Kaikki on tänä keväänä käsikirjoitettu uudelleen. Jos kaikki olisi normaalisti, olisimme nyt miehekkeen kanssa minilomalla Pietarissa ja parin viikon päästä olisin Mallorcalla triathlonleirillä. Nyt olen kotona ja mietin, että miten kauan tätä vielä jatkuu ja mitä kaikkea vielä perutaan ja miten tämä kaikki vaikuttaa lopulta kaikkeen.
Viime viikolla tuli tieto, että kesän päätavoitteeni, eli Lahden IM 70.3 -kisa perutaan/siirretään. Ilmoittauduin samantien Vierumäen kisaan, jotta olisi edes joku motivaattori harjoitteluun. Sitähän ei tietenkään kukaan tiedä, päästäänkö sielläkään starttaamaan.
Mieliala on ollut yhtä vaihteleva, kun sää tänä keväänä. Välillä aurinko lämmittää mieltä ja välillä harmaus kietoo syleilyynsä. Liikunta, erityisesti luonnossa liikkuminen on kuitenkin auttanut pitämään mielialaa korkeammalla. Täällä meilläpäin mahtuukin hyvin vielä ulkoilemaan, ei tarvita liikenteenohjausta suosituimmillekaan kohteille, kuten Uudellamaalla kuulemma on lähipäivinä tarvittu.
Aluksi – siis silloin, kun tämä painajainen oli vasta alkanut – treenasin vielä säntillisesti ohjelman mukaan (paitsi uinti tietysti loppui). Mutta nyt, kun tieto Lahden perumisesta tuli, tippuivat hanskat melko lailla samantien. En lopettanut siis treenaamasta, mutta aloin tehdä enemmän sitä mitä milloinkin huvittaa.
Näköjään juoksu on minulle se luontaisin valinta. Juoksulenkille on helppo lähteä. Olen viime aikoina hölkkäillyt paljon koiran kanssa. Se onnistuu, jos ei tarvitse pitää mitään tiettyä keskivauhtia tai tehdä kovin pitkää lenkkiä, mennään siis täysin koiran ehdoilla 🙂
Maastopyörää on tullut myös ulkoilutettua. Maasturilla pääsee hyvin karkuun tuulta ja kauniit rantamaisemat ovat helposti saavutettavissa.
Perjantaina kävimme pienellä porukalla tekemässä 800 metrin vetoja urheilukentällä. Se oli kivaa vaihtelua perustekemiseen. Yllättävän hyvin kulki, vaikka nämä olivat ensimmäiset nopeat vedot talven jälkeen.
Pari kertaa ollaan käyty pidemmät lenkit myös juoksemassa porukassa. Onneksi ei ole ihan kaikista sosiaalisista kontakteista tarvinnut luopua, ulkoilla saa (vielä ainakin) kaverin kanssa.
Pyöräilyn ja juoksun lisäksi olen yrittänyt vähän jumppailla kotona. Normaalisti käyn kerran viikossa rengastrapetsitunnilla, jossa tulee samalla venyteltyä. Nyt kun ei pääse sinne, pitää yrittää itsekseen pitää edes vähän huolta lihaskunnosta ja liikkuvuudesta.
Ollaan nyt parina viikonloppuna käyty tutkimassa lähiseudun ulkoilureittejä ja luontokohteita. Metsässä huolet ja murheet unohtuu parhaiten. Meillä on tässä lähellä monta kivaa retkeilykohdetta, ainakin nyt on ollut aikaa niitä kierrellä.
En tiedä, miten jatkan harjoittelua nyt tässä keväällä. Onneksi seura on aktiivinen ja järkkäilee virtuaalitapaamisia, jossa voidaan tsempata toinen toisiamme ja jakaa treenivinkkejä. Pitää vaan nyt päivittää ohjelma tähtäämään siihen Vierumäen kisaan. Se on vasta elokuun lopulla, joten ainakin on aikaa saada itsensä kuntoon.
Tärkeintä on tietysti se, että itse ja kaikki läheiset pysyvät terveenä.
Fuck Korona.
Harjoituspäiväkirja 