Elämä on kutistunut melko pieneen kuplaan viime viikkoina. Nyt, kun töitä tehdään kotona, pyörii arki (sekä viikonloput) samaa rataa. Koti, koiralenkit, liikuntakeskus, uimahalli, hiihtoladut… Viime viikolla alkoi jo todenteolla ahdistaa, kun oli niin kylmä, ettei oikein tarennut ulkoillakaan. Koiralenkit olivat vain lyhyitä pyrähdyksiä. Onneksi viikonlopuksi lauhtui, niin pääsi tuulettamaan ajatuksia lenkkipolulle ja hiihtobaanalle.
Haastavia ovat ajat nyt kaikilla. Pidetään toivoa yllä, että kesään mennessä tämä K-paska olisi jo ohi ja pääsisimme taas viettämään normaalia elämää ja tapaamaan muita ihmisiä vapaasti.
Onneksi talvisää on pääsääntöisesti ollut vallan mainio (viime viikon kylmää jaksoa lukuunottamatta). Ollaan saatu nauttia aurinkoisista päivistä ja lunta on riittänyt hiihtämiseen.
Treeneissä on nyt pyöräilypainotus ja keskimäärin viikossa on kolme pyörätreeniä. Treenit ovat melko rankkoja (nyt haetaan jerkkua reisiin :D) ja huomaa, että levolla ja ravinnolla alkaa olla melkoinen merkitys, jotta jaksaa. En ole koskaan pärjännyt alle kahdeksan tunnin unilla, mutta nyt ei tahdo edes yhdeksän tuntia riittää… Onneksi ehdin pääsääntöisesti nukkua tarpeeksi.
Ravinnon kanssa olisi varmasti petrattavaa. Vaa’an mukaan syön kyllä enemmän, kun tarpeeksi, mutta varmasti pitäisi syödä fiksumpia asioita. Nyt tulee paikkailtua energiavajetta karkilla ja pullalla… Pitää ottaa tämä ruoka-asia nyt seuraavaksi syyniin ja laittaa se kuntoon. Tai ainakin paremmalle tolalle 😀
Treeni kuitenkin kulkee hyvin ja ainakin Garminin mukaan kehitystäkin tapahtuu, joten en jaksa liikaa stressata ruoasta. Pitäähän elämässä olla jotain paheitakin, kun 90 % mennään hyvillä valinnoilla. Stressaan sitten, jos tilaamani kisapuku ei mahdu päälle.
Koostan helmikuun tilastot pian kasaan. Ja hei, ensi kuu on jo maaliskuu! Pian se kevätaurinko jo sulattaa lumet ja pääsee testaamaan miten kovaa se pyörä oikein kulkeekaan.
Harjoituspäiväkirja 