikutti myös. Pyöräilyajasta voisi helposti olla 45 minuuttia otettavissa pois kestävyyttä ja voimaa treenaamalla. Viime talvena välttelin voimatreeniä ja se kostautui pitkällä matkalla. Lahden puolimatkalla jaksoin polkea suht hyvin loppuun saakka ja sain keskarin pidettyä lähellä 3-kymppiä, mutta Tallinnassa hyydyin loppua kohden, kun jaloista loppui paukut.

Maratoniin meni Tallinnassa 4:37. Juoksua sain hyvin eteenpäin keväällä erilaisilla treeniärsykkeillä ja viettämällä aikaa radalla vetoja tehden. Juoksusta on mahdollisuus saada 10 minuuttia pois ajasta jatkamalla vaan samaan tyyliin. Voimaharjoittelu varmasti tekee hyvää myös juoksun kannalta.

Jos tuosta tekee laskutoimituksen, niin aika lähelle sitä tuntia päästään 😀

Tänään treeniaikaa on 49 viikkoa jäljellä. Siispä nyt on hyvä aika kääriä hihat ja alkaa tositoimiin.