Voi vitsit, mikä endorfiinipilvi leijuu vieläkin pään sisällä! Pitää kirjata ajatuksia ylös, ennen kuin uintikamat kuivuvat ja opit unohtuvat, koska todennäköisesti osa tiedosta katoaa korvien välistä samaan tahtiin pyykkien kuivumisen kanssa.
Vietin siis viikonlopun Finntriathlonin järjestämällä uintipainotteisella leirillä Vierumäellä. Läksin sinne perjantaina hieman pelonsekaisin tuntein, koska en tuntenut ennestään leirikavereita, enkä ollut lainkaan varma, että pysyisinkö muiden tahdissa. Onneksi tuli lähdettyä, leiri oli todella hyödyllinen ja leirikaverit aivan supermukavaa porukkaa.
Leirin ohjelma oli melko napakka. Perjantaina oli vain yksi uintitreeni, mutta lauantaina urheiltiinkin sitten jo ihan koko rahalla.
Aamu aloitettiin lenkillä kello 7. Sen jälkeen syötiin, jumpattiin, uitiin, syötiin, kuunneltiin luento, uitiin ja vielä vähän jumpattiin. Illalla ei tarvinnut unta kauaa odotella 😀
Sunnuntai aloitettiin jälleen aamulenkillä ja aamiaisen jälkeen otettiin taas alkulämmöt urheilusalissa ennen altaaseen hyppäämistä. Alkoi takki olla jo niin tyhjä, että vähän hirvitti. Mutta yllättävän hyvin jaksoin vielä viimeisenkin harjoituksen vetää, lopussa piti vaan mennä ”50 metriä kerrassaan” -mantraa päässä hokien.
Leirin tärkeimmät opit
Altaassa tehtiin paljon erilaisia tekniikkatreenejä ja vauhtileikittelyä. Olen omissa harjoituksissa uinut aina sitä samaa (hyvältä tuntuvaa matkavauhtia). Nyt huomasin, että uintivauhtia todentotta pystyy säätelemään ja sitä kannattaa säädellä. Joskus on hyvä poistua sieltä omalta mukavuusalueelta ja ottaa niitä kovempia vetoja. Rauhallisemmassa vauhdissa taas voi paremmin keskittyä siihen, että tekniikka pysyy kasassa ja sykkeet kurissa. Noiden tehoalueiden välissä on sitten jossain se ”reipas” kisavauhti.
Vartalon kiertoon kiinnitettiin myös paljon huomiota. Uintiliike pitäisi tehdä selkä- ja keskivartalon lihaksilla. Kädet on vaan ne roottorit, joita pyöritetään. Ne itsessään eivät tee muuta, kun pyörivät mukana 😀 Jos siis uinnissa kädet tai olkapäät ainoastaan väsyvät, uit väärin.
Keskivartalon hallintaa ja voimaa tarvitaan tietysti kaikissa lajeissa, mutta erityisesti uinnissa. Myös nilkkojen, lantion ja yläkropan liikkuvuudesta pitää huolehtia. Minulle keskivartalo- ja liikkuvuustreeniä tuleekin rengastrapetsiharrastuksen myötä, mutta pitää jatkossa kiinnittää vielä erityistä huomiota siihen, että yläkroppa ei mene tukkoon.
Lihaskuntoharjoittelua pitää jatkossa ujuttaa lisää treeniohjelmaan. Erityisesti alavartalon voimaa pitää kasvattaa, jotta saadaan pyöräilyyn lisää watteja. Yläkropan voimaa tulee siellä renkaalla kiipeillessä huomaamatta, mutta ”jalkapäivät” ovat kyllä jääneet vähiin.
Hauskoja ja hyödyllisiä olivat myös peesausharjoitukset. En tiennytkään, että uinnissakin voi peesata 😀 Samalla sai vähän fiilistä siitä, miltä tuntuu uida ryhmässä ja ruuhkassa. Sitäkin olisi kisoja ajatellen hyvä harjoitella, ettei tule paniikkia sitten vedessä, kun ympärillä loiskii porukkaa.
Leiri oli kaikinpuolin kiva ja hyödyllinen kokemus. Valmennus oli ammattitaitoista ja kuten jo mainittu, porukka mukavaa. Ihanasti otettiin tällainen kokematon keltanokka mukaan porukkaan ja altaasta löytyi omalle vauhdille sopiva rata.
Nyt pitää kyllä muutama päivä malttaa ottaa vähän rauhallisemmin, jotta kroppa ja pää saa palautua. Maaliskuulle onkin jo buukattu seuraava leiriviikonloppu 😅.
Harjoituspäiväkirja 