Treeni · Yleinen

Melkoinen marraskuu

Erikoinen vuosi näyttää huipentuvan erityisen matalapaineiseen syksyyn. Korona kuritti keväällä, onneksi kesä toi hieman toivoa ja saimme viettää lomat ja palata hetkeksi lähes normaaliin. Syksy on ollut töissä alavireinen ja viime viikolla se ”huipentui” sitten niihin kahteen kirjaimeen, joita kukaan ei halua kuulla, saati kokea konkreettisesti omalle kohdalleen.

YT – niin siinä kuitenkin kävi. Vieläpä todella laajana ja rajuna. Asia on minulle todella raskas, ei vain siksi, että oma työ on vaakalaudalla, vaan harmittaa ihan vietävästi muiden puolesta. Lopputulos tulee olemaan joka tapauksessa osalle läheisistä työkavereista lohduton ja sitä on vaikea hyväksyä.

Kovat paineet ja stressi vaikuttavat vireeseen ja palautumiseen. Uni on ollut huonoa jo pidemmän aikaa ja viime aikojen tapahtumat eivät tietenkään ole parantaneet asiaa.

Onneksi marraskuu ei ole ollut pelkästään harmaa. Luonnosta saa voimaa ja auringosta virtaa.

Olen kaikesta huolimatta jatkanut treeniä. Se on parasta terapiaa. Jätin viime viikolla ainoastaan yhden uintitreenin väliin, koska olin niin puhki. Siitäkin koin tietysti huonoa omatuntoa… (Koska suorittajaluonteeni ei suostu hyväksymään moista alisuoriutumista). Onneksi järki sentään välillä voittaa, ymmärrän, että parin tunnin yöunien jälkeen ei kannata lähteä myöhään illalla enää tekemään kovin intensiivistä ja rankkaa harjoitusta.

Olen syksyn aikana yrittänyt löytää aikaa sellaisille asioille, joista nautin ja saan voimaa. Perustreenien lisäksi olen ulkoillut, viettänyt aikaa perheen ja ystävien kanssa, sekä käynyt rengastrapetsilla ja akrobatiassa. Jälkimmäisissä lajeissa ei vaan pysty ajattelemaan mitään muuta, kun käsillä olevaa suoritusta, jottei tapahdu vahinkoa. Siinä saa hetken hengähdystauon pään sisällä myllertävistä ajatuksista.

Maailma näyttää aina paremmalta pää alaspäin.
Sää on suosinut ja olemme viettäneet paljon aikaa lähiluonnossa. Olen tosi onnekas, että saan jakaa elämäni näitten tyyppien kanssa.
Tyhy-päivän ohjelmassa oli vaellusratsastusta. Edellisestä ratsastuskerrasta onkin jokunen vuosi(kymmen) ehtinyt vierähtää, mutta ihmeen kotoisalta siellä satulassa tuntui.

Tavoitteita ei jätetä

Olen jatkanut koko syksyn treenejä suunnitelman mukaan. Valmentaja tekee minulle perusrungon viikottain, maustan kokonaisuutta kehonhuollolla sekä niillä rengastreeneillä ajan ja voimavarojen puitteissa. Jos keho ja mieli kestävät treeniä, eikä Korona peru kisoja, niin ensi kesänä osallistun Ironmanille aivan suunnitelman mukaan.

Pari viikkoa sitten osallistuimme miehekkeen kanssa Discovery Saimaan maastopyöräretkelle. Kivassa porukassa ja uusiin polkuihin tutustuessa 50 km meni melkein huomaamatta.

Uskon, että vuosi 2021 tulee olemaan parempi, kun kuluva 2020. Tiedossa on jo monta kivaa ja uutta juttua. Olen mm. lupautunut vetämään pyöräretkiä ensi kesänä Saimaan kauniissa maisemissa (lue lisää retkistä täällä!).

Katsotaan mitä muuta elämä tuo tullessaan. Muutos on väistämätön, mutta olen päättänyt ottaa sen vastaan positiivisella mielellä, oli se sitten millainen tahansa. Kaikesta selviää, kunhan elämän peruspilarit ovat kunnossa. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee, kun leipää, lempee ja lämpöö 🙂